Jakutuminen maalaisliittoon ja kepuun

nuo pohjalaiset lestat ovat äänekäs mutta suhteellisen pieni joukko

Ei nykymuotoista jakolinjaa ole aiemmin ollut. Kepussa jakolinjan muodosti sotien jälkeisenä aikana talonpoikaiseen maaseutuväestöön kytkeytyneeseen ryhmään ja pragmaattista sekä opportunistista valtapolitiikkaa harjoittaneeseen ryhmään (K-linjaan). Talonpojilla ja K-linjalla oli lähinnä periaatteellisia ulkopoliittisia linjaerimielisyyksiä. Kepun talonpoikaissiiveessäkään ei aluksi ymmärretty Kekkosen ulkopolitiikkaa. Toinen erimielisyys oli sisäpoliittinen ja se koski suhdetta pienviljelijöihin. Tämä johtikin välirikkoon puolueessa ja Veikko Vennamo irtaantui Kepusta vieden mukaan pientalonpoikien kannatusjoukon. Mitään talouspolitiikkaan liittyvää aatteelista jakolinjaa ei puolueessa ollut. Koko puolue kannatti sekatalousjärjestelmää, missä valtionohjauksen osuus oli suuri.

Väyrysen ja Virolaisen kisassa ei ollut kyse mistään talouspoliittisesta linjaerimielisyydestä. Väyrynen oli vallanhaluinen K-linjan edustaja eli tyypillinen valta- ja tahtopoliitikko. Väyrynen ei tuolloin korostanut mitään alkiolaisuutta, koska ymmärsi hyvin Virolaisen olevan häntä huomattavasti alkiolaisempi. Nyt Väyrynen on kääntänyt kelkkaansa ja näkee itsensä perusalkiolaisena, kun sille on puolueessa ehkä jonkinlainen tilaus. Kyse on siis vastaiskusta talousliberalismin ja kokoomuslaisen poliitikan suuntausta vastaan.

Talousliberaalit tuulet alkoivat puhaltaa vasta nuoren itsenäisen ajattelijan Olli Rehnin myötä, mutta ei saaneet vielä 1990-luvulla suurta vastakaikua puolueessa. Vasta Matti Vanhasen päästyä sattumalta puolueen johtajaksi, muutos alkoi ryminällä mutta toisaalta kuitenkin jotenkin vaivihkaa huomaamatta. Tämän Vanhasen valtaantulon jälkeen puolueen liberaalisiipi alkoi vallata puoluejohtajapaikkoja. Vain puoluesihteeri Jarmo Korhonen jäi yksinäiseksi sudeksi haraamaan vastaan ja hänen kanssaan Vanhasella näyttivätkin sukset menneen pahasti ristiin. Tavallaan Kepun käänteen siemen ajoittuu 1980-luvun alkupuolelle, kun LKP fuusioitiin Kepuun.

mielipidepankki kirjoitti:

Ei nykymuotoista jakolinjaa ole aiemmin ollut. Kepussa jakolinjan muodosti sotien jälkeisenä aikana talonpoikaiseen maaseutuväestöön kytkeytyneeseen ryhmään ja pragmaattista sekä opportunistista valtapolitiikkaa harjoittaneeseen ryhmään (K-linjaan). Talonpojilla ja K-linjalla oli lähinnä periaatteellisia ulkopoliittisia linjaerimielisyyksiä. Kepun talonpoikaissiiveessäkään ei aluksi ymmärretty Kekkosen ulkopolitiikkaa. Toinen erimielisyys oli sisäpoliittinen ja se koski suhdetta pienviljelijöihin. Tämä johtikin välirikkoon puolueessa ja Veikko Vennamo irtaantui Kepusta vieden mukaan pientalonpoikien kannatusjoukon. Mitään talouspolitiikkaan liittyvää aatteelista jakolinjaa ei puolueessa ollut. Koko puolue kannatti sekatalousjärjestelmää, missä valtionohjauksen osuus oli suuri.

Väyrysen ja Virolaisen kisassa ei ollut kyse mistään talouspoliittisesta linjaerimielisyydestä. Väyrynen oli vallanhaluinen K-linjan edustaja eli tyypillinen valta- ja tahtopoliitikko. Väyrynen ei tuolloin korostanut mitään alkiolaisuutta, koska ymmärsi hyvin Virolaisen olevan häntä huomattavasti alkiolaisempi. Nyt Väyrynen on kääntänyt kelkkaansa ja näkee itsensä perusalkiolaisena, kun sille on puolueessa ehkä jonkinlainen tilaus. Kyse on siis vastaiskusta talousliberalismin ja kokoomuslaisen poliitikan suuntausta vastaan.

Talousliberaalit tuulet alkoivat puhaltaa vasta nuoren itsenäisen ajattelijan Olli Rehnin myötä, mutta ei saaneet vielä 1990-luvulla suurta vastakaikua puolueessa. Vasta Matti Vanhasen päästyä sattumalta puolueen johtajaksi, muutos alkoi ryminällä mutta toisaalta kuitenkin jotenkin vaivihkaa huomaamatta. Tämän Vanhasen valtaantulon jälkeen puolueen liberaalisiipi alkoi vallata puoluejohtajapaikkoja. Vain puoluesihteeri Jarmo Korhonen jäi yksinäiseksi sudeksi haraamaan vastaan ja hänen kanssaan Vanhasella näyttivätkin sukset menneen pahasti ristiin. Tavallaan Kepun käänteen siemen ajoittuu 1980-luvun alkupuolelle, kun LKP fuusioitiin Kepuun.

Ajankohtaiset asiakysymykset ovat tietysti vaihtuneet vuosikymmenten saatossa, mutta kahtiajaon perusta on yhä se alkuperäinen. Näkemyserot olivat alusta lähtien hyvinkin selkeästi taloudellisia. Jo 1920-luvulla vastakkain olivat J.E. Sunilan näkemys Maalaisliitosta lähes yksinomaan maataloustuottajien etujärjestönä ja Kyösti Kallion monipuolisempi näkemys maalaisväestön ja muunkin pienituloisen väestön puolustajana. Muun muassa tässä Wikipedia-artikkelissa näkemyserojen väitetään johtaneen valtataisteluun ja sisäiseen jakoon koko puolueessa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/J._E._Sunila

Teollistuminen ja elinkeinorakenteen muunlainenkin monipuolistuminen sotien jälkeen vain korostivat näkemyseroja Maalaisliiton tehtävästä yhteiskunnassa. Tämä kärjistyi "maaltapaon" vuosina niin, mistä Veikko Vennamon perustama uusi puolue on selkein esimerkki. 1980-luvun alkuun mennessä maatalouden ensimmäinen kriisi oli jo ohitettu, mutta elinkeinorakenne oli yhä muutostilassa. Väyrysellä oli uudenaikaisempi ja monipuolisempi näkemys tilanteeseen kuin Virolaisella, samoin kuin vuorostaan Aholla vuosikymmen myöhemmin. Tosin Ahon näkemykset tuhraantuivat siihen, että muutoksesta ylipäätään selvittäisiin.

Väyrynenhän kirjoittaa alkiolaisuudesta paljonkin 1970-luvulla julkaisemassaan kirjassa "On muutoksen aika". Vähintään epäsuoraan kritisoi keskustapuolueen johtoa siitä, että se oli unohtanut alkiolaisuuden 1960-luvulla. Taisi olla juuri Väyrynen, joka teki alkiolaisuudesta käsitteen. Ei Virolainen mistään alkiolaisuudesta puhunut, kuten eivät muutkaan maalaisliitto-keskustan johtajat ennen häntä.

arvostelet erhettä oikeinkirjoituksessa - onko se ainoa mihin kykenet ?

kuinkayksinkertainenolet kirjoitti:

arvostelet erhettä oikeinkirjoituksessa - onko se ainoa mihin kykenet ?

Ei Herra paratkoon ole. Kyllä kaikki metkusi olen oppinu.