Olen todella yksinäinen vaikka minulla on mies ja kaksi lasta, mutta kaipaisin kavereita jolle jutella kaikesta ka jonka kanssa viettää aikaa. Ensimmäistä lasta kun aloin odottaa kaikki kaverit kaikkosivat, yhteyttä yritin pitää heihin mutta ei heitä enää kiinnostanut minun seura. Mistä ihmeestä yksinäinen äiti ihminen voisi löytää seuraa, leikkipuistoista sitä ei ole löytynyt..
Pää hajoaa
Yksinäinenäiti
51637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Onko alueellasi esim avoimia päiväkoteja? Itse kävin niissä kun lapset oli pieniä ja sielä on mahdollisuus tutustua muihin äiteihin. Ainakin tässä avoimessa missä kävin oli muskari toimintaa ja mukavaa yhdessä oloa ja jutustelua .
Just tämä kun ei täällä ole kun on niin pieni paikkakunta ja lapsiakin täällä näkee katukuvassa todella vähän.
ootkohan oikeen miehen kans yhes????
Kuinka niin ?
Olisihan se ihannetilanne, jos oma kumppani olisi sellainen, että hänen kanssa on helppo keskustella ihan kaikesta ja on myös paljon samoja mielenkiinnon kohteita. Kuitenkin miehet ja naiset ovat lähtökohtaisesti aika erilaisia ja on erilaista keskustella asioista oman miehen kuin jonkun naisystävän kanssa, etenkin niistä asioista, joista naiset tykkäävät keskustella miehiä enemmän.
Naisilla ja miehillä on usein erilaiset mielenkiinnon kohteet, vaikka yhtäläisyyksiäkin voi löytyä. Ei miestä saa välttämättä helposti mukaan naiselle mieluisiin harrasteisiin, eikä päinvastoin. Nainen voi vaikka kaivata kaveria mukaan shoppailemaan ja mies voi inhota shoppailua. Joissain kodeissa tv:täkin voi joutua katsomaan eri huoneissa, kun on niin erilainen maku tv-ohjelmien suhteen.
Kaipaa sitä myös muutakin seuraa, kuin vain sen yhden läheisimmän ihmisen.
Toinen voi olla silti hyvä puoliso ja suhde toimia ihan hyvin. Kaipaa vaan lisäksi muitakin ihmissuhteita, joita suuremmalla osalla muistakin ihmisistä on. Kannustaisin toki löytämään sen oman puolisonkin kanssa uutta kivaa tekemistä yhdessä.
Mies harvoin haluaa viettää kanssani aikaa joten senkintakia olen yksinäinen. Lapset kun saa nukkumaan mies pelaa tai menee kavereiden kanssa tekemään jotain. Itse vain menen sänkyyn makaamaan koska minulla ei ole muuta tekemistä.
Aloittaja
Tähän maailmaan ne on nekin miehet syntyneet, eläneet
lapsuuden ja nuoruuden, jotka eivät ole sieltä puheliaimmasta
päästä, ja joillekka tunteiden näyttäminen tuottaa ongelmia,
ja nekin miehet, jotka rintaa röyhistelee olemattomilla saavu-
tuksillaan. Minkäs minä itse miehenä mahdan tällaisille miehille,
en mitään. Tällaisia miehiä on ikävä kyllä keskuudessamme
parastaikaa elävien kirjoissa.
Tuota minäkin ihmettelen, et miten voit olla yksinäinen jos sulla on mies.
Parisuhteessa kun pitäisi olla kyse siitä, että sen kumppaninkin kanssa pystyisi tekemään asioita yhdessä, eli samanlaiset mielenkiinnon kohteet olisi suotavaa jne.
Taitaa vaan monessa perheessä mennä niin, että kumppanin kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin et pannaan hätäseen kerran viikkoon ja loppuaika vittuillaan toisilleen nähdessä ohimennen.
Ehkä olet etääntynyt miehestäsi kun et voi hänelle puhua ja viettää aikaa.
Montako ystävää ihminen tarvitsee? Kumppani voi olla myöskin ystävä ja pitäisikin olla.
Miehellä on omat kaverinsa joidenka kanss hän käy kahvilla yms pari kolme kertaa viikossa. Päivisin hoidamme vain lapsiamme ja heidän mennessä nukkumaan mies alkaa pelaamaa ja minä menen nukkumaan koska ei minulla ole muutakaan tekemistä.
Aika erilaiset mielenkiinnonkohteet meillä on miehen kanssa ja saamme lapsiamme todella harvoin hoitoon ja silloin kun ne on hoidossa käymme leffassa.
Aloittaja
Leffassa käynti oli 1890-1990-luvulla jotenkin järisyttävämpää
kuin nytten 2010-luvulla onkaan ollut. Tilanne oli tietenkin 1980-
ja 90-luvulla teknisesti toisenlainen teollistuneissa maissa. Oli
vielä lankapuhelimet ja puhelinkioskit ja asioinnit hoidettiin vielä
kirjeitse ja eri instanssien tiskillä eikä missään netin palstoilla,
lehdissäkin oli omat yleisönosastopalstansa mihin pystyi kirjeitse
kirjoittamaan mielipiteensä. Kaikki oli jotenkin aidompaa ja ihmislähei-
sempää tuolloin, nyt on asetelma muuttunut päälaelleen ja moni
tuntee pudonneensa kelkasta ja tuntee itsensä yksinäiseksi ja
hylätyksi kuin ränsistynyt autiotalo konsanaan, ja ne ihmiset pärjäävät
tänä päivänä kovassa kilpailussa, jotka toimivat itsekkäästi kyynär-
päätaktiikkaa käyttäen, ja ne jotka eivät pidä itsestään meteliä, jäävät
seinäruusuiksi ja huomaamattomiksi, kunnes joku näistä huomaamat-
tomista/hylätyistä pimahtaa ja tekee väkivaltarikoksen ja pääsee lehtien
otsikoihin.
Joissain yhteyksissä empatia/solidaarisuus ikävä kyllä loistavat
poissaolollaan, kun näitä tarvittaisiin että yhteisön sisällä olisi
hyvä fiilinki, ettei kellään olisi tunnetta ettei olekaan tervetullut
yhteisön sisälle. Kaikki eivät edes osaa luoda tiimihenkeä ja toiset
taas osaavat kuin vettä vain. Toiset vain tyytyvät valtavirran
päätökseen, kun tilanne vaatisi luomaan omia mielipiteitään tai
edes tuomaan esille oman mielipiteen. Ei vaikeneminen ja hyssyttely
auta asiassa kuin asiassa, joskus tilanne vaatii että pitää kertoa
asiat niin kuin ne ovat turhia kiemurtelematta. Jotkut pitävät
suorapuheisuutta hävyttömänä, että olisi hyvä vain kaunistella
asioita tai lakaista ne maton alle.
Ota auto ja lähde muksujen kans käymään lähimpään kaupunkiin mis järjestetään lapsille ja äideille yhteistä toimintaa ja vertaistukea.
En osaa ajaa autoa.
Aloittaja.
Hei Yksinäinenäiti.
Kerrot siitä, että tällä hetkellä sinulla ei ole riittävästi perheen ulkopuolisia ihmissuhteita. Mielestäni on tärkeää, että haluaisit kartuttaa niitä. Lapset ja puoliso ovat erilaisia ihmissuhteita kuin ystävät. Usein lapsiin liittyy myös ajan mittaan väsymystä, jota puolestaan ystävien tapaaminen tasapainottaa ja virkistää. Ystävyyssuhteet ovat tasa-arvoisia ei-hierarkkisia suhteita, joissa on jonkinlainen yhteenkuuluvuuden tunne ja antaminen ja saaminen ovat balanssissa.
Pahoittelet sitä, että entiset kaverit ovat kaikonneet ja uusia ei ole oikein löytynyt.
Mietitään hetki aikaisempia kavereitasi/ystäviäsi. Mihin ne suhteet ovat kariutuneet? Onko fyysinen välimatka vai elämäntapojen erilaisuus loitontaneet teitä? Onko vain niin, että liu'uitte kauemams ilman mitään erityistä syytä?Olisiko näitä suhteita mahdollista lämmittää uudestaan, jos rohkaistuisit aktiivisesti tekemään yhteydenoton ja kutsumaan sopivaan paikkaan tapaamiseen? Onko jokin ihminen erityisesti sellainen, jota kaipaat? Joskus vaikka viestin lähettäminen, että ikävöin sinua, voi palauttaa entisen läheisyyden. Mutta se vaatii riskinottoa ja yhteydenottoa, itsestään se tuskin tapahtuu.
Mistä sitten uusia ystäviä, jos entisiä ei enää voi saada takaisin? Tähän on tietenkin vaikea löytää helppoa ratkaisua, mutta lähtökohtaisesti korostaisin kahta asiaa: 1)Pitää olla avoin ja lähteä uusiin asioihin mukaan ja 2), yhteiset mielenkiinnon kohteet yhdistävät ihmisiä etenkin vapaaehtoistyössä.
Tuo avoimin mielin tarkoittanee sitä, että et vielä voi tietää missä potentiaalinen ystävä lymyilee. Se saattaa löytyä jumpasta, kuorosta, parisuhdekurssilta, vanhempainillasta jne... Ystäväsi voi olla 20v tai 60-v, nainen tai mies, eri kulttuuritaustasta,perheetön tai perheellinen jne.. Kun vaan on tosiaan avoin eikä liikaa etsi tietynlaista. Tilaisuuksia voi tulla kun avaa itseään ja tutustuu, vaikka pinnallisestikin, uusiin, erilaisiin ihmisiin.
Vapaaehtoistyö on monille merkityksellinen asia. Yhdessä toimiminen jonkun suuremman tavoitteen eteen yhdistää ihmisiä ja luo siltoja erilaistenkin ihmisten välille.
Jotkut antavat aikaansa kaupungin tai seurakunnan eri toimintamuodoille, jotkut toimivat yhdistyksissä ja järjestöissä, hurjimmat perustavat itse uutta vapaaehtoistoimintaa vaikkapa kierrätyksen tai käsillä tekemisen parissa. Mikä voisi olla sinun juttu? Mitä voisit kokeilla?
Merja, diakoni
Seurakunnissa kaivataan kipeästi ilmaista työvoimaa.
...jotta kirkko saa palkattujen työtekijöiden jatkamaan aivopesuaan. Kiertäisin kaukaa mokoman instituution. Ennemmin ota yhteyttä Punaiseen Ristiin.
Kirkko on oikea valheen ja kaksinaismoraalin pesäpaikka.
Hunajaisin huulin täällä vakuutellaan kuinka kirkko ja diakonia auttaa kaikkia onnettomia.
Annas olla kun et maksa kirkkoveroa.
Sinut jätetään kuin nalli kalliolle.
Hei nimimerkki, Onnea.vaan
Sanot, että ellei maksa kirkollisveroa, jää kuin nalli kalliolle eli ei saa apua. Tämä ei pidä paikkansa, joten kerrot täällä sellaista mikä ei ole totta. Toivottavasti teit sen erehdyksessä. Nyt tästä eteenpäin tiedät, ettei seurakunnassa kysytä jäsenyyttä diakonian asiakkailta kuten ei muiltakaan. Jos olet jossain tuon kokenut, että sinut on käännytetty pois, koska et kuulu seurakuntaan, on tapahtunut virhe. Joten mene/tule siis rauhassa hakemaan apua, jos sitä tarvitset.
Hyvää kesän jatkoa,
Pirkko-pappi
Monikaan nuorista (1980-2000-luvulla syntyneet)
eikä vanhemmista ikäpolvista (1950-1970-luvulla syntyneet)
eivät oikein lämpene Raamatun tarinoille ja kirkonmenoille,
paitsi pakottavissa tilanteissa: ristiäiset, häät ja hautajaiset.
Minulle Raamattu avautui 19 vuotta sitten kokonaisuudessaan,
Kristinusko kolahti täysillä minuun, mutta en koe itseäni kuitenkaan
vanhoillislestadiolaisten kaltaiseksi kiihkoilijaksi. Olen enempi
maltillisempi kristitty, mutta kiinnostunut Mooseksen, Jeesuksen
ja Paavalin ajatuksista.
Vielä 1880-1920-luvulla syntyneet olivat tiiviisti mukana
kirkollisissa menoissa, lauantain saunahetki ja sunnuntain
jumalanpalvelus olivat viikon kohokohtia ihmisten elämissä
maaseudulla. Myös kaupungeissa lauantain saunahetki
oli viikon kohokohta, kun pääsi pesemään viikon liat pois.
Islaminuskoisilla taasen on sen verta väkivaltaisia lieveilmiöitä,
kuten Hizbollah ja Isis sekä Sharia-laki, etten halua elää Islamin
vaikutusvallan alla, mulle sopii paremmin länsimainen inhimilli-
sempi moraalikäsitys ja lainsäädäntö. Sitä paitsi, eurooppalaiset
naiset ovat peittäneet päänsä huivilla viimeksi Keskiajalla, joka
päättyi 1500-luvulle tultaessa.
29.5.1906 lähtien ovat naiset olleet äänioikeutettuja vaaleissa
Suomessa, ensimmäisinä koko maailmassa tuolloin 1906, ja
avioliittolaki vuodelta 1930 takaa sen, ettei nainen ole enään
miehen holhouksen alainen avioituessaan. Mieheltä vietiin
tuolloin 1930 oikeus määrätä naisen elämästä, erittäin hyvä
näin, ja nykyään on vallalla käsitys, että pariskunnat toimivat
parisuhteessa tiimihengessä että kumpikaan ei päsmäröi
toistaan parisuhteessa.
Jos nuori hoikka nainen haluaa pukea uimarannalla
bikinit taikka kulkea kaupungilla kaduilla hihattomassa paidassa
ja mikroshortseissa/minihameessa/minimekossa/leningissä ja
varvassandaaleissa, sallin tämän näille naisille täysin, en halua
tässä kohdin pillastua ja pilata päivääni, että jotkut naiset
kulkevat paljastavimmissa vaatteissa taikka ilman vaatteita
alasti nakurannalla taikka jossain yksityiskodissa. Rohkeita
naisia tässä asiassa ovat esim. Anna Abreu, Sara Chafak, Elli
Haloo, Janni Hussi, Johanna Puhakka ja Sanni Kurkisuo,
Kärjistetty mielipide kylläkin sinulta.
Näinhän ikävä kyllä ajatellaan nykyään
kuten sinäkin ajattelet.
Pitää huomata joukosta, kuka on maltillinen uskovainen
ja kuka on kiihkoileva uskovainen, ja välttää näitä kiihkoi-
levia uskovaisia, jotka pelottelevat helvetillä ja kuolemalla.
Maltillisen uskovaisen kanssa voi löytyä yhteinen sävel,
ja voi puhua asialliseen sävyyn uskosta.
Oletko mistä päin? Itselläni samankaltainen tilanne.
Aijai ap!
Minulla on kaksi miestä ja yksi lapsi.
Siinä sitä vasta "taikinoimista" on!
Kummankin seurassa on kivaa, mutta sitten alkaa tuntua yksinäiseltä, kun on tovin toisen tai toisen seurassa.
Kyllä oon monta kertaa kironnut miten tästä suhdesotkusta selviää tervepäisenä.
Mitä te naiset vollotatte, seuraa on, mutta
se ei riitä, mitä oikein etsitte/odotatte
elämältä, että tunnelma olisi aina baila baila
niinkuin Gipsy Kingsien konsertissa, vai?
Joskus väliajoin elämä on vain itseään
toistavaa ja tylsää laahustamista.
Stockmann tavaratalon toimitusjohtaja
Lauri Veijalainen (s. 1968) luo
illuusion että elämä olisi kuin Ranskan
kuningas Ludvig XIV:n (Louis XIV) hovissa
vuosina 1643-1715, prameata, shampanjan
kuplivaa, pakahduttavan
iloluontoista ja raharikasta 24/7.
Muuten, Gipsy Kings on ihan rytmikästä
ja hyvää fiilistä tuottavaa flamencomusiikkia.
www.gipsykings.com
Tuo on totta! Aikoinaan oli sama tilanne. ViimeinSuomi24 kirjepalstalta löysin kirjekaverin jonka kanssa on jo 10 vuotta jaettu elämän iloja sekä suruja. Kummallakin on mies mutta se ei ole ystävyyttämme häirinnyt! Kokeile sinäkin!!
Vieläkin olen ilman ystävää. Miehen kanssa ei voi jutella samallatavalla kuin ystävän kanssa..
Kaikki päivät vietän yksin kotona (työtön kun olen) kun mies on töissä ja lapset päiväkodissa. Olisi kiva kun olisi jotain tekemistä päivisin ettei tarvitsisi vain makailla sängyllä selailemassa kännykkää..
Pitää varmaan muuttaa toiselle paikkakunnalla jossa olisi jotain tekemistä...
Aloittaja
Vietät päivät yksin kotona? Kannattaisi käydä vaikka kirjastossa. Tai lähde nyt kuitenkin ulos ettet makaa sängyssä vain.
Ei muuta kuin peitto heilumaan.
Yksin vai ?
Sinkku ja pidän yksinäisyydestä. Saa olla kuin haluttaa, todella.
Aloittaja missä päin Suomea sä asut. Olen kanssa yksinäinen. Naimisissa, mutta lapseton.
Etelä suomi
Mä asun myös Etelä-Suomessa. Ties vaikka asuttaisiin ihan lähekkäin. Tosin Etelä-Suomi on aika laaja käsite.
Itse olen naimaton ja lapseton mies.
Minä myös aika yksinäinen, ei yhtään kavereita. Ei töitä. Ei opiskelua, mielenterveysvaivoja, mielialat vaihtelee, yksinäisyyttä välillä, vaikea olla yksin, tää on pitemmän päälle aika raskasta.
Mulla sama. Mun arvo tippu heti kun sain kaksilasta. Kohtelu on muilla yksin jättäminen kaikessa hiljaisuudessa. Myös sääli yms. Vakka en puhunut muut tiesi että en omasta tahdosta halunnut lapsia.
Harmi, että teitä joitakin naisia kohdellaan
kuin halpaa makkaraa.
Ääliömiehet, hävetkää!
Ymmärrän täysin tilanteesi nainen.
Tarvit miehen jonka kanssa kykenee keskustelemaan.
Elämä on muutakin kuin työtä ja pelaamista Aivan oikeassa olet henkinen tyhjiö seuraa jos oma mies on kakara lastesi lisäksi.
Eihän sitä kukaan jaksa.
Hyvää yötä.
Miehet käyttäytyvät välillä junttimaisesti,
poikkeuksia toki on kuten näyttelijät
Tauno Palo (s. 1908 - k. 1982) ja Leif Wager
(s. 1922 - k. 2002) jotka olivat herrasmiehiä
päästä varpaisiin. Ei kannata noteerata
ollenkaan Tony Halmeen (s. 1963 - k. 2010)
ja Matti Nykäsen (s. 1963 - k. 2019) kaltaisia
miehiä jotka ovat urpoja naisten seurassa,
välttäkää arvon naiset tällaisia mulqvisti-
miehiä niin hyvin kuin osaattekin välttää.
Pitää olla tarkkanäköinen ja -vaistoinen
kuka miehistä on Halmeen ja Nykäsen
kaltainen ei-niin-mukava mies.
Et ole yksinäinen jos mies ja lapsia ja oma vika kun oot tollasena ukon kanssa.
Kokeilleppa olla 24/7 ilman mitään kontakteja, saatat saada erinlaisen käsitteen yksinäisyydestä, ainoa kontakti kaupan kassa kun sanotaan, Hei, kiitos, näkemiin/mukavaa päivänjatkoa
Minä en sano kassoille mitään annan vaan rahat ja menen pois.
Kun pääsen illalla ulos (päivä mennyt tuskaisessa odotuksessa) kiertelen lähistön kaupunginosia ja katselen talojen valaistuja ikkunoita. Silloin tällöin saatan nähdä kun joku liikkuu talossa tai joku koiranulkoiluttaja tulee vastaan tai joku pyöräilijä. On jo melko hiljaista kun kello on yhdeksän jälkeen ja normaalit ihmiset elävät elämäänsä perheidensä kanssa.
En ole puhunut kenellekään moneen päivän, en soittanut tai tavannut ketään. Ei ole enää ketään johon voisin ottaa yhteyttä.
Äkkiä tunnen olevani kuin avaruusolento jossain oudossa maailmassa, yksinäinen piru. Olo on epätodellinen. Kävelen vielä kuin huumaantuneena jonkin matkaa ja sitten lähden takaisin päin kun kello alkaa olla jo kymmenen tienoilla ja on aika palata takaisin.
Päivä on kulunut.
Mun päivät kuluu töissä 7-13.00 olen siivooja, saa olla yksin, kenenkään kanssa ei tule juteltua, olen kuin ilmaa töissäkin.
Vapaa ajalla räplään vaan kännykkää illat, sillain jokainen päivä kuluu. Ei ole ketään jolle soittaisi tai viestitelisi,kävisi ulkona jne... Tunnen itsekin kanssa avaruusolioksi, muukalainen 'normaalien' ihmisten keskellä, minulle ei puhuta, töissäkin olen vaan ilmaa. Pelkkä mitätön luuseri paska. Koskaan ei oo kukaan halunnut mun kanssa olla kaveri. Ne kaverit mitkä joskus ollut on katkaissut välit muhun ja viimeinenkin kaveri meni 2 päivää sitten, kun jatkuvasti oli mulle ilkeä ja vinoili. Ihmisluonto on oikeasti julma. Ei huvita kuunnella muiden 'normaalien' ihmisten viikonloppu ja loma suunnitelmia perheidensä tai ystäviensä kanssa
Sinulla on työ kuitenkin ja siivoojan työ ei oikeasti ole mitenkään epäarvostettua, ainakaan sellaisten ihmisten mielestä joiden mielipiteillä on jotain arvoa. Äläkä ota sitä väärin kun ihmiset eivät puhu sinulle kun olet töissä tai eivät ota kontaktia, he ovat vain omissa ajatuksissaan ja töissään eivätkä halua häiritä myöskään sinua joka teet omaa työtäsi.
Voisit hankkia uusia ystäviä - mutta kännykkää räpläämällä se ei tule onnistumaan. Sinun täytyy mennä jonnekin jossa voit tavata ihmisiä, ehkä helpoiten se onnistuu jonkin harrastuksen kautta. Oikea ystävä ei koskaan ole ilkeä tai vinoile sinulle.
Ihmisluonto ei tosiaankaan ole välttämättä kaunis, mutta on ihmisissä paljon hyvää. Ajattele että huonot piirteet ihmisessä on heikkoutta, ei ilkeyttä ja pahantahtoisuutta. Se kuinka ihmiset suhtautuvat riippuu paljon siitä minkälaisen vaikutelman itse teet: jos Sinulla on jotain positiivista annettavaa niin saat varmasti jotain hyvää takaisin.
Oikeastaan normaalia ihmistä ei ole olemassakaan. Elämäsi on arvokas ja Sinussa on paljon hyvää.
Kyynisyys taistelee kaiken aikaa ihmisluontoa
vastaan. Itse saan inspiraatiota buddhalaisesta
ja kristillisestä filosofiasta. Eikä apatia auta
yhtään elämän tiellä. Itsekeskeiset ihmiset
kuvittelevat olevansa maailmannapoja vaikka
ylimielisesti vain katsovat kanssatovereitaan
ja arvostelevat kaiken aikaa elämänmenoa.
Mies päivät töissä ja lapset päiväkodissa. Eli olen sen 3-4 pv viikossa yksin kotona. Ei mitään tekemistä. Makoilen vaan. Masennus pahenee päivä päivältä. Töitä haen koko ajan mutta kun ei niitä ole tai minua ei huolita.
Tiedän että jotkut ovat yksinäisempiä kuin minä, mutta kyllä sitä kaipaisi välillä aikuista juttukaveria.
Ap
1880-1920-luvulla syntyneet eivät jääneet tuleen
makamaan. Ne ovat nämä 1980-2000-luvulla
syntyneet pahimpia marisijoita. Kyllä näin on!
Vanhassa vara parempi!
eikö sinulla ole kotona tekemistä ? Voisithan vaikka leipoa jotakin lapsille, miehellesi, siksi kun tulevat kotiin, ja, - onhan kodin siistiminenkin,
ihan mukavaa puuhaa, kun odottaa omaa perhettään kotiin ?
Kirjastollakin ehtisit käymään, jos et itse lue, voisit lainata lastenkirjoja, ja lukea heille.
En ymmärrä "yksin", jos mies ja lapset ??
Ai pelaa ennemmin kuin on sun kanssa ? Kannattiko valita tuollainen aikuinen lapsi mieheksi. Aikuiset miehet ei todellakaan laita pelejä naisen edelle.
Ja näitä tarinoita on tusinan verran tässä osiossa.
Sama tilanne itsellä, kaikki on ulkoisesti kunnossa, mutta itse olen hajoamispisteessä, koska ihminen tarvitsee sosiaalista elämää, mulla on työpaikka, mutta kylä on niin pieni ja sisäänpäin lämpiävä ettei työkavereiden piireihin pääse, se on jo koettu, nyt aloitin opiskelun ja luokka on ihana, mutta sama homma, kaikilla on omat piirit ja niihin eoi ulkopuolisia mahdu, olen yrittänyt etsiä ystäviä vaikka miten ja mistä, mutta ei onnistu, olen masentunut asian takia . muutama lapsuuden kaveri on mutta itse olen ainoa yhteydenottaja, joten ei jaksa olla yksipuolisissa suhteissa enää aktiivinen. Mä vielä itse olen todella sosiaalinen ja iloinen, pomoo sanoi että helposti lähestyttävä, mutta silti olen yksin, olis kiva kun olis edes yksi ihana likkakaveri jonka kanssa voisi tehdä asioita ja soittaa vaikka joka päivä, keksiä kaikkea kivaa, käydä kylässä ja olla vaan ja ihmetellä maailman menoa , tää on niin raskasta ja asia on pinnassa päivittäin, ei oikein huvita edes enää mikään, muuta kun kaivautua syvemmälle omiin aatoksiin yksin
olen yksin koska en enää luota kehenkään ..mut on petetty ja nujerrettu liian monta kertaa niin varautuneisuus on tullut ...tottakai jokainen haluaisi luottaa ja saada hyviä rehellisiä ystäviä mutta itse en ole viimeaikoina tavannut.20 vuoden kestänyt ystävyys parhaan kaverin kanssa on saanut epäilemään onko sittenkään kyse aidosta ystävyydestä...niin paljon ikäviä merkkejä on tullut siitäkin..mut joo ihmisten ilmoille vaan ei niitä uusia ihmisiä sohvalta löydä..olen onneksi optimisti ja ajattelen etten kuole vaikka oisin ypöyksin