Kaikkosesta tulee Sipilän jälkeen kesksutan pj ja Lindtmanista sitä ennen SDP:n.
Siinä vahva duo vetämään tulevaisuudessa hallitusrekiä.
Heillä on helppo saada kansalta mandaatti hallituksen muodostamiseksi.
Siinä vahva duo vetämään tulevaisuudessa hallitusrekiä.
Heillä on helppo saada kansalta mandaatti hallituksen muodostamiseksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kepun ja SDP:n vastustajat toivovat, että näin kävisi. Antti Kaikkonen edustaa jatkuvuutta sipilöinnille ja vanhastelulle. Hän ei ole mikään muutosjohtaja. Kepun kannattaisi ehkä palata enemmän alkiolaisille juurilleen ja valita Tuomo Puumala johtajakseen. Hänen kanssaan yhteistyö vasemmiston kanssa luultavasti sujuisi.
Antti Lidtman edustaa demareiden politrukkisiipeä, jolle vouhottaminen on uudistamista tärkeämpää. Itse näkisi Timo Harakan tai jonkun hänenlaisensa uudistushaluisen nousevan puolueen johtoon. Lindtmania ehkä vielä pahempi vaihtoehto olisi Sanna Marin. Demarit ovat kadottaneet vuosien varrella puoluetta eteenpäin reivanneen älymystön ja sen tilalle on tullut tavismaisia puoluejyriä, joista Lindtman on tyyppiesimerkki. Eero Heinäluomaakin voi pitää superintellektuellina heihin verrattuna. Aikoinaan yliopistot tuottivat vasemmistolaisittain ajattelevaa älymystöä, mutta nykyisin yliopistomaailma on enemmän sitoutumatonta. Tämä näkyy laadun heikkenemisenä erityisesti demareissa ja tavallaan junttiuden riumuvoittona koko poliittisessa kentässä Kokoomusta lukuunottamatta. Älymystön osallistuminen politiikkaan tarkoitti tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Nykyisyydestä kertoo paljon se, että lainvalmistelun on todettu heikentyneen lähes kauttaaltaan, kun hallitukset eivät panosta laatuun vaan keskeneräisten asioiden tuomiseen päätettäväksi. Sotesoppa on tästä hyvä esimerkki.
Lindtman otti vaimokseen itseään huomattavasti vanhemman naisen, jotta saisi demariakat puolelleen.
Kommentiesi perusteella, mistä sinä sitten ymmärrät edes jotain ? Maissista, pyllykarvoista ja vanhuksistako. Ainakin kiitettävästi niitä joka "rakoon" sijoittelet.
Hallitustyöskentely ei olekaan ideologeja, älykköjä ja uudistajia varten. Se on kompromissien kautta omiaan vesittämään tai jopa tappamaan uudet ideat. Todelliset uudistukset onnistuvat paremmin hitaan ja kärsivällisen taustavaikuttamisen kautta.
Se olisikin kummankin puolueen kuolinlaulu.
Eikä parannusta edes tähän nykytilanteeseen.
Olisi kyllä rehellisesti yhdet turhimmat tyypit puoleiden johdossa, ja siitähän ainakin vastustajat tykkäisivät.