dissosiaatiohäiriö?
En siis sano tätä millään tavalla pahalla, vaan juuri päinvastoin.
Jos joku ei tiedä, mistä on kyse, ja haluaa tietää, niin mm. täältä löytyy hyvää tietoa:
www.traumajadissosiaatio.fi .
En siis sano tätä millään tavalla pahalla, vaan juuri päinvastoin.
Jos joku ei tiedä, mistä on kyse, ja haluaa tietää, niin mm. täältä löytyy hyvää tietoa:
www.traumajadissosiaatio.fi .
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mulla on noin kaikki.
Vainoajien ja muitten kusipäitten toimesta terveys pilattu ! Myrkyttäkää lisää!
Kannattaisko lopettaa tätä kautta haaveilu ja mielikuvituksessa eläminen täysin sekä keskittyä siihen todellisuuteen, mikä itsellä tällä hetkellä elämässä on, niin alkaisit tervehtyä ihmisenä.
En tiedä, kuka olet, mutta siltä varalta, että olet M, niin haluan varmuuden vuoksi sanoa, että tuo kommentti, johon vastasit, ei ollut minulta.
Ja sinä tiedät keneltä tuo oli? Ja ”itsehän sä aloitit tämän” kiva oikeutus omille pahoille teoille.
Et kai sinä kuvitellut, että minä vastaisin noin? En todellakaan. Minä käyttäydyn aina hyvin. Ei ole dissosiaatiohäiriötä ja elän ihan todellisuudessa.
Rakas, minä en kiroile ja olen aina empaattinen ja hyväkäytöksinen. En koskaan ole kirjoittanut tänne mitään negatiivista. Kaipaan sinua kulta.
Itsehän tuo on aloittanut täällä ja syyttää nyt muita oman terveytensä viemisestä. Kait hälläkin on oma vastuu itsestä ja omista tekosista.
Sinuun se sopii! Ei aina tiedä kekä kulloinkin olet. Sehän on mukavaa kun voi tilanteen mukaan päättää mikä tuntuu hyvältä 👍
Voi luoja te olette tyhmiä ja harhoissa.
Mulla saattaa olla tuokin epävakaan persoonallisuushäiriön, ADHD:n ja masennuksen lisäksi.
Nuo ongelmat ovat syntyneet jo kauan sitten, tämän päivän ihmissuhteita en syytä niistä. Läheisissä ja paljon tunteita herättävissä ihmissuhteissa tulee ongelmia ja ristiriitoja.
Koska en aio aloittaa uudestaan mitään psykoterapiaa, on minun vältettävä ihmissuhteita, jotka aiheuttavat voimakkaita tuntemuksia. Selvää on, että tiettyihin löhiomaisiin, jotka alunperin aiheuttaneet nämä, en pidä mitään suhdetta yllä.
Valitettavasti parisuhde on myös poissuljettu. En voi enää mennä suhteisiin, missä ei ole aitoja tunteita. Rakkaussuhde olisi ainoa mitä haluaisin, mutta siinä hajoan täysin, koska en saa sitä kohtelua, mitä tarvitsen. Eli poisuljettu kohdaltani.
Lapset ovat ne mitä tarvitsen, ja samanhenkiset ystävät. Tällä hetkellä kuitenkin laitan itseni etusijalle, jotta jaksaisin elää. Opettelen olemaan armollinen ja myötätuntoinen itseäni kohtaan. Sekä opettelen rakastamaan itseäni.
Kun saavutan tuon pisteen, että opin rakastamaan itseäni, voi siitä vasta alkaa oikea elämä.
Älkää hyvät ihmiset miettikö täällä tai missään muuallakaan toisten ihmisten häiriöitä tai häiriöitymättömyyttä, KESKITTYKÄÄ OMIIN HÄIRIÖHIN :D
Hyvin suomalainen tapa katsoa kesktityä toisten asioihin ja omat jää hoitamatta. Ja ennen kaikkea aina nähdään negatiivisia asioita tai ainakin häiriöitä muissa, jotta itse ilmeisesti tuntee sitten itsensä terveemmäksi ja "onnellisemmaksi". Katsot kuin sellainen negatiivinen ajatusmaailma, asenne, katkeruus ja kateus näkee kaikialla häiriöitä, missä niitä ei edes ole ollut olemassakaan, jotta tuntee itse "elämää suonissaan". Tämä on kansanperinteen genettinen sairaus suomalaisilla :D Anteeksi nyt vain.
Keskittykää omaan elämään, ja jättäkää kaikkien muiden häiriöt muille ja tehkää omasta elämästänne mahdollisimman häiriöitymättömän :D Olen kyllä niin ihan puhki näiden häiriökäyttäytymisien johdosta :D Suomalainen joko on häirikkö, häiriintynyt tai vähintäänkin neurootikko tai sairas tai ei ole kaikki muumit laaksossa tai lääkitys ei ole kohdillaan tai on psykopaatti tai ainakin narsisti.
Lopettakaa toisten ihmisten kyttäily ja seuranta ja keskittykää omaan elämään, niin henkiseen kuin fyysiseenkin elämään, se tuo onnea, rauhaa ja sisäistä hyvää oloa, mikä valaisee myös ympäristöä, ja näin vähentää häiriöitä :D
Niin se menee. :)
Lisään vielä, että sitten kun olette googlettaneet kaikki häiriöt, niin loppuratkoksi kannattaa vääntää stereonupit kaakkoon ja kuunnella oikein antaumuksella Irvinin biisiä: "Olen häirikkö" :D
Siitä se uusi kevät taas aukeaa!
En kirjoittanut, miettinyt tai sanonut tuota pahalla, kuten kirjoitin jo aloitukseen, vaan enemmänkin sillä, että se voisi olla luonteva ja ymmärrettävä asia ja myös selittää monia asioita.
En olisi halunnut kirjoittaa aloitukseen ollenkaan tuota "häiriö" -sanaa, karsastin sitä kovasti, koska se antaa harhaanjohtavan ja virheellisen kuvan siitä, mitä tarkoitin ja minusta vähän myös koko ilmiöstä. Mietin, voisinko laittaa vain dissosiaatio -sanan, mutta kun asia kulkee tuolla nimellä, niin päädyin sitten tuohon kumminkin.
Ja jos viitsii perehtyä asiaan tarkemmin, niin ymmärtää, ettei dissosiaatiohäiriö ole merkki mistään häiriöstä, siinä mielessä, miten "häiriö" -sana yleensä tulkitaan, eikä varsinkaan mistään häiriintyneisyydestä, vaan liittyy traumaan ja traumatisoitumiseen. Ihminen, jolla on trauman myötä kehittynyt dissosiaatiota, ei ole itse millään tavalla syypää asiaan, eikä ole oikeastaan edes voinut millään tavalla vaikuttaa asiaan. Se on ihmisen normaali ja välttämätön reaktio silloin, kun psyyke kohtaa jotain sellaista, mitä se ei kestä ja mikä kuormittaa liikaa. Joka ikiselle ihmiselle käy noin, mikäli hänelle tapahtuu jotain traumatisoivaa. Se ei ole merkki heikkoudesta eikä mistään muustakaan vastaavasta.
Se, että jollain on dissosiaatiohäiriö, ei tee hänestä ainakaan minun silmissäni mitenkään psyykkisesti sairasta siinä mielessä, miten ihmiset tuonkin asian yleensä käsittävät, vaikka psyykeeseen se liittyykin.
Itse asiassa jokaisella ihmisellä on jonkinasteista dissosiaatiota. Asiasta voi lukea enemmän aloituksessa olevalta nettisivulta, kohdasta "dissosiaatio". Siksi myös päädyin kirjoittamaan aloitukseen "dissosiaatiohäiriö", enkä "dissosiaatio", koska jokaisella ihmisellä on dissosiaatiota.
Lainaus www.traumajadissosiaatio.fi -sivustolta:
"Dissosiaatio on erityisen tyypillinen traumatilanteessa, jolloin se ehkäisee henkilön psyykkisen ylikuormittumisen. Dissosiaatio mahdollistaa trauman hajottamisen pienempiin, helpommin hallittaviin yksiköihin. Esimerkiksi auton lähtiessä luisuun jäisellä tiellä autoilija saattaa kokea ajan kulun yht’äkkiä hidastuvan, näköaistimusten muuttuvan terävämmiksi ja värien kirkkaammiksi, äänten vaimenevan ja olonsa muuttuvan tunnottomaksi.
Kun olosuhteet ovat sopivat – useimmiten, kun trauman uhri tuntee olonsa riittävän turvalliseksi – aletaan palasia jälleen yhdistää toisiinsa; dissosiaatio alkaa purkautua. Jäällä luistaneen auton tapauksessa purkautuminen alkaa tapahtua, kun renkaiden pito palaa. Kuljettajan syke nousee ja jalat alkavat täristä, kun järkytyksen ja kauhun tunteet päästetään tietoisuuteen."
Tämä esimerkki kertoo toisaalta sen, että kaikki ihmiset käyttävät dissosiaatiota jossain määrin, ja toisaalta selittää pienemmässä mittakaavassa sen, mitä traumatisoivissa tilanteissa tapahtuu. Mittakaava on toki isompi, jos henkilöön kohdistetaan esim. väkivaltaa, raiskataan tai hän joutuu sotaan.
Tässä keskustelussa aloitus on tulkittu aivan väärin, sillä kuten sanoin, en sanonut asiaa pahalla, vaan aivan toisessa mielessä. Minulla itselläni on dissosiaatiohäiriö, joka on seurausta traumasta, joten en todellakaan kirjoittanut tätä aloitusta syyllistäen, haukkuen, pilkaten, enkä mitenkään muutenkaan negatiivisesti.
Ja anteeksi, etten pystynyt kirjoittamaan tätä riittävällä ajatuksella ja paneutumisella, kun on niin vähän aikaa nyt, mutta toivottavasti tästä sai kuitenkin selvää.
Kirjoitus oli hyvä ja asiallinen, ei siinä mitään. Paikka, johon kirjoitit ruokkii "kaikki häiriköt unestaan" 🤡 Kirjoituksessa ei mitään vikaa!
Kannattaa laittaa googleen sana "häiriö tai häirikkö" ja omia kaikki ittelleen :D
Kulta, tällä palstalla tulee helposti väärinkäsityksiä. Minun viestit eivät ole koskaan olleet negatiivisia. Todellakin käyttäydyn aina hyvin ja olen ystävällinen. Ymmärrän, mistä ehkä ajattelit, että voisi olla dissosiaatiohäiriö. Ymmärrän myös täysin, jos toisella on sellainen, ja se herättää minussa halun huolehtia. Olet rakas
Kelle säkin kuvittelet nyt kirjoittavasi täällä?
Apn yksi persoonista halusi tulla esille 😉
Jaa? Jos huumoripalstalle vastaa huumorilla, niin dissosiaatio sillä vastaajalla tietennii on?
Etkö tunne ketään monipuolista ihmistä, joka osaa melkein mitä vaan? Ennen vanhaan kyläsepät tunnettiin monipuolisiksi henkilöiksi.
He osasivat auttaa käyttöesineiden takomisen lisäksi myös vaikkapa lapsettomuusongelmissa.
Minulle on tullut kaiken maailman häiriöt tässä vuosien saatossa.
Kaveri oli fb liittynyt tuohon ryhmään ja mietin siis että mikä tää juttu on.Tuo tarkoittaa että on jotain hemmetin sivupersoonia yms outoo joo.En tunnusta että mulla olis noita vaikka on vaikka mitä traumaattista takana.
Dissosiaatiohäiriö ei tarkoita sitä, että on sivupersoonia. Traumaperäisessä dissosiaatiohäiriössä ihmisellä on erilaisia puolia/osia, koska ihmisen psyyke on joutunut hajottamaan mielen pienempiin yksiköihin pystyäkseen käsittelemään liian kuormittavan asian ja selviämään siitä.
Lainauksia www.traumajadissosiaatio.fi -sivustolta:
"Nisäkkäiden - ja täten myös ihmisten - persoonallisuus koostuu useista psykobiologisista rakenteista, jotka voidaan jaotella kahteen pääryhmään: päivittäistä elämää ja lajin säilymistä ylläpitävät rakenteet, sekä yksilön eloonjäämiseen liittyvät rakenteet. Traumaattisen tapahtuman seurauksena nämä toimintarakenteet voivat joutua irralleen toisistaan. Kun toimintarakenteet tekevät huonosti yhteistyötä, seuraa joukko traumaperäisiä oireita."
"Biologisista muutoksista johtuu, että traumaattinen kokemus tallentuu muistiin eri tavoin kuin neutraali tapahtuma. Tämän vuoksi muiston luonne on erilainen kuin tavallisen muiston; sen voi unohtaa lähes täysin, tai kokea kuin henkilö eläisi tilannetta uudestaan. Tavallista on myös, että traumaattisen kokemuksen yksityiskohdat muistetaan hyvin, mutta sen tunnesisältö puuttuu. Traumaattinen kokemus vaatiikin suuren energian yhdistyäkseen osaksi yksilön henkilöhistoriaa. Kun yhdistymistä ei tapahdu, henkilön persoonallisuus jakautuu lajin säilymiseen ja yksilön eloonjäämiseen liittyvien rakenteiden kesken. Tätä kutsutaan rakenteelliseksi dissosiaatioksi.
Rakenteellisessa dissosiaatiossa lajin säilymiseen ja päivittäiseen elämään keskittyvä persoonallisuuden osa jatkaa elämäänsä kuin traumaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Tästä persoonallisuuden osasta käytetään nimitystä näennäisen normaali persoonallisuuden osa (apparently normal part of the personality, ANP). Traumakokemus sekä siihen liittyneet reaktiot, tunteet ja tulkinnat jäävät yksilön eloonjäämiseen keskittyneelle rakenteelle, jota kutsutaan emotionaaliseksi persoonallisuuden osaksi(emotional part of the personality, EP). Dissosiaatio pysyy, koska ANP pelkää ja välttelee EP:ta, joka tunkeutuu ANP:n tajuntaan takaumina, kehomuistoina ja ahdistavina tunteina. Tämä lisää ANP:n pelkoa, ja eriytyvyys syvenee."
"Rakenteellinen dissosiaatio esiintyy eri asteisena riippuen muun muassa trauman vakavuudesta ja henkilön iästä tapahtumahetkellä. Yksinkertaisimmillaan persoonallisuus on jakautunut yhteen ANP- ja yhteen EP-osaan. Tätä kutsutaan primaariksi rakenteelliseksi dissosiaatioksi, ja se on tyypillinen esimerkiksi traumanjälkeisessä stressireaktiossa. Sekundaarisessa rakenteellisessa dissosiaatiossa trauman aiheuttama rasitus on saanut EP:n jakautumaan alayksiköikseen, jolloin potilaalla on yksi ANP ja useita EP-osia. Trauman aiheuttama epävakaa persoonallisuus on esimerkki sekundaarisesta rakenteellisesta dissosiaatiosta. Tertiäärinen rakenteellinen dissosiaatio tapahtuu, kun trauma koskettaa myös potilaan päiväminää (ANP), jonka seurauksena myös ANP hajoaa alaosiin. Tällöin potilaalla on useita ANP- ja EP-osia. Tertiääristä rakenteellista dissosiaatiota edustaa dissosiatiivinen identiteettihäiriö."
Selkokielellä: Tavallisesti tuo ihmisen päivittäisistä askareista huolehtiva osa ja emotionaalinen osa toimivat yhteistyössä. Traumatisoitumisen seurauksena nämä osat ovat kuitenkin eriytyneet toisistaan. Tämä ei tarkoita mitään sivupersoonia, vaan ihminen on ihan se sama ihminen, mutta nuo kaksi eri puolta toimivat erillään toisistaan. Huono esimerkki, mutta vähän sama, kuin ihmisellä ei toimisi käsi ja jalka yhtä aikaa, vaan hänellä toimisi jollakin hetkellä vain käsi tai vain jalka.
Vasta sitten, jos käy niin, mitä suurelle osalle ei koskaan käy, että nämä molemmat osat hajoavat useisiin osiin, eli tuo tertiäärinen rakenteellinen dissosiaatio, syntyy dissosiatiivinen identiteettihäiriö, jossa ihmisellä on sivupersoonia.
Tuo tertiäärinen rakenteellinen dissosiaatio on siis viimeinen mahdollinen, mitä voi tapahtua, äärimmäisen traumatisoitumisen seurausta, eikä sitä tapahdu kaikille, vaan vain harvoille.
Dissosiaatiohäiriö ei siis tarkoita sitä, että ihmisellä olisi sivupersoonia.
Kannattaa oikeasti lukea tuo sivusto läpi ajatuksella, eikä perustaa omaa tietoaan luuloille. Niin kuin itsekin sanoit, niin sinulla ei ole mitään sivupersoonia, vaikka traumataustaa onkin.
Mä oon ainaki aina kuskina omassa elämässäni.
Välillä tuntuu että takapenkillä on muitakin antamassa mielipiteitään, mutta eipä oo mitään tajuttomia traumoja mistä johtuen mulla olisi itsenäisiä persoonia jotka ottais vallan joskus.
Luulen siis että olen ihan normaali.
Tuossa häiriössä ei ole mielestäni mitään vikaa kuitenkaan. Kuhan pääsee sopuun ja ymmärtää niitä eri puolia mitkä ovat ajan myötä muodostuneet ja mahdollisesti kehittyneet itsenäisiksi persooniksi.
Jotku niistä saattaa olla pelottaviakin, riippuu varmaan traumoista. Oon katsonut esimerkiksi yhtä youtuberia nimeltä "multiplicity and me" ja hänen persoonat ovat kiinnostavia, itsenäisiä. Mukavia. Niillä persoonilla on jopa oma sisäinen maailma missä ne elävät ja näkevät itsensä eri näköisinä kun se tyttö "päähenkilö" jonka kaveriksi ne eri identiteetit muodostuivat.
Puhunkohan edes samasta asiasta... No, tuollaiset tilanteet ovat kuitenkin kiinnostavia. Joillain ihmisillä on niinkin erikoisia haasteita elämissään. Ei ole ainakaan yksinäistä. :)
ja olen siis tietoinen että tuo häiriö ei tarkoita väkisellä että pään sisällä olisi useita identiteettejä, vaan voi olla vaan erilaisia palasia jotka tulevat joskus esille.
Niin, siis kun trauma purkautuu ja saatetaan onnistuneesti loppuun, nuo osat yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, sellaiseksi, joka on kaikilla ihmisillä. Periaatteessa siis, kun trauma on purettu, ihminen on ihan samanlainen kuin kuka tahansa, trauma jää muistoksi. Kyse ei ole siis siitä, että ihmisellä olisi loppuelämänsä nuo osat erillään, vaan niin kauan, kunnes trauma on käsitelty loppuun.
Se Multiplicity-tyttö (ja ne persoonat) selittivät myös sellaista, että jotku osat ja persoonat saattavat hävitä lopullisesti, mutta jotku saattavat tulla takaisin vaikka vuoden jälkeen tai ihan milloin vain. Vähän kuin ne lähtisivät matkalle, ei tietoa vaan minne ne katoaa jos ne voi tulla takaisinkin... :o
ja ne saattavat tuntea sen kadonneen persoonan läsnäolon jossain "takakontissa" välillä.
Ehkä se on niin, että tarvittaessa se yhdistynyt osa voi erottautua ja tulla avuksi taas. Sitä erillistä osaa voi jopa ikävöidä silloin kun se on muodostunut jossain vaiheessa "kokonaiseksi ihmiseksi".
Ei, mutta minulla on tiskaamis/diskaamis ja dissaamis häiriö. Onko sama ? Nyt kolmen viikon ajan olen tietoisesti parannellut itseäni, jakamalla ... rakkautta. Olen nyt jakanut sen verran liikaa, että ilmeisesti tuli jokin jälkihäiriö, kun huomasin taas dissaavani tarkoituksella. Ja monta putkeensa. Ilmeisesti liika vaan on liikaa.
Aloitetaas alusta, heti kun kykenen taas. Ehkä huomenna. Huomasin että 1.5 litraa votkaa, auttaa dissaamisen ennalta ehkäisyyn. Tosin vimosella kerralla pari päivää sitten ei auttanut sekään. Sehän tässä vähän ihmetyttää. Panisin fysioterapeuttianikin jos voisin. On muuten aika hot.