Ahmiminiskohtaukset

Olen kärsinyt syömishäiriöstä jo monta vuotta. Peruskoulussa ahmin yksinäisyyteeni, joka melkein joka päivä suklaata, mistä koen suurta syylisyyttä. Lukiossa sairaustuin ortoreksiaan ja laihduin -50kg, ja en muuta ajattellutkaan kuin ruokaa ( mitä saan syödä seuraavaksi, söinkö liikaa yms.) ja stressasin paljon. Liian vähäisen syömisen ja epäterveellisen terveelliseksi menneen syömisen lisäksi treenasin viikottain 11-14 kertaa, joista 7 oli kovia intervallijuoksulenkkejä. Lopetin juoksemisen ja opettelin syömään herkkuja hillitysti, mutta noin vuoden ”paranemisyrityksen jälkeen” tuli oikea paraneminen, mikä alkoi ahmimiskohtauksilla.

Ahmin koko viime kesän, joka viikko ainakin kerran viikossa. Syksyn jälkeen ahmimiskohtaukset lieveni, mutta 5 viikon laihduttamisyrityksen jälkeen ne palasivat. Jos syön vähänkin herkkuja, tulee kauhea tarve ahmia kaikkea, ja sen jälkeen ajattelen, etten enää koskaan ahmi ja yritän kontrolloida syömisiäni seuraavina päivinä. Ja ahmiessani puhun oikeasti isoista määristä. Tänäänkin olen ahminut yli 5000 kcal edestä muutamassa tunnissa, ja ahmimiseen käy herkkujen lisäksi myös ihan perusruoka.

En ole koskaan saanut kunnolla apua vääristyneeseen suhteeseen ruokaan ja omaan kehoon. Varsinkin peruskoulussa ylipainoisena lapsena sai kuulla vain syylistämistä omasta painoistaan. Lukiossa pääsin käymään hetken koulupsykologilla, mutta hän totesi, että voin ihan hyvin. Mistä saisin apua? Miten pääsen ahmimisesta eroon? Voinko koskaan oppia syömään ilman stressiä ja tiukkaa kontrolloimista?
5109
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Olen lähestulkoon koko ikinä kärsinyt ahmintahäiriöstä ja viime vuonna hain apua.Jos paikkakuntasi terveyskeskuksessa on ravitsemusterapeutti niin varaa hänelle aika ja mahdollisesti voit sen jälkeen varata ajan terveyskeskuslääkärille ja pyytää lähetteen psykiatrian poliklinikalle / syömishäiriöpoliklinikalle. Itse kävin viime vuonna ravitsemusterapeutilla,jolla minulla on taas aika viikon kuluttua. Huomenna on soittoaika psykiatriselle sairaanhoitajalle. Syömishäiriöön voi tarvita sen ravinto-ohjauksen lisäksi psykiatrista hoitoa. Ravitsemusterapeutilla ei ollut tarpeeksi tietotaitoa pureutua psyykkeenongelmiin. Omalla paikkakunnalla ei ravitsemusterapeutilla käynti ole maksanut mitään.

Neuvot joita itse sain ravitsemusterapeutilta oli syödä 5 kertaa päivässä ja lopettaa laihduttaminen. Voin sanoa että näin laihduttajana en osannut/voinut noudattaa noita neuvoja. Olen nyt viikon ollut pussikuurilla,jota ei kyllä suositella. Olen kylläkin jaksanut tämän viikon aikana miettiä syitä ahmintaan. Huomista psykiatrisen sairaanhoitajan soittoa odotelessa.

Varmaan tiedät miten syödään terveellisesti. Se tieto ei välttämättä auta,jos pääkoppa ei ole kunnossa. Joten etsi netistä tietoa onko paikkakunnallasi esim. terveyskeskuksessa ravitsemusterapeuttia/ravitsemussuunnittelijaa.

Äänestä
  • Terveydenhoitaja antoi lähetteen ravitsemusterapeutille viime keväänä, mutta siitä ei ollut hyötyä. Ravitsemusterapeutti totesi vain, että syön hyvin ja lähetti koulupsykologille. Koulupsykologilla käyminen loppui viime syksyllä, kun hän totesi, että olen pärjännyt ihan hyvin. Tuolloin vain sattui olemaan suht. masennus vapaa kausi. Masennuksesta olen kärsinyt ylä-asteen alusta lähtien.

    Äänestä

  • Syömisvammanen kirjoitti:

    Terveydenhoitaja antoi lähetteen ravitsemusterapeutille viime keväänä, mutta siitä ei ollut hyötyä. Ravitsemusterapeutti totesi vain, että syön hyvin ja lähetti koulupsykologille. Koulupsykologilla käyminen loppui viime syksyllä, kun hän totesi, että olen pärjännyt ihan hyvin. Tuolloin vain sattui olemaan suht. masennus vapaa kausi. Masennuksesta olen kärsinyt ylä-asteen alusta lähtien.

    Minkä ikäinen olet?Onko sulla mahdollisuus varata aika sit terveyskeskuslääkärille.Ainakin omalla kohdalla sain lähetteen psykiatrian poliklinikalle.Tuolloin mulla oli masennusta yms. Sun pitäisi saada jostain apua. Netissä on sivu tukinet.net jossa voi keskustella mieltä painavista asioista. Itse kirjoittelin siellä tukihenkilön kanssa.

    Äänestä

  • Olen 19-vuotias. Hoitoon hakeutumisen suurimman kynnyksen aiheuttaa hoidon hinta. Paljonko psykiatrian poliklinikalla käyminen tulee maksamaan?

    Äänestä

  • Syömisvammanen kirjoitti:

    Olen 19-vuotias. Hoitoon hakeutumisen suurimman kynnyksen aiheuttaa hoidon hinta. Paljonko psykiatrian poliklinikalla käyminen tulee maksamaan?

    Ainakaan täällä Lahdessa käynnit ei maksaneet mitään. Tietty se terveyskeskuslääkäri maksaa sen terveyskeskusmaksun.Mutta silloin vuonna 2000 psykiatrian polin käynnit eivät maksaneet mitään. Kannattaa ottaa selvää oman kaupungin palveluista.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Syömisvammanen kirjoitti:

Olen kärsinyt syömishäiriöstä jo monta vuotta. Peruskoulussa ahmin yksinäisyyteeni, joka melkein joka päivä suklaata, mistä koen suurta syylisyyttä. Lukiossa sairaustuin ortoreksiaan ja laihduin -50kg, ja en muuta ajattellutkaan kuin ruokaa ( mitä saan syödä seuraavaksi, söinkö liikaa yms.) ja stressasin paljon. Liian vähäisen syömisen ja epäterveellisen terveelliseksi menneen syömisen lisäksi treenasin viikottain 11-14 kertaa, joista 7 oli kovia intervallijuoksulenkkejä. Lopetin juoksemisen ja opettelin syömään herkkuja hillitysti, mutta noin vuoden ”paranemisyrityksen jälkeen” tuli oikea paraneminen, mikä alkoi ahmimiskohtauksilla.

Ahmin koko viime kesän, joka viikko ainakin kerran viikossa. Syksyn jälkeen ahmimiskohtaukset lieveni, mutta 5 viikon laihduttamisyrityksen jälkeen ne palasivat. Jos syön vähänkin herkkuja, tulee kauhea tarve ahmia kaikkea, ja sen jälkeen ajattelen, etten enää koskaan ahmi ja yritän kontrolloida syömisiäni seuraavina päivinä. Ja ahmiessani puhun oikeasti isoista määristä. Tänäänkin olen ahminut yli 5000 kcal edestä muutamassa tunnissa, ja ahmimiseen käy herkkujen lisäksi myös ihan perusruoka.

En ole koskaan saanut kunnolla apua vääristyneeseen suhteeseen ruokaan ja omaan kehoon. Varsinkin peruskoulussa ylipainoisena lapsena sai kuulla vain syylistämistä omasta painoistaan. Lukiossa pääsin käymään hetken koulupsykologilla, mutta hän totesi, että voin ihan hyvin. Mistä saisin apua? Miten pääsen ahmimisesta eroon? Voinko koskaan oppia syömään ilman stressiä ja tiukkaa kontrolloimista?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu