...on nähdä ihmistä, jota kohtaan on paljon helliä tunteita, mutta jota et voi koskaan saada. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan? Niin lähellä, ja silti niin kaukana.
Toivon joka päivä näkeväni hänet, ja yleensä näenkin. Ne pienet hetket ovat päivieni piristys. Sitten kun se ihana tunne taas vaihtuu turhautumiseen, kiroan itseäni. En silti vaihtaisi pois niitä lyhyitä hetkiä, kun mies on siinä edessäni.
Olenkohan jokin masokisti, kun en vain
pääse yli ihastuksestani? En silti, vaikka olen alusta asti tiennyt ettei meistä voisi koskaan tulla mitään.
Näen hänestä uniakin välillä. Unissa olemme sylikkäin, suutelemme. Kaikkea, mistä haaveilen hereillä ollessani. Yritä siinä sitten päivisin pitää ilme peruslukemilla.
Elämäni on kuitenkin ihan ok nykyisin, voin jollain lailla paremmin kuin moniin moniin vuosiin. Siitä olen iloinen. Tulevaisuudessakin tuntuu olevan taas jotain odotettavaa.
Mites muut jotka näette tunteidenne johdetta usein, pitääkö pokka tai onko ihastus alkanut jopa helpottaa?
Toivon joka päivä näkeväni hänet, ja yleensä näenkin. Ne pienet hetket ovat päivieni piristys. Sitten kun se ihana tunne taas vaihtuu turhautumiseen, kiroan itseäni. En silti vaihtaisi pois niitä lyhyitä hetkiä, kun mies on siinä edessäni.
Olenkohan jokin masokisti, kun en vain
pääse yli ihastuksestani? En silti, vaikka olen alusta asti tiennyt ettei meistä voisi koskaan tulla mitään.
Näen hänestä uniakin välillä. Unissa olemme sylikkäin, suutelemme. Kaikkea, mistä haaveilen hereillä ollessani. Yritä siinä sitten päivisin pitää ilme peruslukemilla.
Elämäni on kuitenkin ihan ok nykyisin, voin jollain lailla paremmin kuin moniin moniin vuosiin. Siitä olen iloinen. Tulevaisuudessakin tuntuu olevan taas jotain odotettavaa.
Mites muut jotka näette tunteidenne johdetta usein, pitääkö pokka tai onko ihastus alkanut jopa helpottaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan se ihanaa nähdä. Kiduttavaa siitä tulee vain kun itsellä vaikea hyväksyä tilannetta. Mulla se ilmenee ehkäpä enempi turhautumisena. Sitä en jaksa kovin kauaa - eli turhautuminen edesauttaa sitä, että en jaksa enää ruokkia mielikuvilla tuota ihastusta, sitähän ihastuminen suurilta osin on. Haaveilua ja kuvittelua, se sitten pitää sen kiduttavana tai turhauttavana... tiedän tosin senkin, että on mukava pitää itsellä joku ihastus, saavuttamaton sellainen. Se on vähän niin kuin riippuvuus. Muuten arjessa jumittaisi, mutta ihastuskuvio pitää vireillä ja eloisana. Toiset käyttää päihteitä, jne...