Nyt kun on joutunut käsittelemään surua ja luopumista niin viimeiset viisi vuotta näyttäytyvät uudessa valossa. Niin kauan minäkin tunteistani kirjoitin. Tuntea niin paljon ja niin nopeasti ja niin vahvasti - voimatta kenenkään kanssa niistä puhua tai edes kertoa tunteittensa kohteelle (varattu). Se oli toisinaan melkoinen myrsky sisälläni, josta pelasti ainoastaan se, että pystyin kirjoittamaan tänne.
Niin paljon tätäkin palstaa haukutaan, mutta itselleni se oli sekä kirous että helpotus. Sitä sai huijattua sydäntään siihen, että muka kirjoittamalla tänne tekee jotain tunteittensa eteen, tekee ne tiettäväksi. Ja sitten kun oikeasti kertoi ja tuli torjutuksi, sai surra rauhassa, ilman että kokisi kuormittavansa sillä kenenkään elämää.
Miten valtava voima rakkaudella joskus onkaan. Nyt olo on tyhjä, väsynyt ja rannalle huuhtoutunut.
Toivon vain ettei kaikki ala enää alusta. Ettei minussa herätetä toivoa ja riuhdota takaisin ulapalle ilman varmuutta tulevasta.
Niin paljon tätäkin palstaa haukutaan, mutta itselleni se oli sekä kirous että helpotus. Sitä sai huijattua sydäntään siihen, että muka kirjoittamalla tänne tekee jotain tunteittensa eteen, tekee ne tiettäväksi. Ja sitten kun oikeasti kertoi ja tuli torjutuksi, sai surra rauhassa, ilman että kokisi kuormittavansa sillä kenenkään elämää.
Miten valtava voima rakkaudella joskus onkaan. Nyt olo on tyhjä, väsynyt ja rannalle huuhtoutunut.
Toivon vain ettei kaikki ala enää alusta. Ettei minussa herätetä toivoa ja riuhdota takaisin ulapalle ilman varmuutta tulevasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kellään ei ole koskaan varmuutta tulevasta. Kantsii kuunnella sydämen ääntä.
Pelkkä sydämen äänen kuunteleminen ei riitä. Ihminen tarvitsee rakkautta, läheisyyttä, läsnäoloa ja hyväksyntää pysyäkseen tasapainossa.
No joskus varattujen kanssa häviää. Se miksi sinulle antoi ymmärtää että olisi kiinnostunut on varmaan siihenkin syy. Ja kun ymmärrät että haki pelkkää seksiä ja elämään pientä vipinää" et siihen ruvennut? No hyvä kun olet toipunut. Minä en vieläkään sinusta. Ihan kusipäisesti miehelle vain vastailit kun yhteyttä otin. Ok rauhaan toki jätän ja toivon että sinäkin jätät silloin meidät. Oisko tämä hyvä? Jos kykenet edes joskus elämääsi saamaan kuntoon ota yhteyttä. En ole paha enkä sairas. Tiedän leikkii mieheni kanssa. Kertoi kaiken ikävästä ex myöten. Joten hyvä jos olet asian kanssa sujut minä en ja seuraan sinua pitkään. Sille et voi mitään. Inhottavaa kun aikuiset jotka sössivät eivät osaa vastata teoistaan rehellisyydellä. Ja se rahan pyytelee saa loppua. Hyvä kun myyt mörskäsi viimein. Saat siitä sitä rahaa niin ei tarvitse "sydänystävän auttaa enempää sinua.
Minä en ole hän, jota ajattelet. Voisi ehkä hiukan harkintaa käyttää vastausten suhteen täällä.
Tuo on vaan mieleltään sairaan ihmisen tekstiä, sellaisia noista sairaasti mustiksista tulee ennen pitkää. Joka päivä tänne kirjoittelee samaa tekstiä kuvitellen sen parantavan suhteensa, kun pitäisi itseään muuttaa ihmisenä ja lähtee sairaasta suhteestaan ulos, että alkaisi tervehtyä ja löytäisi ihmisen rinnalleen, johon kykenee jälleen luottamaan. Toi ihminen on ihan täysin sokeutunut itselleen.
Mietin ihmisiä, jotka rakastavat ilman vastakaikua. Uskon, että heillä on oma tehtävänsä täällä. Saavat siipensä aina uudestaan, mutteivät katkeroidu, vaan muuttavat kokemuksensa voimavaraksi.
Vain kyllin viisas ja nöyrä ihminen voi ottaa opikseen kokemuksesta, joka vie lähes järjen, mutta jatkuu vaan.
Kuinka monta kertaa ihminen on joutunut anelemaan, että tuo tunne loppuisi, mutta se lyö läpi ruumiin, vaikka luulit, ettet mitään enää jaksa ottaa vastaan.
Kun olet epätoivoinen, hakeudut metsään ja heittäydyt maahan makaamaan. Taot maaperää nyrkein, nyhdät ruohotuppoja vimmatusti maasta. Huudat äänesi käheäksi ja kun vihdoin hiljenet, tuuli puhaltaa tasaisesti puiden läpi. Kaikki ympärillä jatkuu ennallaan.
Näin voi jatkua vuosikausia ja mietit elämäsi tarkoitusta. Välillä elämä voi olla ihan siedettävää, mutta silti olet yksinäinen ja taustalla on aina se tietoisuus, että jotain on pahasti pielessä, kun et saa jakaa elämääsi hänen kanssaan.
Alat kääntyä sisäänpäin ja hakea syytä itsestäsi, miksi en kelpaa tällaisena? Miksi en pääse rakkaimpani vierelle, vaikka olen avannut juuri hänelle sydämeni ja koko sisimpäni?
Haet ehkä lohtua muista ihmisistä, päihteistä tai jostain muusta addiktiosta, joka ottaa sinut valtaansa ja saa sinut ainakin hetkeksi pois ankeasta todellisuudesta.
Sinussa ei ole vikaa. Joskus vain maailmankaikkeudella on jotain vallan muuta varattuna sinulle.
Pikkuhiljaa alat sopeutua yksinäisyyteesi, hyväksyä sen, että hän ei tule kulkemaan tätä matkaa rinnallasi.
Mikähän tarkoitus tällä kaikella oli juuri sinulle? Et voi ymmärtää. Vuosia kului ja olet edelleen yksin. Vai oletko?
Verkalleen alat katsella ympärillesi sillä lapsen uteliaisuudella, jonka olet saanut säilyttää. Tuo lahja saa näkemään, että ihmisiä on paljon.
Jotkut heistä kiinnittävät enemmän huomiotasi. Kärsiviä, eksyksissä ja vastauksia vailla olevia. Epätoivoisia, surullisia tai vihaisia. Joku voi olla samassa kohdassa, kuin sinä nyt olet. Silmäsi avautuvat ja alat tuntea heitä kohtaan tunteita. Syvää myötätuntoa, hellyyttä ja jonkinlaista samastumista. Et ole enää yksin.
Kova koettelemuksesi ei ollut turhaa tai tarkoituksetonta. Tuosta kaikesta selvisit ja sinulle jäi avaimet käteen. Niillä avaimilla näet ihmisten sisään ja osaat olla heidän kanssaan läsnäolevana. Ymmärrät miltä heistä tuntuu ja saat samaa ymmärrystä kohtalotovereiltasi myös itsellesi.
Kun pääset ulos omasta ahtaasta vankilasta, näet muut ihmiset, etkä torju heitä läheltäsi kauas pois.
Alat näkemään myös itsesi. Sisäinen maailmasi ei sodi enää ulkoista maailmaa vastaan, vaan hakee sopusointua. Alat olla armeliaampi ja myötätuntoisempi itseäsi kohtaan. Opettelet rakastamaan itseäsi. Et enää vaadi itseltäsi täydellistä suoritusta asioista, vaan ymmärrät että olemassaolemisen taistelu on vienyt voimiasi.
Vähitellen riität itsellesi sellaisena kuin olet ja se tietoisuus antaa sinulle lisää voimia ja mielenrauhaa.
Kun näet vihamielisen ihmisen, vastareaktiosi ei ole viha, vaan ymmärrys ja myötätunto. Ymmärrät oman kokemuksesi kautta, että hänellä on paha olla ja hän kärsii suunnattoman paljon. Hän karkoittaa ihmiset lähetään, koska häneen sattuu.
Näin kovalla kädellä elämä voi opettaa harvoille ja valituille ihmisille rakkautta ja empatiaa. Ne eivät ole mitään jokaiselle luonnostaan langenneita lahjoja. Vain ja ainoastaan heitä varten, joilla on ymmärrys ja kyky nähdä ja antaa arvoa näille kovilla koetuksilla hankituille lahjoille.
Voimia sinulle ja myös kaikille niille, jotka tässä kovassa maailmassa kulkevat.
Anteeksi kirjoitusvirheet. Ja lisään myös, että omasta kokemuksestani kirjoitin.