Miehelle, joka sekoitti elämäni

Ja kaikki taas omii tän ihan täpöllä.

Kyllä säkin varattu jaksat vinkua täällä, eroa, jos elämäsi on tylsää.

Voisin tunnistaa sinut kaivattuni kirjoituksestasi. Tunteeni ei katoa, koskaan kohtaasi. Liittoja en halua ruveta särkemään, olisi eriasia, jos olisit edelleen sinkku.

Ja saat syyttää minua. Jarruttelin, mutten ollut valmis kohtaamaan sua viellä ehkä pelkäsin tunteitani, ehken olisi ollut riittävä sinulle.

Tarvitsin aikaa kasvaa, mutta nyt tunnen ensimmäisen kerran elämässäni kasvaneeni, en valmiiksi, mutta edes riittävästi.

Voi, tämähän oli hieno aloitus. Nainen, sinä osaat tuoda ajatuksesi hyvin esille. Täydet 10 pistettä. Mitä jos...

no annatko tuosta miehestä ja paikkakunnasta jotain vihjeitä edes ??

Voisi olla T:n kirjoittama. Ainakin samat ajatukset ja tunteet.

Voi huokausten meri. Monella varmaan sama tilanne, kuin meillä. Paljon samoja asioita joita olen pohtinut. Toivoisin, että hän itse ottaisin tämän asian esille, ja kertoisi tilanteestaan.

Sen verran voin lisätä, että Etelä-Suomeen menee.

Hyvää minäkin aina haluan toiselle, mutta kuinka hyvin onnistun siinä on sitten toinen juttu? Välillä tuntuu, että epäonnistun kunnolla, kun tuntuu, et tulen väärin ymmärretyksi? Ehkä tämä on sitä pelaamistakin toisilla, että luullaan, että pidän toista helppona tai selviönä? Paljon on pettymyksiä koettu ja tuntuu, että on enemmän tapa kuin poikkeus? Siksi tullut entistä varovaisemmaksi, minä kyllä kestän, ettei sydän säry, mut toisen sydämestä en tiedä? Sitä en halua särkeä on lähtökohtani.

Varovaisuus ei aina tarkoita sitä, että johtaisi hyvään lopputulokseen? Onko habitukseni sellainen, että liika varovaisuus ei tunnu uskottavalta? Mene ja tiedä? Loukkaavaan käytökseen en koskaan syyllisty, oli tilanne sitten minkälainen tahansa, ennemmin otan hatkat tilanteesta, jos tuntuu siltä, että tilanne karkasi käsistä ja ei ole niin kontrolloitavissa.

Kusipää voin jollekin olla, mutta ei johdu sanomisistani vaan toisen mielikuvasta minusta, jos otan tilanteesta hatkat, syynä voi olla vaikka, etten ymmärrä toisen käytöstä siinä tilanteessa ja pakenen paikalta, silloin syynä on toisen selkeä ylireakointi minun mielestä. Nämä on vaikeita tilanteita, yleensä jos on tunnetta enemmän kuin järkeä asioiden hoidossa, tilanne voi karata käsistä ja tapahtuu em. asioita. Osaan pyytää myös anteeksi, jos on aihetta sille.

Epämääräinen aloitus ja epämääräisiä vastauksia. Sekoittaa täydellinen elämä, wauu. Millainen on täydellinen elämä.

Meneekö tämä J-miehelle?

Olen samankaltaisen tilanteen toinen osapuoli. Itse ajattelen, että varattu tunteideni kohde on tyytyväinen "täydelliseen elämäänsä" ja sen takia hänellä on raja, jota ei ylitä.

Kuten tekstissäsi kuvaat, haluat muutosta vain, jos muutos on parempaan. Yksinjääminen tai huonompi suhde kaipaamasi kanssa ei ole sinulle vaihtoehto. Jotta asiat menisivät eteenpäin, haluaisit pienentää epäonnistumisen riskiä. Mutta mikä olisi riittävä tae, että tuntisit tekeväsi oikean päätöksen - että tietäisit olevasi onnellisempi kaipauksesi kohteen kanssa? Pitäisikö ensin treffailla ja harrastaa seksiä? Harrastaa yhdessä ja käydä yhteisellä lomamatkalla?

Pariisista Roomaan

https://youtu.be/ScJPpUiaT8U

Koskas ollaan ekan kerran tavattu ja koska oli viimeinen kohtaaminen ?
Kuulostaa niin moniin osuvalta.

Hyvin perustelit ja kirjoitit viestin nuinhan se menee oikeassa elämässä. Tykkäsin sinusta silloin tosi paljon ajattelin sinua joka päivä. Olin nuori ja ujo silloin ja haasteet sinuun oli niin kovat että minusta ei ollut siihen. Tiedän että sinäkin tykkäsit mutta en osannut edetä ja jotenkin koin silloin että olisi väärin kun olit varattu vaikka harrastinkin flirttiä ja pari viestiäkin taisin laittaa. Luopuminen oli vaikeaa minulle ja siinä menikin aikaa... Kaveruus pitäisi aloittaa ihan puhtaalta pöydältä tyyliin niinkuin ei tunnettais muutenkuin kaverien kaitta toisesta ois kuullu muuten se ei mielestäni toimia ja aika herkkää vois olla molemmat ois varpaillaan ja varoisi virheitä.

Toivottavasti en luonut turhia toiveita tällä tilityksellä, siksi kerron tämän alkaneen 2016. Ja kiitos vihjeestä, jarruttelua en tullut ajatelleeksi, mahdollista kyllä ja järkevääkin. En tosiaan ole eroavaa tyyppiä, kyllä näkisin, että se vaatisi kyllä paljon eli jotain elämää suurempaa rakkaustarinaa, mutta en myöskään väheksy ystävyyttä, jota tässä kai ensinnäkin toivoisin.

ElämänSekoittaja - miten sitten selvittäisit omat ja kaivattusi toiveet, jos kerran otat etäisyyttä?

Et taida uskoa elämää suurempiin tarinoihin, kun olet jo luovuttanut. Olet oikeassa, koska en kaipaamani tunteista tiedä mitään, niin elämä jatkuu nykyisellään ja jätän asian selvittämättä. Elämää suurempi tarina ei saa mahdollisuutta tässäkään tapauksessa.

Joka viikko on uusi maanantai.

Textailisit tai soittelisit, odotan sinua käymään.

On ihan hyvä kaipaillakin ja pitää ovea avoinna, vaikka ikkunaakin raollaan. Tuuasuntop´<bdl<lbv,m
f
v,<,
f
d,v
<v,lettaa

Oliko hyvää musiikkia?

Oli hyvää ja tässä lisää uutta musaa

https://www.youtube.com/watch?v=Tl1oEpnCSFg

Taidat pitää tästä genrestä erityisesti?

Pössyttelyn perään seuraa aina morkkis, eikä se helpota optikolla. Nooh, ehkä laskukaudella specsavers auttaa. Korvatohtorille pääsy tosin edellyttää setelin.

Höpö höpö jäbä taas. On se kummaa kun minut pitää joka asiaan vetää mukaan. Meinaatko että autolla ohi ajaessa johonkin ihmiseen rakastuu?

Tämä mies ei ikinä opi. Onko sillä vaimoa en kyllä usko.

Noin se meni että en halua tulla väliin jos sinulla on jo joku, en tiedä onko.
Anteeksi elämäsi sotkemisesta:(
Sait siis virkistystä elämääsi, se on hyvä:)

Samaistun aloittajan kirjoitukseen, Tosin oma elämäni oli vain ulkoisesti täydellinen, sisäinen täydellisyys (mm. parisuhderakkaus, fyysinen ja henkinen läheisyys) on ollut pitkään pelkkä toteutumaton mielikuva. Mietin jo 1.5-2v sitten lähtemistä ilman ulkopuolisia.

Toinen mitä en koe samallalailla kuin ap, on etten katso hänen olevan ”syyllinen” tunteista parisuhteen ulkopuolella tai ”elämänsekoittaja”. Vastaan itse omista tunteistani. Jos parisuhteeni olisi edes tyydyttävä, tunteet tuskin olisi muuttuneet pikku-ihastuksesta rakastumiseen. Itseasiassa hän auttoi minua ymmärtämään, että olen paljon perusasioita vailla ja en tahdo elää nykytilanteessa näin. En edes lasten takia (olen huonompi äiti onnettomana).

Ap, kun sanot elämääsi täydelliseksi, on sinulla varmaan myös jäljellä rakkaus, läheisyys ja seksielämä puolisosi kanssa. Suosittelisin, että punnitset ensin tunteesi puolisoasi kohtaan. Jos tuota ihastusta ei olisi, olisiko parisuhde sinusta jatkamisen arvoinen? Olisiko mahdolliset asiat ratkaistavissa esim.parisuhdeterapian yms. avulla tai järjestämällä kahden keskistä parisuhderakkaus arkeen? Jos voit vastata molempiin kysymykseen rehellisesti ei, on parempi lähteä.

Nin kuin toteatkin uudessa suhteessa on aina riski ettei siitä tule loppuelämän suhdetta (voi myös tulla, muttei sitä tutustumatta tiedä). Jos taas vastaat kyllä molempiin tai kumpaankin kysymykseen, et välttämättä tulisi onnellisemmaksi vaihtamalla tai saattaisit ehkä katua myöhemmin. Arjen haasteet tulee tässä uudessakin suhteessa jossain kohtaa esiin ja silloin tuo sama työ on tehtävä. Tsemppiä päätökseen kummin sitten päätätkin!

aika vanha aloitus.