Kykeneekö vanhempi, jolla itsellä on erityisen heikko itsetunto, arvostamaan aidosti omia lapsiaan? Vai onko arvostaminen vain pinnallista? Sanoo lapselle että olet hyvä mutta se ei ole aitoa vaan kohteliaisuutta jota käytetään aivan kuten vieraita kohtaan.
Jos tuntee itsensä sisimmässään huonoksi siirtääkö vanhempi sen lapseen juuri siten että näyttelee lapselle arvostavansa tätä ja lapsi huomaa jonkin asian olevan vinossa. Pystyykö lapsi vaistoamaan vanhemmastaan ettei kehumiset tai muut olekaan aitoja vaan hän sanoo ne kuin säälistä. Säääli tulee siitä että vanhempi tuntisi olevansa huono ajattelisi kuitenkin sisimmässään että lapsi on kuin samaa huonoa materiaalia kuin hän, mutta vanhempi tietää että lasta tulisi kehua. Hän kannustaisi ja kehuisi mutta epäaidosti kuin tietäen ettei lapsi oikeasti pärjää. Vanhempi voisi antaa lapselle johonkin mahdollisuuden, vaikka koulu, tms, mutta pienestäkin vastoinkäymisestä vetääkin lapsen pois kuin pelosta Aivan siten kuten hän itsekin tekisi. Vanhempi estää lasta tekemästä sellaista jossa hän itse epäonnistuisi, Ja lapsen mahdollisuudet ovat sen jälkeen samat kuin vanhemmallaan.
Jos tuntee itsensä sisimmässään huonoksi siirtääkö vanhempi sen lapseen juuri siten että näyttelee lapselle arvostavansa tätä ja lapsi huomaa jonkin asian olevan vinossa. Pystyykö lapsi vaistoamaan vanhemmastaan ettei kehumiset tai muut olekaan aitoja vaan hän sanoo ne kuin säälistä. Säääli tulee siitä että vanhempi tuntisi olevansa huono ajattelisi kuitenkin sisimmässään että lapsi on kuin samaa huonoa materiaalia kuin hän, mutta vanhempi tietää että lasta tulisi kehua. Hän kannustaisi ja kehuisi mutta epäaidosti kuin tietäen ettei lapsi oikeasti pärjää. Vanhempi voisi antaa lapselle johonkin mahdollisuuden, vaikka koulu, tms, mutta pienestäkin vastoinkäymisestä vetääkin lapsen pois kuin pelosta Aivan siten kuten hän itsekin tekisi. Vanhempi estää lasta tekemästä sellaista jossa hän itse epäonnistuisi, Ja lapsen mahdollisuudet ovat sen jälkeen samat kuin vanhemmallaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Liian monimutkaista mulle!
Huono itsetunto tulee loukkauksista. Valheellinen kehuminen menee loukkaukseen.
Ylikorostunut kehuista.
Kaksi eri asiaa.
Huono itsetunto voi johtua monesta syystä ja voi olla vain tietyssä tilanteessa aktivoituva. Mutta kaikenkattava huonous ja häpeä on erilaista. Jos ei ole ikinä kokenut rakkautta kuinka sitä voisi jakaa, luulee jakavansa ihailulla ja kehuilla tms.
Huonon itsetunnon tilassa vanhempi ei pysty antamaan lapselle rakkautta koska ei itselleenkään.
Lapsi voi aistia paljon mutta ei jos on joutunut kieltämään itseään. Asia menee tässä kohti tosi monimutkaiseksi.
niin, varmaankin jos lapsi sulautuu vanhempaansa, hän ei aisti koska on silloin samaa kuin vanhempansa. Jos lapsi tuntee olevansa eri kuin vanhempi hän vaistoaa, koska hän tarvitsee sitä kehua ja tukea. Yhteneväinen ei taas niin tarvitse, eikä kaipaa sitä. Äidin saamat asiat ovat lapsenkin asioita, jos äiti saa tukea tuntee lapsikin saaneensa sitä äitinsä kautta. Erillinen lapsi, itsenäinen lapsi tarvitsisi vanhempansa erillistä tukea jossakin muodossa. Hän ei kersku vanhempiensa saavutuksilla vaan omillaan jos kerran kerskuu yleensä lainkaan.
Huh huh. Mitähän oikein yrität sanoa? Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia vai onko tuo teoreettinen pohdiskelu?