Eilen luin Ilta-Sanomista että Lulun levyttänyt artisti on palaamassa kirjastosta lavoille. Mietin siinä että olipas sekin hitti. Turhanpäiväisen muzakin esiinmarssi: Musiikki joka ei sano mitään eikä väräytä kenenkään ihokarvoja. Vertaan lankomieheeni joka silloin Lulun aikaan valmistui kauppatieteen maisteriksi: Koska hän ei voinut tunnustautua minkään musiikin faniksi hän kuunteli - ja kuuntelee edelleen - tällaista kuminauhajatsia etteivät kallisarvoiset asiakkaat loukkannu ja kaikkoa. Tänään kuulin juuri Levylautakunnasta laulun jossa Tuula laulaa siitä kun äiti puhaltaa. Näitä äidin tai läheisen puhallus- ja paijailutoimenpiteitä kaipaavia kuulostaa olevan nykyään vähän joka sukupolvessa ja -puolessa. Kertokaas, tällaista musiikkia diggaavat miten se puntti alkaa vipattaa kun kuulee äidin puhaltavan tai Lulun harjaavän märkää tukkaa? Minun mielestäni turhaaki turhempaa merkonomimusaa jota voi kuunnella ainoastaan sellaiset ihmiset jotka eivät ammattinsa puolesta voi tunnustaa mitään merkkiä.
Amberlan kambäkki
Persistent
3224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastapainona on se kun panen oman suosikkimusiikkinii soimaan, en malta kuuntelemista lopettaa ja sähköskebaakin tekee mieli alkaa kaivella. Enkä nykyisin lopetakaan ennen kuin tulee nälkä - olen ollut kauan oma pomoni ja määrään työajoistani. Myös musiikkimaustani. Mutta että kuuntelisi jotain pipin puhallusta? Vaikka soisi vetopasuunat Jerikon tavoin, on vaikea sytkähtää yhtään. Kerokaa siis miksi voi olla toisin?
Itse olen aina digannut Amberlasta, mutta eihän nämä soolojutut mitään rokkia ole tarkoitus ollakaan. Eli miksi vaatimus puntin vipattamisesta?
Uutinen oli muuten sikäli väärä, ettei Amberla muka ole tehnyt musiikkia - no en muista moneenko vuoteen - mutta hänhän teki levytyspaluun jo 2011 ja jatkoi levytystä 2013. Kyseessä oli Amberlan bändi Liikkuvat lapset.
Muutenkin hän on käsittääkseni keikkaillut harvakseltaan kaikki nämä vuosikymmenet.
Tuula jäi musabisneksestä pois siksi, koska levy floppasi aikoinaan (haastattelussa kertonut). Ei kai kukaan halua pitää yhtiönsä listoilla ihmistä, joka ei tuota rahaa. Paremmalta se toki kuulostaa, että yrittää verhota epäonnistumistaan perheenperustamisella ja sillä, että oli se päivätyö siellä kirjastossa.
Nyt tätä musakuraa tehdään kai omakustanteisesti. Yritetään epätoivon vimmalla saada jo aikoja sitten eltaantunutta uraa uuteen nousuun. Ei ole kovin hyvin saanut musaura nostetta. Ja miksipä olisikaan? Nykyään todella lahjakkaiden on helppo saada näkyvyyttä somen kautta. Tämä johtaa siihen, että tällaiset sunnuntaiharrastelijat, joilla ei lahjoja ja sanomaa ole, eivät herätä mitään kovin suurta kiinnostusta. Fakta on se, että tämä täti ei ole musiikillisesti ansiokas. Ääni on vanhan röökimuijan, joka voisi olla ihan kenen tahansa karaokepirjon lähipubista. Biisien sisältö on tylsää tekotaiteellista paskaa. Biisejä hän mainostaa sillä miten hän on niin suuuuri tarinankertoja, joka puhaltaa henkeä biisiin kuin biisiin upeilla tulkinnoillaan.
Henkilö näyttää tyrkyttävän itseään joka paikkaan, jos vaikka jotakuta kiinnostaisi. Teennäisyys paistaa läpi. Ihan hyvä, että rouvalla on tuo kirjastonhoitajan pesti suojatyöpaikkana. Musiikki ei häntä tule elättämään.