tietää mikä minussa sua kiehtoo (jos siis olen ymmärtänyt oikeen????) ku olen kuitenkin antanut itsestäni niin vähän (jännityksestä johtuen), et onkohan se sit juurikin se salapertäisyys ;)
Olispa mielenkiintoista
tässävaanmietiskelen
13790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olet kilimanjaro ? Niih , vastaappa siihen ! Mikä hele kiehtoo siussa niih. Vastaappa tuohon niin päästään tästä.
Sun täytyy vaan itte ottaa siitä selevää ;)
Selevä .. Aikamoinen urakka voi olla :)
Eiköhän tämä pelleily ala riittää.
Toista ei voi ennen tutustumista tuntea tietenkään, mutta jotain voi aina aistia sieltä kuoren takaa, välähdyksiä.
Näen välähdyksiä votka pullosta.
Niin.. :)
Jokainen on uniikki. Yhteen jää kii. . . .onko tuttua
Jokin mystinen vetovoima välillämme. Minusta tuntui, että jotenkin kuulutaan yhteen. Se oli se kokonaisuus johon ihastuin. Kyllä se on vaivannut, että et kovin paljoa itsestäsi kertonut. Mietin, että mitä sen takana mahtaa olla. Sitten selvisi, että kaikki oli yksipuolista ja olin elänyt vain omassa haavemaailmassa eikä häntä kiinnostanut ollenkaan.
Mistä selvisi? Kertoiko hän?
Ei hän kertonut, koska ei tuntenut niin hyvin kuin tunsi sinut.
Löysi paremman.
Joskus tuntuu siltä, että ihmiset ajattelevat aistikkaan ihmisen hyvänolon hohdon tms olevan se ensitekijä (voi ollakin, josta sitten muutkin tekijät alkavat vaikuttamaan jos alkavat ja ihmiset lähestyvät jos lähestyvät). Jolloin aistivat vain aistikkuuden läsnäolon ja toiveikkaasti haluaisivat vetää sitä puoleensa, ihmiset aistivat vain näkyvää ja osittain sisältä tulevaa, mutta mikä ei liity suoraan toiseen, vaan on ihmisen perusominaisuuksia. Havoinnit ihmisestä ovat aina oman linssien läpi katsottuja . Mikä ei kerro kokonaisuudesta. Haluaisivat siihen aistikkuuteen mukaan.