Tunnepiikit laukaisevat usein pelaamisen

se tuli taas todistettua tänään omakohtaisesti. Sisälläni velloi viha, katkeruus ja kateus. Miten lääkitsin näitä tuntemuksiani? Samalla tavalla kuin kaikkia tunnepiikkejäni posiitivisista negatiivisiin, pelaamalla! Kuusikymmentä euroa meni sukkana pariin koneeseen ja helpottiko olo? Ei se on kahta kauheampi, mutta koska tästä on tullut omakohtaisesti niin tuttua kauraa niin eiköhän tästä taas nousta.

Olen tietyllä tavalla kiitollinen, että olen huomannut milloin sitä sortuu todennäköisimmin pelaamaan (kauan siinä kestikin), nousut ja laskut ovat vaarallisinta aikaa. Kun mieli on vihainen tai iloinen, niin kannattaisi vältellä kaikilla mahdollisilla keinoilla pelaamista.

Tähän väliin voisin mainita, että nostorajasta ei ole itselleni mitään hyötyä (kiitos kuitenkin vinkistä).

Älkää koskaan aloittako tätä touhua, siitä on hyvät voimat kaukana ja irtipääseminen todella vaikeaa (joskin mahdollista). Ihminen on taitava valehtelemaan itselleen, ei kannata edes kokeilla pelaamista.

Itse olen saanut apua rukoilemisesta ja samaa voin suositella myös muille (kokeile rohkeasti). Ei kannata heittää kirvestä kaivoon, rahaa niihin peleihin voi menettää kuinka paljon vain, mutta mielenterveyttä ei kannata menettää. Raha on vain rahaa ja vaikka tämä sanonta voi tuntua aika huvittavalta tälläisen tilanteen jälkeen, seison kyllä täysin sen takana.

Siunausta kaikille saman ongelman kanssa painivalle, tiedän todella millaista se on! Mutta ei luovuteta.