Oululainen Kaleva uutisoi tänään 11.3. lehdessä, että Pauliina Rauhalalta on tulossa
uusi kirja nyt maalliskuun puolessa välissä.
Kertoo SRK:n järjestämistä ympärimaata koskevista hoitokokouksista. Kirjaa ilmeisesti keskittyy
pienessä kylässä tapahtumiin juttuihin.
Kirjan nimi taisi olla #Synninkantajat#.
Aimo totesi aikoinaan, että hoitokokoukset olivat siunauksellisia ja että joitakin yksittäisiä ylikyöntejä olisi ollut.
Eli SRK:n kanta lienee siis vieläkin että ne olivat hyvin tarpeellisia ja siksi niitä kannattaa jatkaa edelleen.
uusi kirja nyt maalliskuun puolessa välissä.
Kertoo SRK:n järjestämistä ympärimaata koskevista hoitokokouksista. Kirjaa ilmeisesti keskittyy
pienessä kylässä tapahtumiin juttuihin.
Kirjan nimi taisi olla #Synninkantajat#.
Aimo totesi aikoinaan, että hoitokokoukset olivat siunauksellisia ja että joitakin yksittäisiä ylikyöntejä olisi ollut.
Eli SRK:n kanta lienee siis vieläkin että ne olivat hyvin tarpeellisia ja siksi niitä kannattaa jatkaa edelleen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tuohan vaikuttaa tosi hyvältä jutulta!
Onhan SRK pahoitellut tapahtunutta, eikö sekään riitä.Mitä pitäisi tehdä,että ihmiset unohtaisivat tapatuneet vääryydet?
Montako lasta on raiskattu ja kaikki lakaistu maton alle ? Millaisia vanhempia olette, kun annatte pilata lastenne elämän? Kaikki raiskaukset tulisi ilmoittaa poliisille ja niidet tekijät.
ole lakaistu maton alle. Tosin itseoppinut pastori Kempeleessä sitoo lapsia ketjuilla pöydänjalkaan, mutta sehän on aivan esi asia kuin lasten lakaiseminen maton alle.
Keskusyhdistys (SRK) levitti harhaoppia rauhanyhdistyksiin tehokkaalla kampanjalla 70-luvun lopulla. SRK:n johtokunnan kannanilmaisussa pahoitellaan hoitokokouksissa esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. Nämä on kuitenkin laitettu SRK:n sijasta yksittäisten ihmisten tilille: "Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan. Niinpä asioiden korjaus lähtee yksittäisen kilvoittelijan omasta halusta vaeltaa hyvällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä." (Ote SRK:n johtokunnan kannanilmaisusta Päivämies Nro 21 23.5.2012.)
Asioiden korjauksen on lähdettävä siitä, että SRK:n johtokunta myöntää edellämainitun.
Itse itsensä erehtymättömäksi julistaneen porukan on mahdoton myöntää. Vaikka ovat ajaneet ihmisiä itse murhaan jne.
Eikös raamattukin sano ettei ihminen voi olla erehtymätön?
Aimo puhui asiaa. Hoitokokoukset olivat siunauksellisia.
Porukkaa lähtee kun eivät saa hoitoa srk-valtakunnassa kuten ennen.
Pitää ryhdistäytyä hoitojen suhteen.
Lähtijöille pitäisi lätkäistä uloslähtöraha muutamam tonni srkn ja ko. ry:n tilille - ns. ulostusraha.
Nuori kun lähtee niin siinä SRK-siioni menettää talkoo- ja kolehtitulojen menetyksenä helposti kymppitonnin muutaman vuosikymmenen aikana.
Hoitotakuu voimaan ettei nuoret lähde kuikuilemaan muualla vaan tyytyvät srk-valtakunnan hoitoon.
SRK:ta on neuvottu selvittämään hoitokokoukset perin juurin, mutta siihen vanhat hoitomiehet eivät halua ryhtyä. Nuoret lähtee, hyvä niin, ei kannata jäädä SRK:n syntilistaa noudattamaan.
os. Telkki (pastori Pertti Telkin tytär) ei pysty kirjoittamaan menestysromaania hoitokokouksista, koska hän ei ole elänyt hoitikokousaikoja. Hoitokokouksista on kaikki jo sanottu. Niinpä Pauliina Rauhalan, joka on jättäytynyt vapaaksi kirjailijaksi, täytyy alkaa etsiä uutta työtä suomen kilnen opettajana.
Ja sinä voisit olla hänen oppilaansa, kun et näytä osaavan tuota oikeinkirjoitusta.
Olen sitä mieltä, että hoitokokoukset olivat omana aikanaan aivan paikallaan.
Kyllä. Voitiin tehdä sopimus sielunvihollisen kanssa, saatiin ajettua Jeesuksen tunnustaneet jopa itsemurhiin.
Siinä tapahtui heidän kohdalla se, josta UT puhuu;
Mark. 13:9
"Pitäkää varanne! Teidät viedään oikeuteen ja teitä piestään synagogissa. Maaherrojen ja kuninkaiden eteen te joudutte minun nimeni tähden, todistukseksi heille.
Keskisuomen maaherrahan oli suurimpia saatanaan sitojia.
Näin SRK;n tie valittiin.
Olisivat ne paikallaan tänäkin päivänä.
Ote SRK:n johtokunnan kannanilmaisusta Päivämies Nro 21 23.5.2012 s.3:
”Tällainen tuolle ajalle (70-luvun loppupuoli) leimallinen oppiharha oli esimerkiksi niin sanottu henkioppi: parannuksen vaatiminen erinimisistä hengistä, kuten kuivasta, hempeästä tai kososlaisesta hengestä. ….Näiden ilmiöiden ohella alkoi esiintyä myös yksilön omantunnon vähättelyä, loukkaavaa kielenkäyttöä ja anteeksiannon kieltämistä. Toisen ihmisen nöyryyttäminen ei ole milloinkaan oikein, ei myöskään ruumiillinen, henkinen eikä hengellinen väkivalta.
Pahoittelemme esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna myös käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme toimintaan...."
Tarkoitat varmaankin siihen epäkristilliseen toimintaan..!
JOS teillä olisi ollut se kristillinen toiminta, ei siihen koskaan tuolalisia hullutuksia olisi tullutkaan, mutat ensin meni taju ja sitten meni Henki, sitten tulivat hoitokokoukset.
Erkki Piri vähätteli eilen seurapuheessa Oulun rauhanyhdistyksellä 70-luvun hoitokokouksissa esiintyneitä vääryyksiä. Hän sanoi, että niitä on käsitelty julkisuudessa jo riittävän laajasti. Kuitenkaan ei SRK:ssa ole vieläkään myönnetty, että SRK levitti henkiharhaoppia tehokkaalla kampanjalla 70-luvun lopulla rauhanyhdistyksiin. Liikkeestä harhaoppien johdosta väärin erotetut on yhä jätetty heitteille.
Ote SRK:n johtokunnan kannanilmaisusta Päivämiehessä Nro 21 23.5.2012 s.3:
”.....Tämäntyyppiset kokoukset päättyivät 1970-luvun lopussa, kun keskeisesti opinharhoja mukanaan kantaneet saivat erehdyksistään parannuksen armon...."
Kummallisia parannuksen tekoja, kun ne eivät johtaneet vääryyksien korjaamiseen siinä laajuudessa kuin ne olivat tapahtuneet. Rauhanyhdistysten jäsenille, joita höykytettiin henkioppiharhalla, ei tullut mitään tietoa näistä parannusten teoista.
Eilen illalla kuuntelin netistä puhetta "jostakin". Puheesta tuli täysin selväksi, että hoitokokoushyväksyntä/väärähenkisyys elää ja voi hyvin yhteisössä! Mikäli oikein tulkitsin puhuja puhui, että täytyy olla oikeassa hengessä - siis sisällä hoitokokoushengessä, jotta ymmärtää, että mistä on/oli kysmymys. Puhutaan, että hoitokokouksista ei puhuta - kyllä niistä puhutaan. On kuitenkin tosiasia, että aina asiat selitetään niin, että väärintekijäksi leimataan syytön osapuoli eli puhuteltava. Voi rakas Jumala!
Oli myös niitä jotka säilyttivät uskonsa.
Jes.6:13 "Ja ehkä kymmenes osa siihen vielä jää, niin sekin taas hävitetään; kuitenkin niin kuin tammella ja tuomella jää kanto, vaikka heidän lehtensä varistetaan, niin pitää myös pyhällä siemellä kanto oleman".
Jeesus on luvannut:
Matt. 28:20.
....Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Täälläkin kirjoitettu:
"Hese
en voi
nimiä antaa , mutta vastauksia kyllä , jos se sallitaan.
En ole koskaan joutunut tekemään parannusta
väärästä hengestä, en kerskaile, ja tunnen myös muita."
Hyllytettyjäkin jotka myöhemmin puhuivat.
Kainuun Sanomissa oli tänään sama juttu. KS ei ilmesty enää sunnuntaisin.
Helsingin Sanomissa uudesta kirjasta myös:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005599086.html
lestalaisille on aina ollut tunnusomaista kiipeily yhteiskunnan kermaviroissa, Raamatullinen kristillisyys onkin sitten vähemmän tärkeää siinä porukassa.
Kerho voisi perustaa kirjakerhon.
Vuokko Ilolan arvostelu Synninkantajista.
https://www.vartija-lehti.fi/synninkantajat/
Luin juuri tuon kirjan. Tulkitsin, että kuvatuissa hoitokokouksissa oli myös henkilöitä, jotka ymmärsivät mistä oli kysymys - siis todella uskovaisia.
Synninkantajat/suora lainaus
"Yksi ainoa oli, joka sai kesken kaiken tarpeekseen. Salin etuosasta ponkaisi ylös Lennart, syrjäkylällä melkein erakkona elelevä rakennusmies, joka näytti tulleen myös ensimmäistä kertaa kokoukseen. Hän suuntasi korokkeen ja mikrofonin sijasta ovelle. Kaikki päät kääntyivät seuraamaan hänen kulkuaan. Tämä mittään Jumalan työtä oo, mies murahti ovelta matalalla äänellä, senku ihmisiä kiusaatte.
Saliin laskeutui hiljaisuus. Lennart poistui ennen kuin kukaan ehti vastata mitään."
Eli ainut järjissään oleva koko tilanteessa.
ja nyt ei ole enää lennarttiakaan siellä.
Luin kirjan, muttei se ollut lähellekään niin hyvä, kuin Taivaslaulu. Siinä, missä Taivaslaulu oli suorastaan helvetin upea ja hieno kirja, niin tällä uudella kirjalla sain lähinnä vain unen. Sinänsä harmillista, koska Pauliina Rauhala olisi varmasti pystynyt parempaankin!
Täytyypäs hankkia tuo Taivaslaulu luettavaksi hetimmiten.
Uskon että näitä kirjoja, joissa käsitellään vanhoillislestadiolaisuuden rakkauden kaapuun puettua hirvittävää vallankäyttöä ja kiusataan uskovaisia ihmisiä, tulee vielä lisää. Toiminta oli hirvittävää - aineistoa ainakin on!
Voi teitä raukkoja, kun ette tiedä että niitä hoitokokouksia järjestetään vielä nykyäänkin tänä päivänä.