Kahdenlaista leipää tarjolla

Leipäsunnuntain evankeliumiteksti puhuu ihmisten tarvitsemasta hengellisestä ravinnosta ja sivuaa kiirastorstain aihepiiriä.
Muistan julisteen, jossa nälkiintynyt lapsi katsoo kohti. Kuvan teksti muistuttaa lukijaa ihmisistä, joilla ei ole jokapäiväistä leipää.

Juliste kertoo senhetkisestä tilanteesta jossain päin maailmaa ja vetoaa tunteisiin muistuttaen, että sinulla on riittävästi leipää. Onko sinulla sydäntä ohittaa ne, joilla ei ole? Voisitko sinä auttaa heitä, joilla on jatkuva nälkä?

Jokapäiväistä leipää ja puhdasta vettä vailla olevia ihmisiä on ollut aina. Kokonaiset kansat ovat vaeltaneet nälänhädän ja kuivuuden vuoksi pitkiä matkoja etsien syötävää ja juotavaa. Monet sodat käytiin ja käydään viljelykelpoisten seutujen hallinta- ja omistusoikeuksista.

Ruumiin ravinto

Kauan sitten Israelin kansa lähti pakomatkalle Egyptistä vaeltaen kuivilla ja karuilla, viljelykelvottomilla seuduilla Siinain vuoriston erämaissa. Tuolla matkalla heitä vaivasi nälkä, jano ja väsymys.

Kansa napisi usein Moosesta ja Jumalaa vastaan. ”Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? (4. Moos. 21:5.)

Jeesus kertasi kuulijoilleen tuota matkaa. Jumala oli auttanut napisevaa kansaa. Taivaasta satoi mannaa, jota kansa sai syödä nälkäänsä.

Jeesus avasi kertomuksen kautta kuulijoilleen sitä, mitä on elämän leipä: ”Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet” (Joh. 6:49). Leipä, jota he autiomaassa saivat, oli ruumiin ravintoa.

Ei nälkää eikä janoa

Jeesus totesi opetuslasten etsineen häntä sen vuoksi, että he olisivat saaneet syödä itsensä kylläisiksi (Joh. 6:26). Puhe jatkui. ”Todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. – – Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan.” (Joh. 6:32,35.)

Tätä leipää Jeesus jakoi Sykarin kaivolla samarialaiselle vaimolle (Joh. 4:13–15). Juutalaiset ärsyyntyivät Jeesuksen sanoista, ja syntyi kiivas väittely: Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika? Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?

Usko avaa näkemään

Jeesuksen ympärillä oli kahdenlaista väkeä. Oli niitä, jotka uskoivat, että hän on maailman Vapahtaja. ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika” (Matt. 16:16). Ja oli niitä, jotka sanoivat, että hän on Joosefin ja Marian poika (Joh. 6:42).

Opetuslapset ja muut Jeesukseen uskovat katselivat häntä uskon silmin. Uskon avulla he näkivät jotain, mitä luonnollisin silmin ei voi nähdä.

Virrentekijä sanoittaa asian kauniisti. ”Ihmiseksi tänne syntyi kuningasten kuningas. Itsensä nyt meille antaa Jeesus, Herra laupias. Taivaan leipää lapsillensa murtaa Kaikkivaltias.” (Vk. 228:2.)

Taivaasta tullut leipä

Kristus antoi ruumiinsa ja verensä puolestamme. Kiirastorstai-iltana, asettaessaan ehtoollisen, hän mursi leivän ja jakoi viinin sanoen seuraajilleen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. – – Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” (Luuk. 22:19–20.)

Jeesuksen lupaukset ovat edelleen voimassa. Hän on meidän autuutemme. Hän vuodatti verensä ja antoi ruumiinsa puolestamme. Virrentekijän sanoin: ”Matkalla on ruokanani, juomanani, ruumiisi ja veresi” (Vk. 225:4).

Herramme muistutti elämämme tärkeimmästä asiasta tarkoittaen itseään. ”Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” (Joh. 6:58.)