Vanhus on kauppatavaraa!

Ihmetyttää tämä vanhusten pompottelu nykyaikana. Laitoshoidon tarpeessa olevat vanhukset jätetään heitteille kotiinsa, ns. kotisairaanhoidon piiriin. Alati vaihtuvat hoitajat käyvät muutaman kerran päivässä 10 minuuttia kerrallaan. Katsovat vain vieläkö on hengissä, antavat lääkkeet, kenties tekevät mikropuuroa aamiaiseksi, eipä siinä ihmeitä ehdi. Muutoin on oman onnensa nojassa, vessa ja pesu onnistuu jos onnistuu, jos kaatuu niin odottaa hoitajan tuloa pahimmillaan yön yli että saa apua... Onko tuollainen ihmisarvoista, arvokasta vanhuutta?

Vuodeosastot on täynnä ja ja onnekas on jos sinne pääsee, ruoan, puhtauden, hoidon ja turvallisuuden piiriin, vaikka se nyt ei koti olekaan vaan loppusijoituspaikka. Mutta lopunperin kuitenkin inhimillisempi kuin viruminen yksin omassa asunnossaan yksin.

Yksityiset hoitokodit sitten. Kovasti ne mainostavat itseään ja houkuttelevat asukkaita, mutta monien kokemukset ovatkin sitten ihan toista. On varmasti hyviä, osaavia ja vanhuksen parasta ajattelevia hoitokotejakin, mutta valitettava totuus taitaa vaan olla että mitä komeampi julkisivu, sitä surkeampi on hoito. Ilmeisesti näiden yksityisten hoitokotien päätarkoitus ei suinkaan ole vanhusten hyvä, inhimillinen ja laadukas hoito elämän viime metreillä, vaan pelkästään mahdollisimman suuren voiton tuottaminen omistajilleen...

Kyllä ihmiselle pitää turvata asiallinen ja turvallinen hoito vanhuuden aikana. Jotakin kertoo surkeasta nykytilasta alati yleistyvät vanhusten itsemurhat, ihmiset yksinkertaisesti pelkäävät vanhenemista ja joutumista tämän "vanhustenhoitojärjestelmän" kynsiin.

Miten ihmeessä tästä maailmasta on tullutkin näin kova ja kylmä, jossa vain ja ainoastaan raha ratkaisee?