Elän päällisinpuolin normaalia 20-vuotiaan naisen elämää. Asun omillani opiskelen ja näen ystäviä. Olen kamppaillut erilaisten mielenterveysongelmien kanssa 6-5vuotta ja elämässäni on ollut paljon traagisia tapahtumia sekä huonoja ihmisiä. Välillä menee paremmin (ja näin väitän usein vieläkin) mutta nyt kamelinselkä on katkeamassa. Olen jatkuvasti väsynyt ja päässäni liikkuu itsemurha-ajatuksia melkein päivittäin. Koen niin suurta surua ja epätoivoisia tunnetiloja että en osaa selittää niitä. Psykologilla käyn 1-2 viikon välein, hänelle en saa sanottua millainen olo minulla todella on sillä tunnen siitä häpeää että en ole parantunut vaikka olen käynyt psykologilla puhumassa monta vuotta. Vähän aikaa sitten sain sanottua itsemurha-ajatuksista.
Kotini on jatkuvasti sotkuinen ja kaaoksen vallassa. En jaksa tehdä ruokaa enkä pestä pyykkejä. Paitsi silloin kun joku on tulossa tänne siivoan aina niin että päällisinpuolin näyttää siistille sillä hävettää jos kotini on sotkuinen. Muuten elän täyden sotkun keskellä.
Lisäksi tuntuu kuin olisi kaksi minua.
Ensimmäinen ei tunne paljoa mitään ja silloin koen että olen vain laiska ja kiittämätön kiellän kaikki surulliset ajatukset silloin. koen myös tarvetta tehdä tuolloin kokoajan jotain mutta silloinkin suurin osa ajasta menee siihen että Mietin mitä minun pitäisi tehdä saatan aloittaa asioita mutta en saa mitään yleensä tehtyä joten moitin itseäni jatkuvasti että en tee mitään ja turhaudun. Toinen taas tuntee niin suuria surullisia tunteita että en pysty käsittelemään sitä, koen olevani paha-ihminen joka aiheuttaa ihmisille surua. tuolloin haluaisin vain lopettaa kaiken tämän jatkuvan pahan-olon jonka kanssa olen taistellut monta vuotta.
Kotini on jatkuvasti sotkuinen ja kaaoksen vallassa. En jaksa tehdä ruokaa enkä pestä pyykkejä. Paitsi silloin kun joku on tulossa tänne siivoan aina niin että päällisinpuolin näyttää siistille sillä hävettää jos kotini on sotkuinen. Muuten elän täyden sotkun keskellä.
Lisäksi tuntuu kuin olisi kaksi minua.
Ensimmäinen ei tunne paljoa mitään ja silloin koen että olen vain laiska ja kiittämätön kiellän kaikki surulliset ajatukset silloin. koen myös tarvetta tehdä tuolloin kokoajan jotain mutta silloinkin suurin osa ajasta menee siihen että Mietin mitä minun pitäisi tehdä saatan aloittaa asioita mutta en saa mitään yleensä tehtyä joten moitin itseäni jatkuvasti että en tee mitään ja turhaudun. Toinen taas tuntee niin suuria surullisia tunteita että en pysty käsittelemään sitä, koen olevani paha-ihminen joka aiheuttaa ihmisille surua. tuolloin haluaisin vain lopettaa kaiken tämän jatkuvan pahan-olon jonka kanssa olen taistellut monta vuotta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huh huh. Aika solmussa on tilanteesi. Perkataanpa juttua. Käytätkö huumeita, alkoholia, rauhoittavia? Tekstiä lukiessa huomaan, että osaat käyttää mm sulkumerkkejä, joten olet trolli. Ei sinulla ole muuta ongelmaa, kuin se, että jostain kumman syystä kirjoittelet tänne mitä mielikuvituksellisia juttuja. Olet ollut milloin kuuden lapsen äiti jne. Olet pahasti vinksahtanut tyyppi. Kukaan tällä palstalla ei enää usko, että täällä on oikeasti apua tarvitsevia. Ala elämään oikeaa elämää. Terve vaan ja onnea.
En käytä huumeita enkä juo normaalia enempää ehkä muutaman oluen viikossa.
Ikävää että sanot noin sillä en ole trolli. Sulkumerkki juttua en ymmärtänyt. Ja epäselvä kirjoitukseni johtuu lukihäiriöstäni.
Saapihan sitä sanoa. Sinulla mitään lukihäiriötä ole. Häiriö on korvien välissä. Eikä ole luki- vaan hupihäiriö. Kyllästyttää jo nuo trollauksesi. Koettaisit keksiä jotain älykkäämpää. Kokeile esim humoristisia aloituksia... eikös juu?