Hei!
Haluaisin saada keskustelua aiheesta, joka varmasti kiinnostaa monia, varsinkin nuoria. Olen itse 21-vuotias ei-lestadiolainen nuori nainen. Opiskelen yliopistossa ja menin juuri kihloihin. Ystäväpiirissäni on aina ollut paljon lestadiolaisia tyttöjä. Olen viihtynyt heidän kanssaan loitavasti, koska en ole erityisemmin ollut kiinnostunut juomaan alkoholia ja riehumaan kaupungilla. Olen aina pitänyt näitä tyttöjä todella hyvinä kavereinani ja luullut kuuluvani kunnolla joukkoon. Viime vuosina asiat ovat kuitenkin muuttuneet...
Kaikki alkoi siitä, kun porukkaan tuli mukaan uusia tyttöjä, myös lestadiolaisia. Minua ja sisartani alettiin systemaattisesti jättää ulkopuolelle lähes kaikesta. Lopulta syyksi ilmoitettiin se, ettei meihin voi luottaa, koska olemme USKOTTOMIA!!! Minusta se oli uskomatonta, koska olen kotoisin kristitystä kodista ja ollut ahkera seurakuntanuori. Myös henkilökohtainen uskoni on aina ollut ystävieni tiedossa, eikä sitä juurikaan ole koskaan kyseenalaistettu. Syytökset olivat siis suorastaan kylmää vettä kasvoilleni. Onko minun syyni, että vanhempani ovat vain ns. tavallisia ihmisiä? Onko minun syyni, että olen varakkaasta kodista, jossa lapsiakin on vain 4?
Olen pohtinut asiaa usein ja tullut tulokseen, etten ilmeisesti kelpaa seuraksi, koska elämäntapani ovat erit. Aikaisemmin se ei haitannut, mutta ehkäpä tilanne on muuttunut - elänhän nykyään täysin erilaista elämää kuin entiset ystäväni. Asun kihlattuni kanssa ja kyllä, harrastan esiaviollista seksiä. Toisinaan omatunto hieman kolkuttaa, mutta sydämessäni tiedän valinneeni elämänkumppanini, joka on tulevien lasteni isä. Käytännön syistä käytämme ehkäisyä. En todellakaan ole vielä valmis äidiksi; ajatuskin kauhistuttaa! Haluan myös ensin akateemisen koulutuksen. Aion kasvattaa lapseni kristillisten arvojen mukaan. Niihin kuuluu myös se, että ihmisellä ei ole oikeutta nostaa itseään toisten yläpuolelle. Näin katson entisten ystävieni tehneen! He leimasivat minut aivan tarpeettoman syntiseksi.
Samalla voisin myös kommentoida nuorten lestadiolaistyttöjen äitiyttä. Omassa kaveripiirissäni on useampi noin parikymppinen naimisissa oleva nuori nainen, osalla on jopa lapsia. Minun käy niin sääliksi näitä lapsiäitejä! He ovat heittäneet opiskelunsa täysin hukkaan ja menneet naimisiin vain, koska halusivat harrastaa seksiä. Ja jos harrastaa seksiä, saa usein myös lapsen. Eniten minua itkettää näiden tyttöjen yleinen tietämättömyys. Kovin monet eivät tiedä seksin vaaroista, eivätkä yleensä kuuntele edes koulun valistustunneilla. He luulevat, ettei valistus koske heitä, koska he harrastavat seksiä vain avioliitossa. Silti kaikki avioliiton sisälläkään tapahtuva sukupuolikanssakäyminen ei ole puhdasta, oikeaa ja vaaratonta... Nämä tytöt ovat siis syöksyneet suin päin alttarille, koska halusivat astua aikuisten maailmaan. Monen kohdalla se tapahtuu aivan liian varhain!
Eräälle ysävälleni haluan nostaa kuitenkin hattua. Hän opiskelee yliopistossa, eikä edes haikaile naimisiin. Hänen urasuunnitelmanaan on olla muutakin kuin äiti. Toisaalta taas hänen nihkeä suhtautumisensa poikiin voi johtua siitä, että hänen isänsä jatkuvasti pahoinpitelee hänen äitiään (10 lapsen äitiä!). Äiti taas sietää tätä vuodesta toiseen, koska on kiellettyä erota... Useana talvi-iltana hän juoksee monta kilometria miestään pakoon ilman kenkiä, mutta palaa aina kuuliaisesti kotiin... Säälittävää...
Haluaisin saada keskustelua aiheesta, joka varmasti kiinnostaa monia, varsinkin nuoria. Olen itse 21-vuotias ei-lestadiolainen nuori nainen. Opiskelen yliopistossa ja menin juuri kihloihin. Ystäväpiirissäni on aina ollut paljon lestadiolaisia tyttöjä. Olen viihtynyt heidän kanssaan loitavasti, koska en ole erityisemmin ollut kiinnostunut juomaan alkoholia ja riehumaan kaupungilla. Olen aina pitänyt näitä tyttöjä todella hyvinä kavereinani ja luullut kuuluvani kunnolla joukkoon. Viime vuosina asiat ovat kuitenkin muuttuneet...
Kaikki alkoi siitä, kun porukkaan tuli mukaan uusia tyttöjä, myös lestadiolaisia. Minua ja sisartani alettiin systemaattisesti jättää ulkopuolelle lähes kaikesta. Lopulta syyksi ilmoitettiin se, ettei meihin voi luottaa, koska olemme USKOTTOMIA!!! Minusta se oli uskomatonta, koska olen kotoisin kristitystä kodista ja ollut ahkera seurakuntanuori. Myös henkilökohtainen uskoni on aina ollut ystävieni tiedossa, eikä sitä juurikaan ole koskaan kyseenalaistettu. Syytökset olivat siis suorastaan kylmää vettä kasvoilleni. Onko minun syyni, että vanhempani ovat vain ns. tavallisia ihmisiä? Onko minun syyni, että olen varakkaasta kodista, jossa lapsiakin on vain 4?
Olen pohtinut asiaa usein ja tullut tulokseen, etten ilmeisesti kelpaa seuraksi, koska elämäntapani ovat erit. Aikaisemmin se ei haitannut, mutta ehkäpä tilanne on muuttunut - elänhän nykyään täysin erilaista elämää kuin entiset ystäväni. Asun kihlattuni kanssa ja kyllä, harrastan esiaviollista seksiä. Toisinaan omatunto hieman kolkuttaa, mutta sydämessäni tiedän valinneeni elämänkumppanini, joka on tulevien lasteni isä. Käytännön syistä käytämme ehkäisyä. En todellakaan ole vielä valmis äidiksi; ajatuskin kauhistuttaa! Haluan myös ensin akateemisen koulutuksen. Aion kasvattaa lapseni kristillisten arvojen mukaan. Niihin kuuluu myös se, että ihmisellä ei ole oikeutta nostaa itseään toisten yläpuolelle. Näin katson entisten ystävieni tehneen! He leimasivat minut aivan tarpeettoman syntiseksi.
Samalla voisin myös kommentoida nuorten lestadiolaistyttöjen äitiyttä. Omassa kaveripiirissäni on useampi noin parikymppinen naimisissa oleva nuori nainen, osalla on jopa lapsia. Minun käy niin sääliksi näitä lapsiäitejä! He ovat heittäneet opiskelunsa täysin hukkaan ja menneet naimisiin vain, koska halusivat harrastaa seksiä. Ja jos harrastaa seksiä, saa usein myös lapsen. Eniten minua itkettää näiden tyttöjen yleinen tietämättömyys. Kovin monet eivät tiedä seksin vaaroista, eivätkä yleensä kuuntele edes koulun valistustunneilla. He luulevat, ettei valistus koske heitä, koska he harrastavat seksiä vain avioliitossa. Silti kaikki avioliiton sisälläkään tapahtuva sukupuolikanssakäyminen ei ole puhdasta, oikeaa ja vaaratonta... Nämä tytöt ovat siis syöksyneet suin päin alttarille, koska halusivat astua aikuisten maailmaan. Monen kohdalla se tapahtuu aivan liian varhain!
Eräälle ysävälleni haluan nostaa kuitenkin hattua. Hän opiskelee yliopistossa, eikä edes haikaile naimisiin. Hänen urasuunnitelmanaan on olla muutakin kuin äiti. Toisaalta taas hänen nihkeä suhtautumisensa poikiin voi johtua siitä, että hänen isänsä jatkuvasti pahoinpitelee hänen äitiään (10 lapsen äitiä!). Äiti taas sietää tätä vuodesta toiseen, koska on kiellettyä erota... Useana talvi-iltana hän juoksee monta kilometria miestään pakoon ilman kenkiä, mutta palaa aina kuuliaisesti kotiin... Säälittävää...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ystävättäresi ovat unohtaneet mitä kuuluu hyvään käytökseen!
Ei usko anna lupaa väheksyä muita, pitää itseään muita parempana eikä MISSÄÄN TILANTEESSA pahoinpidellä ketään.
On yleistä myös ei-lastadiolaisessa perheessä, että väkivalta jatkuu pitkään, ennenkuin puoliso lähtee. Lähteminen pitkästä parisuhteesta ei ole helppoa. Eikä sellaisella naisella tai miehellä, jota puoliso on vuosikausia tai jopa vuosimymmeniä alistanut ja pahoinpidellyt ole voimavaroja lähteä sairaasta parisuhteesta.
Avioero ei ole synti. Se on juridinen toimenpide, joka saattaa olla tarpeen ruumiin ja ja mielen suojelemiseksi ja usein myös taloudellisten syiden vuoksi.
Jumalan kasvojen edessä kerran solmittu liitto kestää kuolemaan saakka. Mutta maallisten viranomaisten edessä se ei ole purkamaton.
Ristiriitaa tulee sitten, jos toinen puoliso menee uusiin naimisiin ja toinen pysyy "sidottuna". Tällöinhän tuo uudelleen avioitunut on kahden kanssa naimisissa kristittyjen mielestä. Vai!
Arvioipa hieman kertomustasi, "noin asiana", vaikka on feikki?
Mielestäni tytöt tekevät oikein, kun ovat uskovaisten parissa. Elät huorudessa ja synnissä, ja kuvittelet tietäväsi liikaa...
Niin parikymppinen on jo nainen, ja on oikeus mennä naimisiin.
Tulisi soittaa poliisit jos isä pahoinpitelee. Näin ei opeteta VL:ssä, eikä sitä hyväksytä, että pahoinpidellään vaimoaan. Asumisero on paikallaan tällöin.
"Mielestäni tytöt tekevät oikein, kun ovat uskovaisten parissa. Elät huorudessa ja synnissä, ja kuvittelet tietäväsi liikaa... "
Niin, kannattaa välttää syntisten ja publikaanien seuraa aivan kuten Jee-- ups.. eikun...
myöntää synti synniksi...
Mielestäni omat asiani ovat täysin tasapainossa. Onko toisella ihmisellä oikeus julistaa toista syntiseksi? "Joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven..."
Oman käsitykseni mukaan en suinkaan elä synnissä, seuraan vain aikaani. Ehkä elämäntapani ei vielä aikaisemmin ollut hyväksyttävä, mutta nykyään niin tavallinen. En tietenkään halua kulkea massan mukana, mutta kuitenkin...
En saanut kaikista vastauksista aivan selvää, mitä mieltä olitte??? Siis ysvävieni käytös on oikein vai väärin???
Lues Raamattua, kuinka Jumaln valtakunanssa tulee menetellä:
15. Syntiä tekevä veli ja seurakunta
"Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. 18. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
Löysitpä vastineen Raamatusta äkkiä!!! Ihailtavaa suorastaan... Kiitos viisaista sanoista, ehkä tämä selittää jotain!
"Seuraan vaan aikaani" ...uranainen;)
Joo, huolehdi nyt omat asiasi kuntoon...Minusta tytöt saavat ystävänsä valita ja heillä oli sitten varmaan syynsä...
Elät synnissä Raamatun sanan mukaan. Ja ystäviesi käytös on kai heidän oma asiansa, kuten sinunkin kirjoittelu tänne.
uskovaisena saamme uskoa syntimme anteeksi. Elämäntapasi on varmasti erilainen kuin meidän.. emmekä hyväksy sitä. Tottakai on ihmeellistä että teitä on alettu syrjimään, mutta uskon että se on muista asioista kuin uskosta. Itse olen 20-vuotias ja naimisissa. On ihana olla naimisissa ja elämä on onnellista. voi harrastaa seksiä sillon ko huvittaa eikä tarvi miettiä onko ehkäsy kunnossa. Jos Jumala haluaa antaa lapsia niin uskon että Hän myös auttaa jaksamaan elämässä. turhaan säälit nuoreja äitejä. Lapset on ihania lahjoja ja niistä on tosi onnellinen. sitä paitsi
ei kannate liikaa suunnitella elämää mitä tekee. Ethän edes tiedä saatko lapsia. mutta meehän niiden tyttöjen luo ja sano että haluisit silti liikkua niiden kanssa vaikka teillä eri elämänkatsomus on. tsemiä sulle:)
Onko sinulla siis lapsia?
Mielestäni elämää on oikeastaan välttämätöntä suunnitella, varsinkin jos aikoo opiskella itselleen kunnollisen ammatin. On tietysti totta, että vl-tyttöjen ei välttämättä ole järkevää opiskella kovin pitkälle, koska työtä ei kuitenkaan luultavasti ehdi tehdä. Toisaalta taas tilanne on painajaismainen, jos ei ole ammattia ja lapsia ei kuulukaan??!! Voihan niinkin käydä!
Itse olen opiskelussani jo pitkällä ja valmistuminen häämöttää parin vuoden sisällä. Jos en heti sen jälkeen saa töitä, voisi olla luonteva aika lapsille, jos Luoja niin suo...
tekee kuitenkin pahaa, jos uskovaksi itsensä tunnustava elää avoliitossa ja harrastaa esiaviollista seksiä. Tässä ei voi vain tunnustaa seuraavansa aikaansa, koska Raamattu kieltää mukautumasta tämän maailman menoon. On etsittävä Jumalan tahtoa ja se on naimattomalle, että parempi mennä naimisiin kuin palaa helvetin tulessa. En ymmärrä miksi me kristityt emme voi uida vastavirtaan vaan meidän täytyy elää niinkuin muutkin ja nimenomaan mukautua tämän maailman menoon.
Kyllä minun itsenikin on erittäin vaikeaa suhtautua ns. kristittyihin ystäviin, jotka ovat valinneet synnissä elämisen.
Toisaalta tuo naimisissaolon ihanuus ja seksiä silloin kuin huvittaa jne. laittaa miettimään. Elämä on hyvin erilaista nyt lapsettomana nautiskelijana kuin ehkä viiden vuoden päästä 4 pikkuisen äitinä tai 10 v päästä ja esim. 8 lapsen äitinä. Ero on kuin yöllä ja päivällä.
Täysin samaa mieltä. Ehkä monikaan tyttösistä rakkauden huumassa ei ymmärrä, että tulevaisuus voi olla hyvinkin raskas suurperheen äitinä. Tähän aika moni vl sanoo, että kyllä Herra omistaan huolen pitää... Onko silti pakko väsyttää itseään loppuun?
On ikävää, jos kaverit tuolla tavalla hylkäävät. Voisiko tuo "ei luota" tarkoittaa sitä, että kun itse elät erilaista elämää (mm. esiaviollinen seksi), heitä tavallaan ujostuttaa omissa kysymyksissään olla nyt avoin sinulle kun sinä olet jo aikuisasteella seksin suhteenkin ja he ovat ainakin tässä suhteessa vielä tyttöjä? Ja ne heistä jotka ovat naimisissa eivät käytä ehkäisyä ja heillä on odotettavissa erilainen tulevaisuus (ison perheen äitiys lähes varmasti) kuin sinulla...tämä minulle ainakin tulee mieleen. Eli he UJOSTELEVAT omia isoja kysymyksiään eivätkä uskalla uskoutua sinulle, vaikka heillä ei pohjimmiltaan todellakaan ole mitään epäilystä sinun luotettavuudestasi. Nämä uudet kysymykset vain ovat arkoja ja ne on helpompi jakaa samanhenkisten kanssa.
Ja tuo "uskoton"...Olisi kunnioittavampaa sanoa "eri tavalla uskova".
Tuo viimeinen kappale kuulostaa tosi hurjalta. Ei tuollaisen miehen kanssa kannata asua pahoinpideltävänä.
Hyvää jatkoa sinulle!
Jotakin samanlaista olen kokenut. Itselleni olen sen selittänyt sillä,että vl-nuoret liikkeelle tyypilliseen tapaan joutuvat seurailemaan toisiaan erilaisten sääntöjen vuoksi.
Pelko siitä,että joutuu uskottomien pauloihin ja ulos uskosta ajaa vl-nuoret hyvin tiiviiseen ja kyräilevään asemaan ei-vl-nuoria kohtaan.
Jos vl-nuori on yksin "uskottomien" porukassa ei ole tarvetta seurailuun.
Kiitos sinulle, vl-posit. mies! Vastauksesi oli todella kaunis ja asiallinen! Osuit varmasti asian ytimeen...
Sinulle, Minttu: oletko itse lestadiolainen? Yleensä liikkeeseen kuuluvat eivät puhu säännöistä eivätkä kyräilystä. Viestissäsi on hyvinkin mielestäni tosiasiaa. Harvoin kukaan uskaltaa sanoa noin ääneen, mutta olen kanssasi samaa mieltä!
Mintun viestistä tuli mieleeni uusi kysymys: miksi vl-nuoret elävät jatkuvasti pelon alla, että joutuvat ulos uskostaan? Onko koko elämä heille jatkuva kamppailu, jossa päämäärä on pysyä erossa pahoista asioista? Tiedän kyllä, että ihmismieli on heikko, mutta vahva usko kyllä auttaa! Itse olen vakaasti sitä mieltä, että uskoni on niin vahva, että elämäntapani ei aja minua maallisuuden pariin ja eroon Jumalasta.
En ole vl,mutta kasvanut vl-suvussa. Mielestäni vl-elämä on juuri kamppailua ja epävarmuudessa elämistä sekä jatkuvaa tutkailua omasta kelpaamisesta Jumalalle.
Samalla se johtaa myös helposti huolestumiseen "sisarten" ja "veljien" sieluntilasta ,mikä taas johtaa "kyräilyyn."
"Ulkopuolella" pitäminen kavereiden kesken on jo lapsuudesta tuttu asia. Siihenkin tottuu. Ajattelen niin,että SRK:n perinnäissäännöt koskevat vain vl:a. Usko on suurempi asia kuin SRK.
Mielenkiintoista... Oletko siis kotoisin vl-perheestä ja ns. luopunut uskostasi? Jos olet, niin rohkea valinta! Saanko udella, mitkä syyt johtivat siihen? En todellakaan halua tungetella ja kysellä liian henkilökohtaisia, mutta asia kiinnostaa minua niin paljon! =)
Ei vaan isäni on tehnyt rohkean ratkaisun ja lähtenyt vl-liikkeestä.
Lähes kaikki 56 serkkuani ovat v-lestadiolaisia.
Olen joutunut tasapainoilemaan vl:n kanssa lapsesta saakka.
Ei kai vl-liike lopulta ole kummoisempi ,kuin mikään muukaan uskonnolinen ääriliike.
Minua eniten ihmetyttää liikkeessä se,kuinka ihmiset voivat kulkea hengellisessä talutusnuorassa kaikki näennäisesti yksimielisenä.
SRK= Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys VL:n "kattojärjestö."
Ei me kuljeta kenenkään vängellä talutettavana.
Me haluamme olla kuuliaisia sille Jumalan äänelle, joka toimii omissa tunnoissamme.
Jos SRK ilmoittaa jotain väärin, meillä on oikeus oikaista se.
Ne on tavalliset kristity jotka ovat valinneet henkilöt SRK:hon. Ja meillä on oikeus myös panna ne pois, jos he eivät ole luottamuksemme arvoisia. Samoin saarnaajat ja muutkin seurakuntamme johtohenkilöt.
Mutta se pitää muistaa, että virheetöntä ihmistä ei meissä kenessäkään ole.
lestadiolaisilla nuorilla on tapana nostaa itsensä muiden yläpuolelle heille opetettujen ''hienojen'' arvojen perusteella, nämä arvot toteuttamalla saadaan hieno illuusio itsestä muita parempina.. usko on sydämen eikä kilpailun asia.. myös järkeä saa käyttää tehdäkseen elämästään onnellisen............
näiden sanojen takana elämästään nauttiva ja uskossa (vaan ei lestadiolaisessa) elävä 24v mies..
VL:t haluavat myös nauttia elämästä, mutta kertoisitko ystävällisesti, missä kohtaa Raamatussa hyväksytään esim. avioliiton ulkopuolinen seksi?
Olen 24-v. nuori mies. olen lestadiolaisesta perheestä. Itsellä on ollut jo 1.5 vuotta läheisimpänä ystävänä tyttö(23v.) joka on tavallinen luterilainen. Häneen voi kyllä luottaa ainakin. Myös ei-vl voi olla luotettava. Olen puhunut ystäväni kanssa kaikista asioista, myös uskosta. Hän ymmärtää erittäin hyvin joitakin vl-uskosta johtuvia asioita. Kaikki ihmiset ovat tasa arvoisia uskosta riippumatta. Minua joskus raivostuttaa kun esim. sukujuhlissa vl:t tervehtivät toisiaan kädestä, mutta ei-vl jätetään tervehtimättä kokonaan. Siinä asiassa ainakin minun sukulaisilla on kasvamisen paikka. Usko ei tee ketään ihmistä toista paremmaksi vaan usko vie perille taivaaseen.