Masennukseksi. Kauheen synkkä olo :/
Ikävä on muuttunu
Sniiiiif
12863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Auttaisin jos voisin? Toivottavasti piristyt, miksi synkistelet?
Viime yönä valvoin ja itkin. Kaikki tuli vyöryen kuin isona lumipallona päälleni. Tajusin kuinka paljon olen menettänyt omasta syystäni. Ikävöin vaikka olisin voinut lähestyä. Meillä tai minulla oli niin monta tilaisuutta lähestyä ja itse kiersin kaukaa vaikka kaikista eniten olisin halunnut olla lähellään ja tutustua. Nykyään se on liian myöhäistä. Miehellä omat menot ja varmasti saa parempaakin seuraa ihan irl puhumalla. Hänestä olisi pitänyt kilpailla ja tehdä kaikkensa sen tutustumisen eteen! Miksi en tehnyt sitä? Miksi olen näin vinksahtanut päästäni ja tajuan kaiken vasta jälkeenpäin? Me ei enää nähdä ja ilmeisesti hänelle ei kelpaa mikään muu kuin irl lähestyminen. Luultavasti olen menettänyt kaiken arvostuksen hänen silmissään. Olen jättänyt niin monta asiaa tekemättä häpeämisen ujouden ja muiden asioiden suhteen ettei mitään rajaa. Olenkin epäonnistunut yksilö ja ajattelen ettei minun kuuluisi olla täällä. Monta olen auttanut matkallaan, katsonut muiden löytävän onnen, mutta lopulta kukaan ei halua auttaa minua. Kukaan ei jaksa negatiivista valittajaa ja sen takia olen yrittänyt esittää postitiivista. En enää jaksa tätä eilen mietin todella kuinka voisin tappaa itseni. En kestä enää tätä. Olen vain epäonnistunut tyhjän päällä hyödytön ja en ole mitenkään kilpailukelpoinen ikääni nähden. Ei ystäviä ei mitään. En saavuta mitään joudun miellyttämään joudun kuuntelemaan kaikkea paskaa joudun taistelemaan edes niistä vähistä asioista mitä minulla on ja pettymään monet kerrat. En ole haluttua seuraa minulla ei ole normaaleja kokemuksia takana ei älykkyyttä ei mitään erikoista.
Älä huoli et ole ainoa, älä itseäsi tapa tuollaisten takia. Elämä on raskaampi polku toisille ja toisille ei mutta sama pääteasema kaikilla. Huilaa hetki kerää voimia ja nouse uudestaan jaloillesi.
Ei kai koskaan ole liian myöhäistä lähestyä niinminullakin nimimerkki. Jos jossain näette niin mikset mene puhumaan toiselle, jos on tärkeä. Voi olla, että toinen ei edes tiedä, että pidät paljon ja välität. Itse voisin monissa tuntemuksissa kirjoittaa pitkälti samoin. Jotenkin tuntuu, että ei nykymaailma oikein enää suosi mitään pysyvämpää, vaikka oikeesti se vois tuoda jopa rauhallisemman fiiliksen loppiviimeksi.
En tiedä onko minulla enää mitään iloa olla täällä kärsimässä. Koko elämäni on pelkkää kulissia. Pidän yllä positiivista verhoa vaikka olen täysin rikottu sisältä. Kaduttaa se, että olen epäonnistunut niin monessa asiassa. En ole elänyt täysillä enkä ole toiminut silloin, kun olisi pitänyt. Menetin niin monta hyvää asiaa pelkän pelon ja kärjistyneen sekaisin olevan mieleni takia. Miten voin olla näin idiootti. Elin elämää täysillä kunnes pilasin sen kaiken. Minulle oli annettu kaikki eväät hyvään elämään. Ystäviä syntyvää rakkautta ja elämänilo. Ja mitä minä tein? Sanoin ei kaikelle tälle. Käänsin selkäni onnellisuudelle, koska minua pelotti ja olin sekaisin. Sanoin syyksi muuta, mutta minua vain pelotti ja olin niin harhaluuloinen. Jouduin elämään toisen mielen mukaan ja luopumaan monesta rakkaasta asiasta. En toiminut kun olisi pitänyt toimia. Mitä on nyt jäljellä? Vain pelkkä raunio tästä kaikesta. Yksinäinen kelvoton negatiivinen sellainen. En voi mennä puhumaan kun en näe ja vaikka näkisin varmaan juoksisin taas karkuun. Siinä minä taas olen oman elämänsä pelkuri.
Olisin voinut kirjoittaa ihan samoin!!!
Itsellekin masennus tulee ajoittain ja syvenee jos ei saa negatiivisten ajatusten kierrettä katkeamaan. Nyt joku varmaan paasaa täällä heti, että masennus ei ole kiinni omista teoista. Ei varmasti vaikea masennus enää olekaan, mutta omakohtaisesti voin sanoa, että keskivaikea voi vielä olla.
Joskus olen pakottanut masennuksen kynnyksellä itseni ajattelemaan hyvää. Sanomaan hyviä asioita toisista ja itsestäni itselleni. On työlästä kääntää sitä ajatusten ratasta silloin, kun itkettää ja asiat alkavat näyttää tosi ikävältä; itsetunto vajoaa pohjalukemiin ja kaikki näyttää toivottomalta. Tuohon saumaan kannattaa kuitenkin tehdä kaikkensa työstäessä ajatuksia positiiviseen suuntaan. Kannattaa katsoa, jotain sketsejä ja komiikkaa, jolle voisi nauraa. Pyrkiä ainakin nauramaan. Kuulostaa kovin helpolta ja tekniseltä, mutta nauru auttaa toisinaan. Itselläni toimii hyvin myös ajoittain muutama mieto alkoholijuoma tai harvakseltaan tupakointi. Tätä ei tietysti suositella jos on taipuvainen addiktoitumaan ja eihän se ole terveellistä muutenkaan. Sitten on tietysti liikunta, puhuminen ym.
Nämä toimii itsellä yleensä, mutta yksilöitähän jokainen on. Jos tästä joku saisi jotain apua itselleenkin, olisin tyytyväinen.
Et ole ainut, itse olen tuhlannut kaikki mahdollisuuteni jatkoa ajatellen. Nyt vain vituttaa ja masentaa. Itken joka päivä yksin yksiössäni, mutten ikinä kun ihmisiä on ympärillä.
Mitenkäs nyt tyttöjä voisi mikään masentaa: kevät tulee ja, jne... kauniit puvut ja sellaisetkin sitten, eikä edes ole pakkastakaan kuten Malagalla, Espanjassa.
Tein hirvittäviä sanontoja jossain jälleen, oikeastikin , vähän KUULUSTELIN... ihmisiä.
Mutta niin mitenkäs tytöt voisivat mennä tekemään töitä kesällä vaikka jäätelökiskoihin?
Ei kannata kytkeä elämää yhden ihmisen varaan. Et voi tietää olisiko siitä tullut mitään vaikka olisit uskaltanutkin. Eteenpäin ja luotat siihen että elämä järjestyy kun uskoo ja jatkaa.
Ajatelkaa, että kukaan terve ihminen ei halua toisen kärsivän ikävästä ja toivoisi toisen olevan masentunut, jollei ole pahantahtoinen? Jos on pahantahtoinen niin silloin voi toisen mielipiteen jättää omaan arvoonsa. Näin itse ainakin pyrin ajattelemaan. Kevät tulee ja tänään ainakin aurinkokin paistaa, joten iloa ja hymyä peliin niin kaikki iloksi muuttuu?
sellanen kevätväsymys, että voisi vain nukkua. No nytte tein kotihommia. Laitoin tiskarin päälle ja pyykit pyörimään. Mulla vaan ala-selkä taas naksahti jotenki paikoiltaan ja en pysty tekee mitään kumarrusliikkeitä ollenkaan. Just ja just saa kengät laitettua jalkaan ja lapsen nostaminen tosi hankalaa. Tää juttu uusii tosi useesti. Voi olla välilevyissä jotaki rappeumaa. Mut aurinko pilkistää ja saa olon virkeämmäksi.