70-vuotiaiden leppoisa kahvipöytä. Liity rohkeasti mukaan keskustelemaan!
Näillä sanoilla toivotetaan tulija tervetulleeksi tälle palstalle.
KESKUSTELEMAAN
Ei mainita vaatimusta sulavasta kirjoitustaidosta. Ei mitään taitovaatimusta verbaaliakrobatiasta.
Sisältö, asenne ja suhtautumnen kanssakeskustelijoihin on ratkaisevaa ja ne luovat keskustelupalstan tunnelman ja hengen = luokseen kutsuvan tai luotaan työntävän.
Kirjailijanalut-palsta on olemassa sanataitureina itseään pitäville
https://keskustelu.suomi24.fi/viihde-ja-kulttuuri/kirjallisuus/kirjailijanalut
Näillä sanoilla toivotetaan tulija tervetulleeksi tälle palstalle.
KESKUSTELEMAAN
Ei mainita vaatimusta sulavasta kirjoitustaidosta. Ei mitään taitovaatimusta verbaaliakrobatiasta.
Sisältö, asenne ja suhtautumnen kanssakeskustelijoihin on ratkaisevaa ja ne luovat keskustelupalstan tunnelman ja hengen = luokseen kutsuvan tai luotaan työntävän.
Kirjailijanalut-palsta on olemassa sanataitureina itseään pitäville
https://keskustelu.suomi24.fi/viihde-ja-kulttuuri/kirjallisuus/kirjailijanalut
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mikä sivusto on heille jotka jo ovat kirjailijoita?
Pitääkö palata lähtöruutuun? ja aloittaa täällä taas?
Kirjailijat selvittäköön tuon asian päissään.
Saa sitä selvittää selvin päinkin.
No kun ilmeisesti saa kirjoittaa mitä ja miten vaan. Tuon julki eilen sattuneen melekosen haaskan vaikka toisaalta vähän keljunkin mokan. Olen sitä aikaisemminkin pelännyt mutta nyt huomiokyky petti. Siis.
Olen mämmihullu, ja sitä ruskeaa makoisaa on nyt kauppojen hyllyt puolillaan. Ja hyvää on. Eilisestä makkarasta jäi vähän höhlä maku suuhun lounaalla, joten päätin palkita itseäni jälkiruokamämmillä. Eiku toimeen, mämmiä lautaselle, hiukan sokuria päälle ja sitten kermaa. Tietysti Kermaa. 15-prosenttista, koska kuohukermaa ei sattunut talossa olemaan. Ja sitten ensimmäinen nautinnollinen lusikallinen. Aihelkutti. Pistinkö vahingossa suolaa enkä sokeria? Eiei. Ryntäsin jääkaapille ja niinhän se oli että kermani oli yrttisekoitus-maustettua!
Söinhän minä sen, nuuka kun olen, vaikka pitkin hampain.
Mitä mokia teille kuuluu, vai kuuluuko mitään?
Mämminkaveri, tosi kiva kommellus sulla :D Nauruun purskahdin lukiessani.
Mämmin ystävänä saatoin samaistua siihen, miten vesi kielellä odottaa sitä ensimmäistä lusikallista.
Mukava oli pinkaista kirpeään pakkaseen ja aurinkoon. Lihakset naurun rentouttamina ja hymyhuulin. Kiitos sinulle!
Minulla ei just nyt tule mieleen lähiaikoina tapahtunutta mukavaa mokaa, meni tapaturman puolelle viimeisin haaverini.
Kiitos iloisesta palautteesta! Voihan niistä keljummistakin mokista kirjoittaa, mutta toivotaan että kovin vakavia ei kenellekään satu.
Pitää tästä vissiin aurinkoon minunkin, vaikka tuulista on ja pakkastakin vissiin 7 astetta.
Mutta se on jo kymmenen jänistä että Aurinko paistaa!
Harkitsen vaihtaa aamuisen kaurapuuron mämmiin, jos luomumämmiä on, onhan sitä varmaan. Vain pääsiäiseen asti, pyhien jälkeen siirryn taas kaurapuuroon. Mämmi, sokeri, pun. maito, voi olla että kaipaan puuroa koska siihen liittyy se
aamuinen keittämisen rituaali ja puuro on niin lämmintä, pehmeää.
Mämmin voi jättää yöksi pöydälle on sitten huoneenlämpöistä.
Kirjoitin ensin vahingossa että: Mummin voi jättää yöksi
pöydälle on sitten huoneenlämpöistä..😄
Mämmiannoksensa voi lämmittää lautasella mikrossa ja sitten vasta laittaa sokerin ja kerman.
Niin minä teen.
Vävy ihmetteli tätä tapaani, kun tarjosin hälle mennä pääsiäisenä. Ei ollut aiemmin moista nähnyt. Olen tehnyt keksinnön? Patentti :)
Aurinko paistaa tänään yhtenä isona mollikkana.
Onko aikomustakaan lähteä ulos, vai epäilyttääkö kylmä viima suoraan pohosesta?
Hyi!
Suksetkin voitelematta, ja karvasuksiin ei ehkä enää kannata rahojaan sijoittaa. Niitä pikku roposiaan.
Eläkkeellä ollessa ei kalliilla uusilla vehkeillä ylvästellä, ei.
Uskalsitko ulos?
Minä en tänään ulkoillut vaan kuntopyöräilin ja siivoiln. Sunnuntaiksi sääennuste lupaa Föhnin tuovan lämpimän keväisen tuulahduksen ja silloin kävelen auringossa ostamaan mämmiä.
Mihin sitä rohkeutta tarvitaan? Ei kai täällä ole mitään pelättävää?
Nythän on niin, että kuka vaan arka pupupöksy uskaltaa ovenraosta huutaa lauseen pari kuten sinä, Mutta että keskustelemaan tälle palstalle. Se vaatii rohkeutta.
Eikö yksi musaketju riitä?
Eipä huvita, en oo kippee enkä kankee, mutta mitä tänne vaivojaan valittamaan ja muitten lempimusaa kuuntelemaan.
Minua oikeasti harmittaa, kun tuo operoitu varpaanpahulainen on vieläkin kipeä. Monta viikkoa saattaa vielä mennä että sillä kunnolla voi kävellä, hiihtää tai peräti tanssia. Mutta on kai sitä aikaa eläkeläisellä. Vaikka ajatella vanhoja asioita.
Moni ystävistä on muuttanut pois toisiin maailmoihin, ihan liian varhain. Joutessani selasin lauluja nuoruusvuosilta. Tämäkin on lohdullinen ja kaunis laulu jonka jo pois nukkunut Päivi P. niin kauniisti esittää: https://www.youtube.com/watch?v=eL4tW5WaJsY
Lujille se ottaa, jos liikkuvainen ihminen joutuu pysähtymään paikoilleen. Jos luujuttuja on, niin niiden kanssa menee pitkään. Tiedän, kun minulla käsi murtui. Ei siihen kirurgin veitsi koskenut. Rauhoitettiin paikoilleen muutamaksi viikoksi, jotta luutuminen alkoi. Sitten sai liikutella ja kuntouttaa. Kaksi vuotta meni, että käsi toimi kuin ennen. Hyvin parantui, ei siinä mitään. Mutta kahteen vuoteen en voinut mitään käsitöitä tehdä.
Päivi Paunusta minulle tulee ensimmäiseksi mieleen Kim Floorin kanssa esittämänsä Suomen euroviisu 1972. "Muistathan" ja toiseksi se, että Päivi Paunu on papin tytär
https://www.youtube.com/watch?v=tDPZ7FwM1KI
Muistathan?
Ulos on pakko lähteä joka päivä satoi tai paistoi. Ensin reipas lenkki ja jumppaa tai joogaa sen päälle. Hengenravinto kuuluu myös päiväohjelmaan yleensä kirjojen ja musiikin parissa.