Mulla oli jostain kumman syystä luulo, että jos tämmösellä diisselillä menee kolmatta viikkoa ihmisen katoomisesta siihen, että tajuaa ihastuneensa, niin samassa ajassa ne kuukausien pähkäilyn jälkeen kopastut pakitkin uppois. Vaan ei näemmä.
Että mikä tässä mättää, ko ei mee jakeluun? Miks oon vieläki ihan sekasin naisesta, johon en ehtiny ees kunnolla tutustua. Kyllä minä järjellä ymmärrän, ettei tässoo mitään saumaa ikinä ollu, että kaikki oli jo alun alkuaan yksipuolista, silkkaa harhaa ja jotain helevetin hormonihuuruja, vaan jostain alitajunnasta puskee yhä vaan ihan toisenlaista viestiä. Millä tästä tokenis?
Että mikä tässä mättää, ko ei mee jakeluun? Miks oon vieläki ihan sekasin naisesta, johon en ehtiny ees kunnolla tutustua. Kyllä minä järjellä ymmärrän, ettei tässoo mitään saumaa ikinä ollu, että kaikki oli jo alun alkuaan yksipuolista, silkkaa harhaa ja jotain helevetin hormonihuuruja, vaan jostain alitajunnasta puskee yhä vaan ihan toisenlaista viestiä. Millä tästä tokenis?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pyydä nainen kahville ja katso suoraan syvälle sinisiin silmiin...
siitä se lähtee... ❤
Tuo oli vähän niinko se alkuperänen suunnitelma, vaan ko jo siihen tuli se selväsananen ei... Ettei täs olla mitään tärskyjä järjestämässä, vaan pitäs saada itensä jotenki koottua.
Et sitten viitsi enää toista kertaa kysyä? Sellainen puolihuolimaton "ootsä jo käyny syömässä/kahvilla?" on sama kuin, että käskis helvettiin (jos on samassa työhuoneessa)...
Näin ainakin eräs maikka selitti. :D
Se on se karmanlaki. Minä olin ensin sekaisin hänestä monta vuotta, niin että hävettää. Olis jo aikakin hänen olla pönttö sumussa. Vaikka ees johonki toiseen, kuha saa olla sekasi hänki kjeh kjeh kjeh
Niinpä se lähti itselläkin, ja sain mitä halusin.