Sydäntä pidetään tunteiden tyyssijana ja kuvaa rakkauden symbolina. Oikeastaan sydän elimenä muistuttaa vain etäisesti tuota kahden symmetrisen kaaren muodostamaa kuviota, jollainen on esimerkiksi korttipakan hertta tai sydänpiparimuotti. Sydän on ollut kauan paljon käytetty koristeaihe ja nykyisin tietysti käytetyimpiä hymiöitä. Itsekin suorastaan etsin luonnosta sydämen muotoja, viimeksi tänään huomasin, että peuran kavion jälki muodostaa kaksiosaisen sydämen. Peuroja käy meidän pihallakin, omenakaudella enemmän ja nyt talvella on maisteltu hangen alta pilkottavia vuorenkilpiä ja käyty lintujen ruokintapaikalla. Joskus taivaalla näkee sydämenmuotoisia pilviä, lehmuksella on herttamainen lehtimuoto, apilassa voi olla neljäkin herttalehteä.
Huomasin Etelä-Korean kisoissa, miten yleisö teki sormimerkkejä laittamalla etusormen ja peukalon päällekkäin niin, että muodostui pieni sydän, sormien päät yläkaarina. Luin jostain, että se olisi idässä yleinen hyvän onnen merkki. Yleensä olen nähnyt vastaavan merkin tehtynä etusormi ja keskisormi päällekkäin. Joissain amerikkalaisissa elokuvissa se on tehty myös silloin, kun valehdellaan, käsi on silloin myös piilotettu selän taa. Ihanan käsisydänmerkin saa muodostettua niin, että laittaa ranteet yhteen ja taivuttaa kaikki sormet sydämen ääriviivoiksi. Meidänkin nuoriso tuota merkkiä harrastaa, sain ystävänpäivänä sellaisen kuvatekstarin .
Sydämellinen tervehdys huikean kirkkaaseen maaliskuun päivään !
Huomasin Etelä-Korean kisoissa, miten yleisö teki sormimerkkejä laittamalla etusormen ja peukalon päällekkäin niin, että muodostui pieni sydän, sormien päät yläkaarina. Luin jostain, että se olisi idässä yleinen hyvän onnen merkki. Yleensä olen nähnyt vastaavan merkin tehtynä etusormi ja keskisormi päällekkäin. Joissain amerikkalaisissa elokuvissa se on tehty myös silloin, kun valehdellaan, käsi on silloin myös piilotettu selän taa. Ihanan käsisydänmerkin saa muodostettua niin, että laittaa ranteet yhteen ja taivuttaa kaikki sormet sydämen ääriviivoiksi. Meidänkin nuoriso tuota merkkiä harrastaa, sain ystävänpäivänä sellaisen kuvatekstarin .
Sydämellinen tervehdys huikean kirkkaaseen maaliskuun päivään !
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hienosti kuvailtu tuo sydämen symboli ja näin teen itsekkin äitini muistoksi, siilä jos hän eläisi, olisi hänellä 100-v synttärit tänään!
Komean männyn kaarnassa huomasin sydämenmuotoisen kuvion tietenki otin kuvan jonka sitte liitin facebookiin kehuvat hyväksi sitä kuvaa. Minuakin kehuivat, että kyllä sinä sitte huomaat.kaiken kauniin.
Eräs Markku on innokas kuvaaja ja etsii sydämiä kaikesta mahdollisista paikoista mutta kaarnakuviota hän ei ole nähnyt.
Harmi kun en voi tähän liittää sitä kuvaa. Huikean kirkas päivä jatkuu ja lähden etsimään isoja mäntyjä tai muita kohteita kuvilleni.
Free your mind and sting.
Trumpilla noita käsimerkkejä piisaa, koko ajan kädet pelaa kun puhuu. Kuten se että peukku ja etusormi muodostaa ympyrän. Se on kai OK. Kiira Korpi käytti tuota kahden käden sydäntä.
Varmasti hieno tuo jjoutavan kaarnan sydänkuva . Matalalta paistava valo saa iltapäivällä lämpimän hehkun männyn kaarnan pintaan. Varsinkin vanhojen mäntyjen kilpikaarna on upea, siitä saa myös hyvin veisteltyä kaarnalaivoja ja miksei sydämiäkin. Myös aaltojen siloittamat ajopuun palaset ovat innoittavia muotoja, usein näen niissä lintuja. Veden hiomat rantakivet ovat useimmiten ovaaleja, olisi ihanaa löytää sydämen muotoinen luonnonkivi ! Kotijärven rannalla kasvoi ennen kaksi vääntynyttä veden vaivaamaa koivua muodostaen yhdessä sydänkuvion, mutta toinen niistä ikävä kyllä romahti veteen.
Trumpilla tosiaan nähdään paljon käsimerkkejä , aika usein etu- ja keskisormi pystyssä kirjaimen V tapaan. Eikös se ole voiton ja rauhan merkki , kun kämmen on katsojaan päin ? Näissä käsimerkeissä on kansainvälisiä merkityseroja, kannattaa olla tarkkana ulkomailla.
Kristiina, maaliskuussa on meilläkin suvussa useampi syntymäpäivä, se olikin ennen yleisin syntymäkuukausi. Perhesuunnittelun takia nykyisin lapset syntyvät yleisimmin keskikesällä.
Sydäntä lämmittävää on lukea sulassa suvussa rakkauden symbolista.
Tuo sydämenkuva on herättänyt nuorena tyttönä hämmentynyttä ihastusta, kun tuttu poika kaiversi mummolan aitan hirsiseinään jotakin peittäen kaiverrusjälkeä kädellään.
Vuosia myöhemmin hautajaisissa, käveli vankka talonpoika, pienen poikansa kanssa katsomaan hymyillen sydäntä nimikirjaimineen.
Hellyttäviä lapsuuden muistoja,... vasta aavisteluja tulevasta.
Kirkas ja kaunis päivä painuu hiljaa horisonttiin, valon viipyessä yhä pidempään ilta illalta. Hienoa aikaa saamme elää ❣️
itse kerran hiihtoretkellä kirjoitin kullan ja omat nimikirjaimet lumeen ja niitten ympäri sydämmen keltaisella.
"Keltaisella" ? Siis pissalla? Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä näin ohimennen mainiten.
Kaikkea tätä ihmissydämestä löytyy. Kyllä sinne kaksi ämmääkin mahtuu.
https://www.youtube.com/watch?v=E6KjYTuyrj8
Bravuurini.
Miksi on kaikki?
https://www.youtube.com/watch?v=BI4pj_yPtsg
Elämä on samaa, miksi kysellä.
Kommenttisi ei aukea mutta Laila on iki-ihana. Silti vaikka taustamusa oli kummallisen kuuloista. Eikö sen kuuluisi olla paremminkin kitararokin tyylistä enempi. Vai eikö sitä ollut vielä vuonna 1965.
Minäkin pidän kameraa usein mukana luonnossa kulkiessa. Kerran sain napatuksi kuvan kahdesta joutsenesta, joiden kaarevista pitkistä kauloista syntyi selvä sydän. Hieno kuva jota olen spostissa ystäville jakanut.
Sydämiä nimikirjaimineen on raapusteltu puihin ja sillankaiteisiin, lumihanki on hyvä koskematon alusta, minäkin ensi-ihastukseni suksisauvalla monesti merkkasin hiihtoladun varteen ja jopa luistimilla koetin saada jälkeä jäähän. Rantahiekkaan piirretyt sydämet ovat niin haikea ja symbolinen ele, aallot ne aikanaan huuhtovat. Jotkut pariskunnat ostavat sydämenmuotoisia lukkoja ja kiinnittävät sillankaiteeseen merkiksi ikuisesta rakkaudesta. Maailmalla monet kuuluisat sillat on pitänyt rauhoittaa romahtamisvaaran takia.
Varmasti on sykähdyttävä kuva joutsenista kaulat sydämen muotoon yhdistyneinä, ja ovathan ne elinikänsä uskollisia toisilleen. Kirhavien kauloista, apinoiden hännistä ja norsujen kärsistä kuviot helposti muodostuisivat myös, ja kasvikunnasta löytyy ehtymättömästi tätäkin muotokieltä, kun herkin silmin katsoo. Särkynyt sydän kukkapenkissä ja metsässä oravanmarjan lehdet, köynnökset toisiinsa kietoutuessaan.
Ihmissydämeen mahtuu laulunkin mukaan tunteiden kirjo aatoksesta jalosta alhaiseen mieleen , vaikuttava tuo Pelastusarmeijavideo Annikki Tähden laulamana. Toinen musiikkilinkki on hienoa Laila Kinnusta, ja tuoltahan rakkaan mentyä tuntuu, kuin maailma omalta kohdalta pysähtyisi. Paljon on sydämestä laulettu, sydämeenkäyvästi. Brita Koivusen laulaman Sulkaasydämen sanat jäivät minulle vähän arvoituksellisiksi, niissä aitoutta ja epäaitoutta punnitaan.
Teininä asuin Pohjois Haagassa ja kuljettiin tietty lössissä johon kuului poikia ja meitä pimuja?
Eräs Untamo oli sydämenivaltias neljätoista vuotiaalle teinisydämelleni?
Yleensä me oleskeltiin Huopalahden rannalla ja tietyn koivun läheisyydessä,jota kutsuimme rakkaudenpuuksi,koska siihen oli raapustettu sydämiä ja nimmareita.
No tietty Untamo kiipesi sen koivun latvaan ja raapusti sinne jotakin ja vaikka halusin tietää mitä,
hän ei kertonut.
No tieni kulki takaisin tänne landelle ja se rakkaus jäi.
Mutta seuraavana kesänä tulin käymään Hesaan ja tietty otin yhteyttä Untamoon.
Hän tuli sinne rakkaudenpuulle . Silloin kiipesin sinne koivun latvaan ja olihan siellä sydän
ja nimmarimme.
Suutelimme sen ensimmäisen ja ainoan kerran sen puun juurella,hyppäsin seiskanratikkaan ja
Untamo jäi pysäkille ja niin se lovestory jäi vain muistoihin?
Yksi näistä lössiläisistä on käynyt täälläkin ja tiedän meistä tytöistä,mutta pojista en tiedä?
Kiitos Ramoona avauksesta!
Olenkin aina ihmetellyt,kuinka en avauksiasi löydä?
Toi ihmisten sydämenläheisyys täällä kylmässä pohjolassa on varmaannkin aivan eriluokkaa,kuin tiheäasutuissa lähiöissä?
Minä asustelen yksin täällä rantatilallani,ei koskaan yksikään mökkiläinen ole tullut kysymään,menen kauppaan tarvitsetko jotain?
Suomalainen kulttuuri ei omaa lähimmäisenhuolehtimisviettiä.
Karja saa nääntyä nälkään naapurin navetassa,aivankuin juuri luin lehdestä,järkyttävää.
Anteeksi vaan,mutta sen eläimen kärsimys todella koskettaa
Suomi valittiin maailman onnellisimmaksi maaksi, mikä tuntuu aika yllättävältäkin . Tietysti meillä on monia hyvinvointiin vaikuttavia asioita , kuten yleinen turvallisuus, ilmainen hyvä peruskoulutus, sosiaaliturva ja ainakin kohtuullisesti toimiva terveyden ja sairaudenkin hoito, suhteellisen puhdas luonto ja vapaus liikkua. Mutta onko otettu huomioon onnellisuuteen vahvasti vaikuttava yhteisöllisyys, ihmissuhteet , sukupolvien vuorovaikutus ? Minusta tämä sukupolvien vastakkainasettelu on erityisen ilmeistä juuri Suomessa, vanhusväestö nähdään kansakunnan kulueränä ja riesana. Kaikki vastakkainasettelut ovat raastavia ja kansakunnan onnellisuutta murentavia, se on nähty myös maahanmuuttajakysymyksissäkin. En ole kyllä ihan vakuuttunut siitä, että tiiviisti asuminen aina hyvää läheisyyttä synnyttää, tietenkin lämpimissä maissa voi ulkosalla aikaa viettää. Onkohan sanalasku "sopu sijaa antaa" vielä voimassa ...Kerrostaloissa voi asua paljon yksinäisiä, naapurit eivät toistensa nimiäkään tunne. Jonnekin voi kerääntyä paljon vanhuksia, jonnekin nuoria , jonnekin perheitä, jonnekin maahanmuuttajia. Olemmeko lokerointikansaa ?
Eläinten kohtelu on ihmisyyden yksi tärkeä mittari, tuotantoeläinten hyvinvoinnin pitää olla koko kansakunnan yhteinen asia. Uusi eläinsuojelulaki on valmisteilla, toivottavasti se tuo kunnolla parannusta asioihin. Älä anteeksi pyytele sitä, että eläinten kärsimys koskettaa. Kansojen välisiin sotiin ja niistä seuranneisiin kärsimyksiin emme paljoa voi vaikuttaa, mutta voimme hoitaa hyvin vastuullemme olevat eläimet ja pitää silmällä naapurinkin tonttia siinä mielessä.
Onhan se tieteenkin yllättävää toi onnellisuus kansakuntana,mutta me suomalaiset ehkä olemme vähään tyytyväisiä ja tunnemme sen onnentunteen,luonnosta,ihanista kuulaista kesäöistä,siis yöttömistäöistä,järviemme runsaudesta,puhtaasta luonnostamme ja mikä parhainta,harvaanasutusta
maastamme.
Kyllä minä kahvia ryystäessäni ja katsoessani tonne kylätielle,joka todella hiljainen,tunnen olevani
onnellinen.
Eläkkeeni nippanappa riittää elämiseen ja olen velaton ja suhteellisen hyväkuntoinen.
Sen rengastetun selkälokin odotus on tärkeintä.En enää odota sitä prinssiä valkoisenratsun
selässä saapuvaksi tänne korpeen
Kerrostalossa voi olla hyvä ilmapiiri, kaikki tervehtivät toisiaan, vaikka nimeä ei tietäisikään,
ja kaikki toivovat parasta koko talolle ja sen jokaiselle asujalle.
Melko uusi talo Espoossa ainakin on hyvä asuinpaikka juuri tuosta syystä.
Luulin mieheni kuoltua muuttavani pois maailman ystävällisimmästä ja parhaasta asuinpaikasta Hgistä, mutta tämä talo on yhtä hyvä.
Täällä asuu paljon työssä käyviä nuoria miehiäkin, jotka aina tervehtivät reippaasti ja itsestäänselvästi, siihen on mukava vastata. Joku on pitänyt pyöräsuojan oveakin auki, tottakai kiitin iloisesti, vaikka ei sisäänpääsy toki itselleni muutenkaan ole haasteellista. Ja varttuneempien tätien kanssa olen ystävystynyt, samoin naapurini kanssa, joka on melkeein ikäiseni.
Varmasti asumismuodosta riippumatta on läheisiä ja etäisiä naapuruussuhteita. Joku haluaakin olla omassa rauhassaan, joku kaipaa enemmän seuraa. Omasta mielestäni on onnellista, jos eri sukupolvet voivat asua luontevasti samoilla alueilla . Joihinkin senioreiden palvelutaloihin otetaan opiskelijoita edullisesti asumaan , heistä on tukea ja seuraa iäkkäille.
Toivotan palstan kirjoittajille hyvää pääsiäisviikkoa tämän luonnon sydämellisten muotojen kuvallisella tervehdyksellä.
https://www.jacquielawson.com/sendcard/preview?cont=1&hdn=5&fldCard=3466208&path=83557&pmode=init
Kiitos Ramoona, hyvää pääsiäisviikkoa Sinullekin, samoin läheisillesi!