Mitä pitää tehdä kun on jatkuvaa kuolemantoivetta? Ja mistä se kertoo? Olen jo luopunut toivosta. En jaksa enää.
Jatkuva kuolemantoive?
ugh
211451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oletko koskaan ottanut apua vastaan? Jostain syystä avun ottaminen vastaan on vaikeaa. Itse olen tallentanut puhelimeeni kriisipäivystyksen pahojen päivien varalle: 09 3104 4222, nostan hattua näille ihmisille että ovat osanneet sanoa aina ne sanat mitkä olen tarvinnut. Voit soittaa nimettömänä 24/7, tai voit myös mennä paikan päälle kriisiterapiaan, siellä voi käydä muutamia kertoja ja he ohjaavat eteenpäin tarvittaessa. Voit myös mennä suoraan psykiatrian päivystykseen sairaalaan, mutta itse saanut parhaimman keskusteluavun tuolta kriisipäivystyksestä.
Voimia! Apua on saatavilla, jos on valmis ottamaan vastaan!
Heikolla hapella on ap. Kuolemantoivetta itkee. Mikä on ap tausta? Oletko koulukiusattu? Epäonnistunut parisuhteessa? Oletko trolli? Kerro kerro kuvastin ken on trolli.
ap on todellakin heikossa hapessa... olen kyllä joskus soittanut tuonne, ja alkuvuodesta olin osastollakin... tuntuu vaan että mikään ei enää auta.
Kyllä auttaa, ota vain kaikki apu vastaan mitä on saatavilla uudestaan ja uudestaan. Itse yritin itsemurhaa nuorena ja monia vuosia halusin kuolla, sain onneksi nuorena lapsia, oli pakko tsempata heidän takia. Itsemurha on helppo ratkaisu itselle, myöskin hyvin itsekäs, sillä se aiheuttaa paljon pahaa kaikille muille läheisillesi. Taksikuskit kertoivat miten yöaikaan silloin tällöin joku hyppää rekan tai junan eteen, siinä aiheutat elinikäiset traumat kuljettajalle, pahimmillaan viet samalla muiden ihmishenkiä, takaa tulevien autojen yrittäessä väistää tai traumatisoitujen läheisten elinikäiset traumat.
Itse olen sairastanut masennusta koko ikäni, enkä myöskään löydä pysyvää parisuhdetta, mutta en aio antaa periksi. Taas tulin jätetyksi ja masennuksen takia menetin työpaikkani, MUTTA näen sen nyt hyvänä asiana ja että näin oli tarkoitettu. Olen hakeutumassa terapiaan, mikä on todella pitkä ja vaikea polku, koska täytyy olla voimia etsiä HYVÄ terapeutti. Kuuntele mitä tarvitset ja vaadi sitä! Aion myös kouluttautua uuteen ammattiin, mikä tuntuu myös että näin oli tarkoitettu, olen jättänyt käyttämättä potentiaalia mitä minussa on olemalla väärällä alalla. Kuuntele itseäsi, tarpeitasi ja toiveitasi. Anna elämän johdattaa siihen suuntaan mihin se on tarkoitettu. Poista negatiiviset ihmiset elämästäsi ja muut asiat mitkä antavat negatiivista energiaa. Soita sille, jolta koet saavasi ymmärrystä, uudelleen ja uudelleen. Jos olet lääkityksellä ja se ei auta, pyydä vaihtamaan. Jos ne väsyttää, pyydä vaihtamaan. Uskalla vaatia sitä mitä tarvitset <3 Mä olen päättänyt etten anna enää kenenkään muun tai minkään kontrolloida mun elämää. Jos se antaa vääriä signaaleja, vaihdan suuntaa. Itsetutkiskelu on myös matka. Tulevaisuus voi antaa vaikka mitä ja suunta voi muuttua vaikka huomenna, joskus askeleet on ylöspäin, joskus paikallaan, joskus alaspäin. Olen sen itse kokenut. Etsi itsestäsi voima. Mieti asioita mitkä voisi sitä tuoda. Älä kuuntele ihmisten kliseitä, jotka eivät ymmärrä. Herkissä ihmisissä on potentiaalia enemmän kuin niillä, jolla ei ole mitään elämänheilahteluja
Mitäpä jos itse noudattaisit noita ohjeitasi.
Niinhän minä teenkin. Enkö just sanonut että olen tsempannut lasteni takia ja olen nyt hakeutumassa uudelle uralle ja eron jälkeen olen hakeutunut hoidon pariin, käynyt läpi kriisiterapiat/ kelan byrokratiat ja etsimässä hyvää psykoterapeuttia, enkä ole tyytynyt niihin muutamaan ensimmäiseen joihin olen käynyt tutustumassa. Tilanne on aivan toinen kuin eron jälkeisessä kriisissä. Matkaa on vielä, mutta taaksepäin katsottuna edetty myös suuria harppauksia. Sairaalahoitoja en ole tarvinnut enää 15 vuoteen. Persaukisen ja velkaisen alkoholismiperheen lapsena ghettosta olen pystynyt antamaan lapsille hyvän elämän, terveellisessä ympäristössä ja yksinhuoltajana pystynyt hankkimaan jo toisen oman kodin josta moni haaveilee. Masennus pukkaa välillä ja kuten sanoin, askeleet menee välillä taaksepäin ja kriisejä tulee elämässä. Mutta en ole enää se nuori, joka miettii itsemurhaa vaihtoehtona enää ollenkaan.
Kovin on sekava vuodatus. Taidat elää jossain mikämikämaassa. Oletko suljetulla osastolla? Eipä silti, että se on häpeä! Olet saanut hyvää hoitoa! Toivon hyvää elämääsi!
20 vuotta kestänyt mielialalääkitys on nyt riistänyt minulta lähes kaiken, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen: persoonan, tunteet, muistin ja kognition. "Hoidoksi" ei ole tarjolla muuta, kuin lisää lääkkeitä.
Olen jo nähnyt kaiken näkemisen arvoisen. Haluan pois tästä kehosta, ajasta ja keskuudesta. Ei ole enää mitään, minkä puolesta edes yrittää kuntoutua. Toivon, että minulta löydettäisiin terminaalivaiheen syöpä. Tai vielä parempi, jos ei löydettäisi.
Oletko aloittaja?
Noissa alkupään viesteissä pistää silmään sana "jaksaminen" ja sitten joku heittää että "on huonossa hapessa".
Oletko käynyt missään verikokeissa? Onko sinua tutkittu mitenkään?
Minä kärsin 30 vuotta sekalaisista oireista ja tuosta ajasta ainakin viimeiset 15 vuotta olin ajoittain itsemurhaa miettimässä. Lopulta pöyrryin pariin kertaan ja ymmärsin (tuo ymmärtäminen oli pitkähkö prosessi) että minulla oli/on raudan puute. Olen nyt kaksi kuukautta ottanut rautaa ja jaksaminen on kohentunut. Silti, esimerkiksi eilen, olin sellaisessa kunnossa, että mietin miten saan itseni helpoiten hengiltä. En vaan ymmärtänyt miten väsynyt olin, ja kun makasin koko päivän sängyssä, alkoi olotila illalla "normalisoitumaan".
Ihminen ei aina tunnista omaa väsymystään, ja ainakin itse olen huomannut, että kun elimistö on hapenpuutteessa (raudan puute), se väsymys on jotakin erilaista kuin unenpuute, sitä ei vaan itsekään tunnu tajuavan aina.
Kun Suomessa on arviolta noin 100.000 raudanpuutteesta kärsivää, jotka syövät mielialalääkkeitä, turhaan, niin voi olla että olet heistä yksi.
Kannattaa käydä mittauttamassa ferritiinitaso ja jos se on alle 80 niin sitten kokeilee raudan syömistä.
Selvitä nyt ainakin tuo asia ennenkuin teet mitään peruuttamatonta.
En ole aloittaja. Asia on mutkikas ja liittyy pikemminkin lääkevieroitukseen. Olin hyväuskoinen ja luotin vieroituksessa työterveyslääkärini ohjeistukseen.
Vieroittautuminen aiheutti minulle äärettömän ahdistuksen ja impulsiivisuuden, jollaista en ollut koskaan ennen kokenut. Sain kemikaalimyrkytyksen ja ajauduin psykoosiin. Sen seurauksena lääke, josta olin vieroittautunut, nostettiin nopeasti takaisin alkuperäiseen annokseensa ja lisäksi aloitettiin neurolepti. Ei tukea, ei lääkehoidon seurantaa. Kaikki tulkittiin masennukseksi ja ahdistukseksi.
Persoonani, tunteeni, motivaationi, kognitioni, muistini. Kaikki poissa lääkekokeilujen takia. Pään laaja MRI, EKG ja verikokeet olivat kaikki normaaleja ja viitearvoissaan.
Nyt jäljellä on enää ankara anhedonia, tunteettomuus, heikentynyt verenkierto, kylmänherkkyys, aivosumu ym. ym. Käyn terapiassa, jonka tavoitteet ovat ympäripyöreät. 15 vuotta reseptit uusittiin etänä, mutta kyllä nyt kun vahinko on tapahtunut, on lääkäreitä jonoksi asti tyrkyttämässä vastaanottoaikoja.
Minun kohdallani vahinko on jo tapahtunut. Psykiatria on pääsemässä tavoitteeseensa. Tuskin tämä enää millään rautatableteilla on parannettavissa.
Lisäys: Ihmettelen suuresti, mihin minua enää tässä vaiheessa yritetään terapialla kuntouttaa, kun olen jo menetetty tapaus. Ei voi ymmärtää, ei.
Annan yhden klisee neuvon. Katso peiliin. Sieltä löytyy apu ja sen tarvitsija. Aloita armollisesti perusasioista. Ravinto lepo ja liikunta ja joku mieluisa tekeMinen. Huono happiselle, sitä saa ulkoa. Yksinkertainen kunnon ruoka pistää elintoiminnot kondikseen, suolisto on tekemisissä koko kehon kanssa, myös aivojen. Uni hoitaa pois mielenkuonat . Kiva tekemInen ryöpäyttää liikkeelle endorfiinit. Elämä on loppujen lopuksi kaiken kaikkiaan kovin lyhyt. Etpä huomaakkaan kun kymmenet vuodet vain vilahtavat ohi ja perälauta alkaa vääjäämättömästi häämöttää. Ei kannata kiirehtiä. Se tulee kuitenkin vastaan jokaista aikanaan.
Ei se perälauta minun kohdallani häämötä, koska seison sillä jo. Saamani vauriot eivät ole pelkällä liikunnalla ja vedenjuonnilla korjattavissa.
Lisämausteena vielä oireilleni ilkkuva ja koiraksi nimittelevä läheinen. Ei ole elämänhalua, ei.
"verikokeet olivat kaikki normaaleja ja viitearvoissaan."
No paljonko oli se ferritiini?
"Tuskin tämä enää millään rautatableteilla on parannettavissa."
Ehkä ei, mutta eipä se purkki maksa edes kymmentä euroa. Raudanpuute voi aiheuttaa niin erikoisia oireita, että niistä oireista on helppo päätellä asioita väärin.
Mainitsemasi heikentynyt verenkierto, kylmänherkkyys ja aivosumu voi hyvinkin liittyä raudanpuutteeseen.
Minä olin siinä luulossa 25 vuotta että minulla oli kaamosmasennus plus kymmenen muuta ongelmaa. No, se kaamosmasennus kuten muutkin ongelmat poistui kun aloin syömään rautaa. Olin huonoimmillani sellaisessa kunnossa että menin viimeisenä oljenkortena terveyskeskukseen, ennenkuin olin valmis hyppäämään junan alle. Terveyskeskuksessa suurinpiirtein naurettiin päin naamaa, mutta en hypännyt sinne junan alle vaan jotenkin tajusin että itse minun on ongelmani ratkaistava. Ja lopulta ratkaisinkin.
Jokainen on toki vastuussa itsestään, lääkärit ovat vain avustava osapuoli. Itse en oman kokemukseni jälkeen enää ihan helpolla heittäydy siihen tukiverkkoon.
Jaksamista sinulle, päädyt sitten mihin ratkaisuun vaan.
Kiitos rohkaisevista viesteistäsi. Olet yksi harvoista, jotka minua enää kannustavat. Kaltaistesi ihmisten ansiosta jaksan ehkä vielä jatkaa. Elämänhalua sinällään olisi, kun pääsisi epämääräisistä oireista eroon.
Hemoglobiini minulla oli viime mittauksessa lähes alarajalla. Ihonikin on ollut välillä kalpea. Voi hyvin olla, että jokin on kuluttanut rautavarastoni loppuun.
Ferritiinin käyn kyllä mittauttamassa. Mitä muuta kannattaisi mitata samalla?
"Hemoglobiini+minulla+oli+viime+mittauksessa+lähes+alarajalla."
Mä lauksein just Boratin kuvalle.
Rukoile Jeesusta ja pyydä häntä tulemaan elämääsi. Jeesus on tie totuus ja elämä. Kun joudumme liian kauas totuudesta ja elämästä. Niin tulee kuvailemiasi oireita.
Hei!
Kokeile ihmeessä sekasin-chattia.
Sieltä voit saada joitain vastauksia ja ennen kaikkea tukea!
Joko kuolit, vai haamusiko nostelee wanhaa ketjuasi?
Kertoo nykyajasta. Samanlainen kuolemantoive oli esimerkiksi huhti-toukokuussa 1945 Berliinissä ja Saksan muissa itäosissa kun puna-armeijan sotilaat tappoivat, ryöstivät ja raiskasivat ja kaupungit ja infra olivat raunioina. Moni perhe surmasikin itsensä etukäteen välttyäkseen ryssien sotilaiden raakuuksilta.
Nyt on ollut liian kauan vakaat ja hyvät ajat ja koronahysteria romuttaa elämäämme totaalisesti erilaiseksi. Vain vahvimmat selviävät. Suurin osa ei kestä totuutta siitä että tilanne jatkuu vuosia, eli rajoitettu liikkuvuus, maskit naamalla ja viihdepuoli kiinni. Istut vaan kotona etätyössä, opiskelemassa tai työttömänä, siis aina kotona, aina sama kaava. Ei matkoja, ei vierailuja, ei edes seksiseuran hakemista ja saamista mistään jos on sinkku.