Hallitsetko suomen kieltä?

Pakon edessä oppinut ymmärtämään, kun olen muualta muuttanut. Työpaikallani on ihmisiä ympäri Suomen ja murteet volahtelevat sen mukaan, kuka puhuu. On kymenlaaksosta, karjalan poikia, savolaisia, lappalaisia, hämäläisiä ja pohjalaisia.

Puhun itse Porin murretta, koko lapsuuteni ja nuoruuteni siellä suunnalla asuneena oppinut ympäristöstä.

Porvoossa puhutaan yleensä yleiskielt, mitä nyt ruotsalaisuus ja muualta tulleet joskus aiheuttavat sekaannusta.

Murresanoista tulee mieleen kysymys: "Kuka tuo ihminen on", porilaiset kysyvät "ketä tua o"

Kallavesj, Kallavesj, järviij järvi, siinä pesjäet mun paetanj monta kertoo, isä särillep pitj mertoo,veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj.

Kallavesj, Kallavesj, kaonis kalarantonesj!Siellä paesto sären kylyk, poeka kuv vuoan onkeen sylyk,siäsket purj ja vesj se nii lystisti liplatti.

Kallavesj, Kallavesj, kallis kaeslarantonesj!Siellä päevät puikkelehtii, siellä kuikat, laevat tehtiipurjehtimmaa mualimaa, avaraa, merriin taa.

Kallavesj, Kallavesj, kaonis saonarantonesj!Siellä höyrysj miesten pinta, siellä illar raohoo rintanaottii piällep päevän työn, kunnes lyö hetki yön.

Kallavesj, Kallavesj, poessa, poes on antimesj!Tiäl ei outap poekarukkoo äejil lämmin kalakukkoolaovantaesi saonam piäl, mitä viel, mitä viel

Kallavesj, Kallavesj, suarinesj ja salaminesj!Tokko suanen koskaa ennee kierteep Puijonsarven nennee,missä laevat huuteloo: Kuopijoo, Kuopijoo.

Ja tämän voisin minäkin laulaa:

https://m.youtube.com/watch?v=gpu4NB1WRsc

On mulle Suomi suloisin,
Vaan Häme siitäi kallihin.
Sen tuskin tiedän vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista,
Kuin kulta Hämeen maa.

Lempeitä laaksoin lehtoja,
ja lintuin laulupuistoja,
Ja marjaisia kankaitaan
En unhoittaa voi milloinkaan,
Oi Hämeen kallis maa!

Oi Hämeen pellot viljavat,
Ja kasket kullan loistavat,
Ja tuhannet sen tuomistot,
Sen niityt, norot, varjostot,
Ei maata vertaistaan!

Kuin taivas tääll’ on loistoisa
Ja iltatähti kultaisa,
Ja ruskot yhtä runsahat,
Syys-öiden sähköt leimuvat
Ja talvet suojaisat!

Ei impee missään rakkaampaa,
Ei siveämpää, jalompaa,
Kuin Hämeen valkotukkainen,
Tuo sinisilmä neitonen
On ruskoposkineen.

Ja kansaa kussa löytänen
Niin jäykkää, kuin on Hämehen,
Niin vakavaa, jok’ auraltaan
Ei suotta siirry milloinkaan,
Halveksi säätyään.

Kun miestä missä tarvitaan,
Maan eestä vaikka kaatumaan,
Niin uljaita on uroita,
On järkeä, on kuntoa,
Kun toimeen tarvitaan.

On mulle Suomi suloisin,
Vaan Häme siitäi kallihin!
Sen tuskin tiedän vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista,
Kuin kulta Hämeen maa

Kyllä on hölöpölö-aiheita.
Kai on itsestäänselvää, että jokainen puhumaan oppinut puhuu jotain murretta, harvassa kodissa kirjakieltä puhutaan vauvalle.

Sanotaan, että murteet ovat kielen rikkaus.
Itse sitä puhuu mitä lapsuudessa on kuullut.
Tosin murteet myös tarttuvat, ei kovinkaan kauaa tarvitse olla eri murretta puhuvan kanssa, kun jo huomaa saaneensa ´´lainasanoja.´´
Lähinnä sitä puhutaan kait sellaista sekakieltä.
Jokapäiväisiä murresanoja ovat esim. mä ja sä.

Eteläpohjalaista vedän osittain vieläkin varsinkin jos puhun siellä asuvien henkilöiden kanssa puhelimessa. Lempisanontojani ovat voi raato, leppeämpi kuin selkeä kiroilu.
Kallaan, ruukaan ja käytän useita ruotsista vetaistuja sanoja, en kuitenkaan en renkää.

Aika hyvin. Rauman murretta en aina ymmärrä. Stadilaisena hallitsen tämän slangin eli murteen jollakin tasolla ja itä-suomen murteen. Sanotaan nyt vaikka siitä esimerkkinä pilkkumi.

Stadissa on nykyisin monta omaa slangia käytössä sen mukaan, minkäikäinen puhuu tai kirjoittaa. Nuorison muotisanat ja lyhenteet vaihtuvat tiheään ja ovat nykyisin enkkuun perustuvia. Vanha stadin slangi perustuu pitkälti lainasanoihin, ruotsiin ja venäjään sekä niistä väännettyihin muunnoksiin. Remu puhuu tätä sekametelisoppaa hyvin.

Luulisin hallitsevani kirjakielisuomea kohtuullisesti, puhekieltä se ei ole. Harvemmin stadissa maaseudun murteita kuulee puhuttavan, enemmänkin saisi kuulua...

Puhun savokarjalaa, eteläistä versiota, vanhemmilta ja isovanhemmilta opittua. Se on aikalailla erilaista kuin esim. tuon Kallavesj-laulun sanasto. Rautulainen murrekin on tutumpaa kuin se.

Eteläpohjalaista ymmärrän hyvin ja osaankin, mutta painotus menee persielleen, tietysti. Siksi en yritäkään. Työkavereilta ja ystäviltä tuli opittua hämäläistä. Jne.

Oikeastaan puhun aikalailla yleiskieltä, lähes kirjakieltä. Riippuu kenen kanssa puhuu, murre keskustellessa kummasti tarttuu...

Hallinta on liian vaativa ilmaus! En tunne ketään joka hallitsisi suomen kielen.
Joku saattaa kuvitella hallitsevansa mutta se vain kertoo, ettei ko. henkilö tajua mistä on kyse.