Olen sairastanut masennusta kohta neljä vuotta.Sinä aikana olen välillä voinut paremmin.
Mummini halvaantui osittain muutama vuosi sitten ja muutti palvelutaloon.Nyt hän on mennyt huonompaan kuntoon.Hän on sairaalahoidossa,eikä voi palata palvelutaloon enää.Olen käynyt katsomassa häntä ja sydämeeni koskee.
Hän on vasta 73-vuotias eikä luultavasti elä enää kauaa.Hän minulle hyvin rakas ja en tiedä miten selviän sitten kun hän on poissa.Äidistäni en saa tukea,koska kyseessä on hänen äitinsä.
Mummini on minulle hyvin rakas ja menen luultavasti samaan pisteeseen kuin masennukseni pahimpana aikana.
Olisiko kellään antaa neuvoja minulle?
Mummini halvaantui osittain muutama vuosi sitten ja muutti palvelutaloon.Nyt hän on mennyt huonompaan kuntoon.Hän on sairaalahoidossa,eikä voi palata palvelutaloon enää.Olen käynyt katsomassa häntä ja sydämeeni koskee.
Hän on vasta 73-vuotias eikä luultavasti elä enää kauaa.Hän minulle hyvin rakas ja en tiedä miten selviän sitten kun hän on poissa.Äidistäni en saa tukea,koska kyseessä on hänen äitinsä.
Mummini on minulle hyvin rakas ja menen luultavasti samaan pisteeseen kuin masennukseni pahimpana aikana.
Olisiko kellään antaa neuvoja minulle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jossakin vaiheessa elämässämme tulee hetki, jolloin meidän jokaisen on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että elämä on rajallinen käsite. Me jokainen menetämme elämämme aikana läheisiämme ja rakkaitamme. Se on fakta ja sille ei voi mitään.
Taistelemalla menettämisentuskaa ja realiteetteja vastaan sairastumme helposti itsekin.
Pyri aina elämään tässä hetkessä äläkä murehdi tulevia. Sitä mummisikin varmaan toivoo. Hän myös toivoo saavansa tuntea, että sinä tulet toimeen senkin jälkeen kun hän ei ole enää huolehtimassa sinusta.
Joka tapauksessa kukaan meistä ei voi rakentaa elämäänsä pelkästään jonkin toisen ihmisen varaan.
Nauti mummisi seurasta ja siitä, että olet saanut sellaisen isoäidin. Se on rikkautta, jollaista kaikille ei ole suotu.
Vaikea sanoa, miten paljon ihminen kestää.
Kullakin on kuitenkin voimavaroja, ylimääräisiä resursseja, jotka (ihmeellistä kyllä) ilmenevät usein vasta suurten koettelemusten hetkinä.
Sinullakin on voimavaroja, jotka varmasti astuvat kuvaan mukaan surusi keskellä.
Hyvä olisi, että sinulla olisi jonkinlainen sosiaalinen verkosto, ystäviä, joihin voisit tukeutua, kun omat voimat eivät tunnu riittävän.
Älä luo negatiivisia ennakko-odotuksia sairautesi pahenemisesta menetyksesi jälkeen. Suru tekee tietenkin aikansa työtään sinussa, mutta silläkin on aikansa. Ei sen tarvitse olla maahan kaatava ja lopullinen. On aivan luonnollista, että sydämeesi koskee rakkaan ihmisen kärsimys. Sehän juuri osoittaa, että olet tunteva, elävä ihminen.
Masennuskin on onneksi sairaus, jolla on hyvä ennuste. Se menee ohi. Olen nähnyt sen monien kohdalla. Lääkkeilläkin voi saada pahimman terän katkaistua.
Toivottavasti edes jotain toivoa saat näistä muutamista sanoista.
Hyvää Ystävänpäivää sinulle!
Minulla on ollut vakava masennus, psykoottinen.
Lisäksi olen saanut kaksi keskenmenoa.
Silti minun pitää jaksaa. Tiedän, että joillakin ihmisillä voi olla pahempaakin tuskaa kuin minulla.
Jokaisen ihmisen tuska on omassa tilanteessaan pahin. Kunpa oppisimme nauttimaan hyvistä asioista ja siirtämään ajatukset niihin hyviin asioihin huonoista. Itse löydän elämästäni aina jotain murehtimisen aihetta.
Worried, on hienoa, että arvostat ja rakastat isoäitiäsi! Moni nuori menettää paljon, koskei sillä ole läheisiä välejä isovanhempiinsa. :)
On luonnollista, että sun mummon sairastelemisen katsominen on sulle vaikeaa. Sehän juuri osoittaa, miten rakkaita olette toisillenne. Toivottavasti sun lähellä on joku, jonka kanssa voit keskustella! Tunteidensa peittäminen lisää tuskaa. Itke siis, jos se vain helpottaa!
Kunpa toisaalta nauttisit yhteisistä hetkistä sun mummon kanssa! Se ei halua sun kärsivän vaan välittää susta. Tiedätkö: sulla on kuitenkin aina kauniit muistot siitä. Usko tai älä, vaikka menetys tekee kipeää, huomaat aikanaan olleesi onnekas siksi, että se on kuulunut elämääsi!
Paljon voimia!