Parannus on keskeinen kristinopin termi, mutta siitä kuulee puhuttavan yhä harvemmin. Kirkkomme tunnustuskirjojen mukaan parannus merkitsee katumusta eli synnintunnosta johtuvaa pelästymistä ja uskoa, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä.
Parannuksen vähittäinen häviäminen kirkollisesta kielenkäytöstä liittynee siihen, että eri syistä synnistä puhumista arkaillaan ja vältellään. Kuitenkin myös synnistä puhuminen on edelleen tarpeellista ja ajankohtaista.
Parannusta täytyy saarnata, koska syntiinlankeemuksen vuoksi ihminen on ja tulee olemaan synnin turmelema. Jumalan laki osoittaa epäuskoon joutuneelle ihmiselle, että hän on rikkonut monin tavoin Jumalaa vastaan. Lain saarnan kautta hänessä herää synnintunto (Room. 3:20).
Syntiensä painon alla kärsivä ihminen tarvitsee Raamattuun perustuvaa saarnaa parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta. Jeesuksen mukaan tie Jumalan valtakuntaan käy parannuksen kautta. Hän julisti: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15).
Jumalan laki näyttää ihmiselle, että tämä ei omin voimin ja avuin kykene sovittamaan syntejään, vaan että hän tarvitsee Jumalan armoa ja anteeksiantamusta. Jeesus teki sen, mikä ihmiselle on mahdotonta: hän antoi itsensä viattomana uhrina Golgatan ristille.
Jeesus kärsi sijastamme synnin rangaistuksen, kuoleman, ja valmisti näin syntien sovituksen jokaiselle ihmiselle. Pyhässä Hengessä julistetun evankeliumin uskominen lahjoittaa ihmiselle kaikkien syntien anteeksiantamuksen ja tuo sydämeen ilon, rauhan ja vapauden.
Jeesus lähetti seurakuntansa julistamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikille luoduille (Luuk. 24:47). Edelleen hän toimii maailmassa Pyhän Hengen kautta ja kutsuu ihmisiä valtakuntaansa.
Jumalan kutsulle kannattaa olla kuuliainen ja ottaa vastaan kaikkien syntien anteeksiantamus. Jumalan valtakunnan myötä ihminen saa elämässään kaiken muunkin tarpeellisen (Matt. 6:33).
Parannuksen vähittäinen häviäminen kirkollisesta kielenkäytöstä liittynee siihen, että eri syistä synnistä puhumista arkaillaan ja vältellään. Kuitenkin myös synnistä puhuminen on edelleen tarpeellista ja ajankohtaista.
Parannusta täytyy saarnata, koska syntiinlankeemuksen vuoksi ihminen on ja tulee olemaan synnin turmelema. Jumalan laki osoittaa epäuskoon joutuneelle ihmiselle, että hän on rikkonut monin tavoin Jumalaa vastaan. Lain saarnan kautta hänessä herää synnintunto (Room. 3:20).
Syntiensä painon alla kärsivä ihminen tarvitsee Raamattuun perustuvaa saarnaa parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta. Jeesuksen mukaan tie Jumalan valtakuntaan käy parannuksen kautta. Hän julisti: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15).
Jumalan laki näyttää ihmiselle, että tämä ei omin voimin ja avuin kykene sovittamaan syntejään, vaan että hän tarvitsee Jumalan armoa ja anteeksiantamusta. Jeesus teki sen, mikä ihmiselle on mahdotonta: hän antoi itsensä viattomana uhrina Golgatan ristille.
Jeesus kärsi sijastamme synnin rangaistuksen, kuoleman, ja valmisti näin syntien sovituksen jokaiselle ihmiselle. Pyhässä Hengessä julistetun evankeliumin uskominen lahjoittaa ihmiselle kaikkien syntien anteeksiantamuksen ja tuo sydämeen ilon, rauhan ja vapauden.
Jeesus lähetti seurakuntansa julistamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikille luoduille (Luuk. 24:47). Edelleen hän toimii maailmassa Pyhän Hengen kautta ja kutsuu ihmisiä valtakuntaansa.
Jumalan kutsulle kannattaa olla kuuliainen ja ottaa vastaan kaikkien syntien anteeksiantamus. Jumalan valtakunnan myötä ihminen saa elämässään kaiken muunkin tarpeellisen (Matt. 6:33).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Parannus sopii hyvin lääketieteen termiksi. On parannettavia ja parannuksen tekijöitä. Usein myös parantuneita.
että monet ovat selviytyneet elämästä hengissä pitkäänkin, vaikka lääkärit ovat heitä hoitaneet.
Joo, mutta lekureilla ei olekaan ollut hoitokokouksia.