Kuvittele puu, joka elää muiden ympäröimänä. Sillä on oma runko, vihreät lehtensä ja oksat, jotka hakeutuvat kohti valoa. Tämän näet siitä.
Näkymättömissä on puun sydän ja juuret. Ne, mitkä pysyy koko puun elämän ajan samana. Juuret pitävät puun pystyssä useimmilta myrskyiltä ja sydän pysyy myös paikallaan.
Kunnes tulee myrskyn tuomat suuret voimat, jotka repivät puun rikki. Joskus siihen iskee niin kova tulikuuma isku, joka jättää jälkensä eikä puu enää koskaan näytä samalta kuin ennen. Silti se sinnikkäästi jatkaa eloaan, kunnes kuolee pystyyn eikä kukaan koskaan saa nähdä puun elävää sydäntä. Ehkä silloin nähdään muista erottuva yksilö, vasta silloin se huomataan.
Joskus sen täytyy lähteä irti juuristaan asti, kaatua maahan, jolloin oksatkin katkeavat. Kaatuessaan, paluuta ei ylös ei enää ole. Jos puun annetaan olla maassa, lopulta se sammaloituu. Silloin se voi erottua muusta metsästä, sitä käydään katsomassa ja tutkimassa, ottamassa valokuvia - vasta silloin se huomataan. Kunnes puu lopulta maatuu, jää muistoihin ja valokuviin elämään.
Myrskyn voimasta puu voi myös katketa, jolloin sydänkin vahingoittuu. Puu ei ole enää kokonainen, se on sirpaleina, mutta nyt joku voi nähdä, edes hetken aikaa, puun sydän on punertava ja elävä. Vasta silloin se huomataan.
Toisinaan puu kaadetaan tietoisesti, omaan hyötykäyttöön. Siitä saa lämpöä, en ihmettele, onhan metsä hyvin energiaa antava paikka monelle ja puulla on sydän, se kai antaa tulelle hehkun. Vasta puun palaessa huomataan, kauneus, hehku.
Jokaisen kuoren alta löytyy sydän, joka haluaa tulla nähdyksi ennen kuin on liian myöhäistä.
Näkymättömissä on puun sydän ja juuret. Ne, mitkä pysyy koko puun elämän ajan samana. Juuret pitävät puun pystyssä useimmilta myrskyiltä ja sydän pysyy myös paikallaan.
Kunnes tulee myrskyn tuomat suuret voimat, jotka repivät puun rikki. Joskus siihen iskee niin kova tulikuuma isku, joka jättää jälkensä eikä puu enää koskaan näytä samalta kuin ennen. Silti se sinnikkäästi jatkaa eloaan, kunnes kuolee pystyyn eikä kukaan koskaan saa nähdä puun elävää sydäntä. Ehkä silloin nähdään muista erottuva yksilö, vasta silloin se huomataan.
Joskus sen täytyy lähteä irti juuristaan asti, kaatua maahan, jolloin oksatkin katkeavat. Kaatuessaan, paluuta ei ylös ei enää ole. Jos puun annetaan olla maassa, lopulta se sammaloituu. Silloin se voi erottua muusta metsästä, sitä käydään katsomassa ja tutkimassa, ottamassa valokuvia - vasta silloin se huomataan. Kunnes puu lopulta maatuu, jää muistoihin ja valokuviin elämään.
Myrskyn voimasta puu voi myös katketa, jolloin sydänkin vahingoittuu. Puu ei ole enää kokonainen, se on sirpaleina, mutta nyt joku voi nähdä, edes hetken aikaa, puun sydän on punertava ja elävä. Vasta silloin se huomataan.
Toisinaan puu kaadetaan tietoisesti, omaan hyötykäyttöön. Siitä saa lämpöä, en ihmettele, onhan metsä hyvin energiaa antava paikka monelle ja puulla on sydän, se kai antaa tulelle hehkun. Vasta puun palaessa huomataan, kauneus, hehku.
Jokaisen kuoren alta löytyy sydän, joka haluaa tulla nähdyksi ennen kuin on liian myöhäistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tää oli hieno kun pääsi loppuun asti.
Tästä kuitenkin tuli mieleen matut. Niiden sydän on minulle paskaa. Se sydän muuttuu kullaksi kun häipyy kotimaamme rajojen ulkopuolelle. Jokainen noista raketti-insinööreistä voi olla oman elämänsä Aladdin, ja muuttaa paskan kullaksi.
Lukukokemuksesta, ole hyvä