Miten voin myöntää...

Hei

Jos et voi mennä tuttujen hoitajien ja lääkärien luo niin sitten vaikka jollekin yksityiselle lääkäriasemalle. Kerro sielä tämä sama minkä kirjoitit, niin siitä se lähtee eteenpäin.
Ei sinun tarvitse vastoin tahtoasi puhua muille tutuille työkavereille jos et halua ja joskus voi olla hyväkin niin.
Muista, että ihminen on silloin vahva kun uskaltaa olla heikko.

Myöntäminen ei ole luovuttamista, se on vain myöntämistä. Ja kyllä se myöntäminen ja avun piiriin hakeutuminen sieltä ennen pitkää tulee, kun voimat ei enää riitä pitämään kaikkea yllä. Kun kyllästyy itseensä ja siihen meininkiinsä.

Toki apua kannattais hakea jo nyt. Hain juuri apua itse vastaavanlaisessa tilanteessa. Mulla itellä ei käynyt mielessäkään, että olisin jotenkin luuseri, huono tai heikko. Mulla vaan oli olo, että en jaksa tai halua nähdä sitä vaivaa, että myönnän ongelmani ja että alkaisin käsitellä sitä. Joten pitkitin, mutta sitten ajattelin, että se ongelmahan vaan kasvaa.
Yllättävän nopeasti pääsee jujuun kiinni, että mikä on vialla, kun käy jollekin puhumassa. Ongelmat ei ratkea hetkessä, mutta lopulta ne ovat aika yksinkertaisia ja simppeleitä, täysin ratkaistavissa. Ja miltä ihanalta luksukselta tuntuikaan se, että yhtäkkiä siinä olikin ihminen kuuntelemassa minua ja oli vain varten. Että sai itkeskeltyä ammatti-ihmiselle, että en jaksa ja mulla on ongelma. Ite aattelen sen sellaisena mielensiivoamis juttuna - ei siis ole ollenkaan sattumaa, että koti jää siivoamatta, kun mielen päälläkin on melkoinen sotku.

Ei sitä kaikille tartte eikä kannata myöntää. Aluksi itselleen, ja sitten jollekin toiselle. Esimerkiksi ammatti-ihmiselle.

Mitään ei tarvitse itse kertoa. Kanta.fi kertoo sinusta, meistä kaiken. Eiköhän noi yksityisetkin ole Kanta.fi- piirissä jo.

Itse vaan mietin asian niin, että oma terveyteni ja hyvinvointini on se minun oma asiani.
Muut ovat ihmetelleet välillä kun en ota osaa asioihin, joihin ei ole pakko.
Joillekin olen selvitellyt, mutta samalla huomannut, että ei se oikeasti kiinnosta oikeastaan ketään.
Pitää lopettaa vaan hössöttäminen ja yliyrittäminen. Antaa itselle lupa olla sellainen kun on ja nauttia tilanteesta. Ottaa vaan rauhallisemmin. Ei tarvitse oikeasti olla yhtään mitää..
Olen itse alkanut jopa tykkäämään ihmisistä, jotka ovat vain sitä mitä ovat.
Samalla oma tehokkuuteni on saanut myönteistä puhtia.

Ihan ykkös asia on se, että anna itsellesi lupa olla sellainen kun on.

Minä muistin tuon jutun joskus, kun olin lukenut Martti Lutherin kirjaa.
Siinä Luther asettui synteineen päivineen tavallaan Jumalan eteen ja esittäytyi : Tällainen olen.
En sille mitään voi ja paljon puutteita minussa on. Toivon että kelpaan tällaisena kun olen.

Jotenkin noin se meni. Ei sanasta sanaan mutta ajatuksellisesti.
Tuon hyväksyminen antaa elämään paljon sisältöä ja voimia itselle.