Näyttää siltä, että nykyisin ihmisillä yleisesti menee niin hyvin, että on varaa murehtia ikäväänsä tai kaivata saavuttamatonta. Niin minäkin. Eilen sitten tuli tilanne, mikä kyllä repäisi minut tästä surkuttelusta yms. todellisuuteen aika rajusti. Ehkä tarvitsinkin ison potkun persuauksiin, sillä kaipauksen tai rakkauden tunteet katosivat aika suurelta osin. Hassua tämä elämä. Vaatii jonkinlaisen isomman kriisin, jotta pää vihdoin kääntyy pois oikeisiin ongelmiin. Avasin tämän palstan ja tuli onneksi vain tyhjä tunne. YES!
Sanonpahan vaan
Vihdoinkotoipumassa
2168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin on, teemme helposti kärpäsestä härkäsiä? Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Tuntuu välillä, että tunteet meinaa viedä järjen mukanaan? Onneksi maailmaan mahtuu myös höpöhöpö- juttuja. Ettei heti katsota kieroon, jos joku reakoi liikaa tunteella tilanteisiin, vaan ajatellaan, et toisella oli vaan sellainen päivä, eikä toisen käytös ole edes tarttuva tauti?
Ei huolta huomisesta, vaikka vähän olen huolissani, mitä tuleman pitää? Vääristyykö todellisuus, kun on aika radikaalisti ajattelevia ihmisiä päättävissä asemissa valtioiden johdossa? Aika näyttää, mut omat ongelmat pieniä kaiken muun rinnalla, jos vähän tekee vertailuja ympärillä oleviin?
Hienoa ap, sä oot sitten meitä muita parempi ihminen. Mäkin opettelen koko ajan tunteettomuutta, mua on vielä hiukkasen vaivannut ajatus siitä, että kun sitten tunteettomampana voin vaikka täällä hymähdellä ja naureskella ihmisten tunteellisille typeryyksille niin onko mun sitten parempi olla. Ehkä.