Nosta silmäsi ja katso:
aamu valkenee.
Silmänkantamattomissa
kiuru leijailee.
Korvas kallista ja kuule:
aamun äänet soi.
Päivä alkava ja armas
paljon suoda voi.
Katso, kuule, tunne, maista: Herran armo on
eilen, tänään, joka huomen
uusi, loputon."
Jaakko Haavio: "Aamu valkenee
Tällaisissa tunnelmissa kevätauringon pilkottaessa pilven lomasta. Tämä laulu on jo nuoruudesta tuttu, kaunis sävel ja huikaisevat sanat, tuli mieleeni näin ystävänpäivänä....
Hyvää päivää kaikille !
aamu valkenee.
Silmänkantamattomissa
kiuru leijailee.
Korvas kallista ja kuule:
aamun äänet soi.
Päivä alkava ja armas
paljon suoda voi.
Katso, kuule, tunne, maista: Herran armo on
eilen, tänään, joka huomen
uusi, loputon."
Jaakko Haavio: "Aamu valkenee
Tällaisissa tunnelmissa kevätauringon pilkottaessa pilven lomasta. Tämä laulu on jo nuoruudesta tuttu, kaunis sävel ja huikaisevat sanat, tuli mieleeni näin ystävänpäivänä....
Hyvää päivää kaikille !
Vastaukset 8
Vanhimmat
Maailman menon turhuudest, Ja häijyin tapain pahuudest Veisata aikoo kielen. Herra opettaja oikea, Ja taidon lähde makea! Viisaudell täytä mielesi,Ett oikeaa tietä taitaisit käydä, suloiset veisaisit Kiitos virrel sinull aina, siihen sinull voimaa lainaa.
Maailma synniss iloitsee Ja hekumassa leikitsee, vaikk siinä viimein nääntyy. Petos ympärins juokselee, Totuut ei kukaan tottele, Valheeks jo totuus vääntyy. Murha ja veren vuodatus, Viha vaino ja sadatus, Maal sekä merell pauhaa, Ei löydy missään rauhaa.
Ah mik ompi elom tääl?
Tuska vaiava tuskan pääl,
työ ja meno levotoin
silloin kuin se paras on.
Mik on aikam lyhyinen?
Sota alinomainen, yksi
toistans vaivalla
vitsaa pahall tavalla.
Mikä jumalisuus meis?
Heikko vajaa joka ties,
emme herran tuomiol sen
kautta autauaaks taida tull.
Mik on riista tavara?
Lika multa katoova,
Rikas pian köyhtyy kyll
murhe myöt on molemmill.
M0k on korkee kunnia?
Kukkula kuin kukoistaa,
karsaast katsoo kadet pääll
jos on joku arvoss tääl
Mik on maailman ystävyys?
Sakia savu sumu myös,
Ystävist äl ihastu
veljein väli rikkaantuu.
Mik on onni noutava?
Myrkkytauti tappava,
kuin mont sieluu vaivaista
kadottaapi kauhiasta.
Viha kateus mikä on?
Kuin meit vakoo vahinkoon,
Vihataan ja parjataan
kunniam kaikilt kalvataan.
Mikä tauti kauhiast
vaivaa meitä vaikiast?
Tuskin jäsent löytynee
jonk ei kärsiä täytyne.
Mik on viimein kuolema?
Se kuin tuskat lopettaa,
viepi vihdoin vaivasta
iloitsemaan taivaassa.
Sieluni se virvoittaa
tuskist kivuist kirvoittaa,
Ettän ilon ijäisen
taivaassa saavan tietänen
Jok ei näkyn kuulunut
ajatuksiin astunut,
Ilo sisäll ulkona
toi on mul toivona.
Kiitos wanhoista virsistä, niissä on sanomaa ! Wanhassa wara parempi. Kiitos myös Pohjanakalle uudesta riimistä.
Jonka parkaaks` luulet, Ja puheit paljon
kuulet, Sen viha sisäl makaa, Ja salaa puree
takaa. Jumal vihan pois käyttää, Ilol sun
jälleen täyttää.
Sen todeks kyl tiedän,Ettei hiuskarvaa
viedä, Jollei Jumala salli, Ja vahinkoa vallits.
Jumal vahingost estää,Iloon sun jälleen päästää.
Talven kylmää menoo Seuraa suven ilo;
Niin peräst surun murheen, Myös riemu
tulee jälleen. Jumal sun murhees kääntää,
Ja iloks jälleen vääntää.
Sun itkupisaras Muuttaa sun Jumalas
Ilon ja riemun majaks, Ja kääntää kaikki
parhaaks. Jumala tahtons perään
Sun vaivoist auttaa erään.
Rukoilen viimeiselt Juur nöyräl sydämel,
Ett murheen poies vääntyis, Ja onni
tykön kääntyis. Jumal näist hyvän
lopun, Meill kaikill viimein suokoon.
Sen herra aina autuaaks sanassans
sanoo vakaas, kuin löytään pyhäks puhtahaks
työs sydämmes ja sanass. Se saapi
nähdä jumalan ratk rauhass riemull taivahan
kans enkeleitten pyhäin.
Vaan voi sit ihmist vaivaista!
Kuin elää lihan himoss Ain pitää
eloo saastaista pakanain pahass menoss.
Ei herraa hyvää nähdä saa. Vaan vaivas ulos seisoa kans pahain piruin pitää.
Ja ett on sydän sytytett haureun halust
häijyst. Niin on myös raukka eksytett,
ettei hän tiedä hävyst. Ei huoli
herran sanasta. Mutt elää ehdost omasta
ja synnis syväll makaa
Häll silmät on hävyttömät jotk haureutta halaa
ja himoist hillittömäst juur ilkiäst
pahoin palaa. Sen sydän hyljää kunnian
kanss siivomenon puhtahan.
Hän kuolloon kovin rientää
Ah mik olet ihmisraukka
tyhmä ettet ajattel.
Ettäs olet multa tuhka
sidot synnin sitehell.
Se kuins olet unohdat,
jok et ole omistat.
Paras taito tok on tämä
itsens taitaa tarkast nähdä.
Maa sä olet maaksi luotu
maaksi maahan maadut taas.
Maan pääl on sul maja suotu
valmis on sul hauta maass.
Multa tuhka tomu sä
ilkeyt täynnä häijyä.
Riettaudess elät täällä
mitäs ylpeilet siis vielä.
Älä eksy eipä taida
korut antaa koreutt,
nimi korkee korkeutta,
vaatteet kauniit kauneutt.
Yht on herra orja täss,
köyhä niin myös äveriäs.
Kaik kuin olem tain maan päällä
maaksi mainitaan me täällä
Yhtäläinen tulo tänne
lähtö kanss täst majasta.
Hautaan eroittamaan mene
köyhän luut pois rikkaasta.
Sano kuk on ylhäinen ollut tääll
taikk alhainen.
Kurkist kehtoon,
kuinka kultaa Lapsi
paljon tuo tänn tultaiss?
Löysittepä ihania virsiä tekin, se on rikkaus, että virsikirjasta löytyy jokaiselle jotakin, tarpeen mukaan. Tässä vielä yksi minulta. Hyvää kesän odotusta,
Kuin oksat vihannoivat
vain puussa pysyen,
niin toisten kanssa yhteen
on luotu ihminen.
Kiitämme perheestämme.
Yhteinen elämämme
on lahjaa Jumalan.
Toistamme tarvitsemme,
syliä avointa,
vanhemman kokemusta
ja lapsen katsetta.
Kohtaamme pettymykset,
ilot ja yllätykset
toistemme rinnalla.
Voi itsekkyys ja kiire
niin meidät sokaista,
ettemme lainkaan huomaa
läheisten tarpeita.
Rukoilla silloin saamme,
työn paineet, kuormat jaamme
Kristuksen hoivassa.
Jää lähellemme, Jeesus,
jää kaikkiin vaiheisiin,
myös luopumiseen, lähtöön,
suruihin suurimpiin.
Vain sinä, Herra, kannat
ja meidän kasvaa annat
armosi turvissa.
(Leena Impiö 1984. Virsikirjaan 1986)
Hyvää ystävänpäivää sinullekin, "pohjanakka" ;-).