Puoliso ei poista ihastusta Facebookista

Ihastuminen pistää pään sekaisin, ihan ymmärrettävää ihastujan kannalta, se nyt vaan on ihan kahelia. Ja sitten erittäin ymmärrettävää nuo sinun tunteesi. Hyvin kuvattu tuo, että näkee toisen liukuvan pois. Niin. Ja vielä erinomaisempi on tuo sinun pohdinta siitä, että mitä voi tehdä. Ihastujan päässä kun ei paljon järki pakota, ihastuminen on kuin huume.
Tuossa tilanteessa eihän se Facesta poistaminen sitä ihastumista poista eli ei ratkaise asiaa. Tuossa tilanteessa itse varmistaisin, että olen sanonut toiselle mitä epäilen ja miltä asia minulle näyttää, ja sanoisin, että olen asiasta huolestunut ja loukkaantunut. Sanoisin suoraan pahimman pelkoni ja sitten antaisin asian olla. Antaisin ajan kulua. En ruokkisi omaa levottomuutta kiinnittämällä asiaan huomiota, vaan keinolla millä hyvänsä suuntaisin huomioni muualle, että kumppani sais tilaa. Ei mitään mielenosoitusta, vaan käsittelisin omat kyseisestä tilanteesta heräävät tunteet vaikkapa ystävän kanssa niin, että en olisi itse parisuhteessa mitenkään katkera, kireä tai huolissaan, vaan tekisin sitten jotain mukavia omia juttuja. Haasteellista on säilyttää oma elinvoimaisuutensa tuossa tilanteessa ja kohdata se ymmärtäen, mutta se on oikeastaan ainoa lääke ja mahdollisuus siihen, että se vetovoima kääntyy niin päin, että se ihastus unohtuu. Laantuu. Ja jos se ei ole unohtuakseen, niin siinä ei oikeastaan mitkään temput auta. Aika näyttää. Kiduttavaa ja raastavaa se on, se täytyy myöntää.

Kiitos hienosta vastauksesta. Tuli jotenkin rauhallisempi olo, vaikka sisällä edelleen myllertää. Olen tosiaan sanonut suoraan tunteeni ja pelkoni aiheesta, ihan asiallisissa merkeissä. Ei sillä tunnu vaan olevan mitään merkitystä. Toinen vaan jatkaa vähättelyä ja jopa syyttää minua, että ruokin tätä tilannetta. Varmaan osin tottakin, mutta tunteettomanako tuota pitäisi seurata. Ja jos en tuntisi mitään niin silloinhan tämä suhde olisi sitten ohi, ainakin minun puolelta. Kuitenkin vaisto sanoo, että jotain on meneillään ja valitettavasti myös ulkopuolinen on sanonut samaa.

Itse kyllä mielelläni eläisin tässä omaakin elämää mutta puoliso yrittää kontrolloida sitä. Kuulemma pelkää, että löydän toisen ( eli samaa kuin hän juuri tekee...). En tiedä, olo on kuin leikkikalulla. Mutta eipä tässä auta kuin ajan kulua. Pahoin pelkään, että ison särön tämä jättää vaikka ihastus toisella menisi ohi.

Minä en suvaitsisi tuota. Tosiasiahan on , että olette kasvaneet suhteessanne erilleen. Tekisin sinuna ratkaisun ja lähtisin omille teille. Miehesi pitää sinua itsestään selvyytenä ja pitää itsellään oikeutena pelehtiä muiden kanssa. Tuskinpa tuo ihastuminen on pelkkää somettamista, kyllä aikuiset tekee muutakin. Kertovat sen sinulle sitten, kun aika on kypsä. Älä pilaa omaa elämääsi vaan ala suunnitella tulevaa. Suhteesi mieheesi vetelee viimeisiä.

Enemmänhän se kertoo siittä toisesta. Halu kiusata? halu pönkittää jollain nettiviestittelyllä mitätöntä egoaan? seikkailunhalu? halu että joudut anomaan asiaa? eipä arvosta sun mielipidettä ja tunteita yhtään. Oma napa, paras napa. Parisuhteessa on molemmilla sitten samat säännöt.
Kurja tilanne. Koettu on. Lempattu on sanomisesta.

Kuulostaa siltä että hänellä on huono itsetunto, kun sinua haluaa kontrolloida mutta samalla pelailee muualla ja pönkittää egoaan. Tuttu juttu.

Tämä voi kuulostaa ilkeältä neuvolta, mutta ei siinä oikeasti ole muuta kuin totuuden verho nostamista:
Sinä kun miehesi tunnet niin tiedät mikä häntä ärsyttää. Nosta noita nurjia puolia tuosta nettitutusta esiin hänelle. Mies on markkinoinut naisen itselleen niin että on jotenkin hienoa saada huomiota tältä ja hänen huomionsa itseä kohtaan olisi jotenkin korottavaa. Riko se ihastus viattomasti näyttämällä että sinussa ei noita puolia ole. Älä tee tikusta asiaa, älä tee sitä vihassa, hienovarainen vihjailu riittää ja se että Sinulla on Itsetuntoa. KOkemuksesta tiedän että kun verho miehen silmien edestä nousee, niin häntä se aiempi flirttailu suorastaan hävettää.

Esim. minä tiesin että kyseinen ihastus on iltatissuttelija, ja mies on itse absolutisti. Ei tämä nainen tietenkään sitä puoltaan miehelle koskaan näyttänyt ja aivan uutena tuli tieto. Samoin ne asiat, mitä tuo nainen puhui aviomiehestään ja heidän väleistään. Toivon vain että olisin kertonut nuo asiat miehelle jo aiemmin, silloin kun heidän välisensä tilanne ei ollut vielä edennyt. En tiedä oliko minulla ollut pokkaa. Mutta toivon, että olisin. Koska nyt minun täytyy kantaa se pettymys minkä mies ehti tuottaa suutelemalla tuon naisen kanssa, ja miehen täytyy kantaa se häpeä, ja koko suhteen täytyy kestää se että jo aiemmin olemassa ollut luottamuspula muuttui täydelliseksi luottamuksen menettämiseksi.