Psykologien aivokuvaus

Kyllä tehdään! Miten muuten voidaan karsia ns alalle sopimattomat pois?! On monta esimerkkiä siitä, kuinka n. 5v sitten ei tehty ko tutkimusta. Surullista luettavaa: joka toinen ammatista valmistunut on nyt ITSE potilas!

Kyllä.näin.on kirjoitti:

Kyllä tehdään! Miten muuten voidaan karsia ns alalle sopimattomat pois?! On monta esimerkkiä siitä, kuinka n. 5v sitten ei tehty ko tutkimusta. Surullista luettavaa: joka toinen ammatista valmistunut on nyt ITSE potilas!

Tiedä noista kuvauksista, mutta eikö psykologiaa mene opiskelemaan yleensä jo valmiiksi vähän "pipipäät"? Lähinnä itseänsä terapoimaan menevät.

Niinpä. Miten ihmeessä muuten selvitettäisiin soveltuvuus kuin aivokuvauksella? Niinpä niin.

Mielestäni olisi syytä tarkastella ajatusta avoimesti. Tietynluontoiset ihmiset voivat tuoda tutkimustyön kautta uutta, mutta eivät välttämättä sovellu itse käytännön työhön.

Psykologit, jotka jatkoopiskelevat psykoterapeuteiksi, joutuvat itse käymään terapian läpi. Jos siinä havaitaan sopimattomaksi,ei saa Kelan pätevyttä. - Ei ole oikeutta nimittää itseään psykoterapeutiksi, eivätkö asiakkaat saa Kela-korvausta.

Valviran ja Kelan hyväksymät psykoterapeutit ovat kyllä käyneet läpi jonkinlaisen oman terapian, mutta sen pituus vaihtelee eri koulutuksissa hyvin paljon. Joissakin kognitiivisissa ja ratkaisukeskeisissä terapioissa omaterapiaa on vain muutama kymmen terapia tuntia. Se on vähän kun ajattelee että he hoitavat valmistuttuaan vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä joiden terapia voi kestää vuosia.

Jos menee terapiaan kannattaa ensimmäiseksi kysyä montako tuntia omaa terapiaa terapeutti on itse käynyt. Pitäisi käydä vähintään pari vuotta tiiviisti että voi ymmärtää mitä terapiassa tapahtuu. Helppoheikkejä on liikaa jo nyt. Valvirakin päästää heitä psykoterapeutti-nimikkeellä toimimaan. Terapeutin oman hoidon pituutta ei kerrota missään, kaikille annetaan sama luottamusta herättävä psykoterapeutti- nimike vaikka pätevyydessä ja työkunnossa on suuria eroja.

Kuulostaa hyvältä kun sanotaan että "terapeutti on käynyt läpi oman terapian", todellisuudessa on saattanut istua asiakkaan tuolissa pikarupeaman ja jutellut mukavia kollegan kanssa.

Ratkaisukeskeinen terapia on LYHYTTerapia, eikä kognitiivinenkaan kestä muutamaa kuukautta enempää, usein on lyhyt. Ne ovat aika kaavamaisesti terapiatekniikkaa noudattavia. -Siinä ei niin kauheasti terapeutin persoona tule mukaan.

Ihan varsinaiset traumaterapiat ovat vielä lyhyempiä. -Jos trauman/traumojen jälkeen käy pitkään terapiassa, se on sitten ko psykodynaamista terapiaa.

Tämä,nimimerkki Narrative ei tiedä paskan vertaa asiasta, kun trollailee ja hämmentää.

Lyhytterapioita ja ratkaisukeskeisiä terapioita on hyvin monenlaisia (on olemassa myös psykodynaamista lyhytterapiaa). Useimmat kognitiiviset terapiat ovat lyhyitä tai keskipitkiä (1-2 v.) ja moniin (mutta ei kaikkiin) kuuluu yhtenä lähtökohtana määräaikaisuus toisin kuin psykodynaamisessa terapiassa, joka yleensä on kestoltaan avoin. Myös kognitiiviset terapiat voivat olla pitkiä ja kestää joskus vuosia kuten psykodynaaminenkin terapia. Integratiivisessa terapiassa pyritään yhdistämään eri suuntauksia asiakkaan tarpeiden mukaan.

Terapeutin persoona tulee aina mukaan terapiaan olennaisena ja tulokseen voimakkaasti vaikuttavana osatekijänä riippumatta terapian kestosta tai suuntauksesta. Terapeutin ja asiakkaan henkilökohtainen vuorovaikutus ("kemiat") on yksi tärkeimmistä terapian lopputulokseen vaikuttavista tekijöistä.

"Ne ovat aika kaavamaisesti terapiatekniikkaa noudattavia. -Siinä ei niin kauheasti terapeutin persoona tule mukaan"
Olet oikeassa siinä, että monet ratkaisukeskeiset terapiat ja jotkut kognitiivisistakin terapioista toteutetaan periaatteessa aika kaavamaisesti, "käsikirjan" mukaan. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita, etteivät terapeutin ja asiakkaan persoona ja vuorovaikutus vaikuttaisi terapian kulkuun ja tulokseen.

- Toinen juttu on tämä kaavamaisuus, ja miten se sitten käytännössä toteutuukaan... Terapiatutkimukset ovat osoittaneet paitsi tuon, että henkilökohtainen vuorovaikutus on tärkeää ellei jopa ratkaisevaa, , myös sen, etteivät terapeutit käytännössä aina toteuta hoitoa niin paljon käsikirjassa pysyen kuin ajatellaan.

Traumaterapioitakin on erilaisia ja eripituisia. On lyhyitä ja määräaikaisia, yksittäisten traumakokemusten
hoitoon tarkoitettuja ja pitkiä, joissa käydään jopa vuosia. Vaikeita lapsuudenaikaisia traumoja, jotka saattavat aiheuttaa esimerkiksi dissosiaatiohäiriöiksi diagnosoitavia ongelmia hoidetaan nykyään usein pitkällä traumaterapialla tai psykodynaamisella terapialla, jossa terapeutti soveltaa joitakin (lisäkoulutuksessa oppimiaan) traumaterapian menetelmiä. Traumojen tutkimuksessa on kehitetty pitkäkestoiseen terapiaan soveltuvia keinoja, joilla voidaan entistä paremmin hoitaa sellaisiakin syviä traumoja kuten esim. varhaislapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö tai väkivaltakokemukset, jotka ovat tapahtuneet niin varhain, ettei niitä koskevia muistikuvia ole mahdollista palauttaa mieleen osana elämänhistoriaa, vaan jotka ilmenevät esimerkiksi epämääräisinä pelkoina tai ahdistavina ruumiillisina tuntemuksina. Tällaisten kokemusten käsittely osana tavallista psykodynaamista tai kognitiivista keskusteluterapiaa on haasteellista, siihen traumaterapialla on uusia työkaluja jotka monet ko. terapiassa käyneet ovat kokeneet tehokkaiksi.

Mitä tulee terapeutin omaan terapiaan josta kirjoitin aiemmin, niin mielestäni se on hyvin tarpeellista myös lyhyissä ja ratkaisukeskeisissä terapioissa. Terapeutti, joka toimii ilman riittävää itsetuntemusta voi aiheuttaa asiakkaalle suurta vahinkoa oli terapiakontakti sitten lyhyt tai pitkä.

Ihmiset tulevat terapiaan (myös lyhyeen ja ratkaisukeskeiseen) usein suurissa vaikeuksissa. Ahdistuksessa ja hädässä, johon tarvitaan luotettavaa, omat ongelmansa tiedostavaa ja niiden käsittelyssä kasvanutta terapeuttia.

On vastuutonta vähätellä terapeutin oman hoidon merkitystä. Näin kuitenkin kuulemma aika paljon tapahtuu joissakin lyhytterapiakoulutuksissa. Esimerkiksi Valvira kieltäytyi myöntämästä Helsingin psykoterapiainstituutista valmistuneille psykoterapeutti-nimikettä, johtuen osittain juuri puutteellisesti järjestetystä koulutusterapiasta.

Suomen Kuvalehti: "Vähän kuin uskonlahko" - opiskelijoiden pettymys kiisteltyyn psykoterapiakoulutukseen purkautuu rajuna kritiikkinä "

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/12/vahan-kuin-uskonlahko-opiskelijoiden-pettymys-kiisteltyyn

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/terapeuttitehdas-16-500-euron-koulutus-ei-takaa-psykoterapeutin-ammattia/