Äidin ryyppääminen

Äitini on alkoholisti. Lapsesta saakka yritin lahjoa, kiristää, tapella jne jne että saisin lopettamaan juomisen. Mikään ei auttanut. Ei edes se, kun siskoni huostaanotettiin. Ei se "saanut tajuamaan mitään", upposi vain epätoivon suohon ja alkoi juoda enemmän.

Fakta on se, että sinä et voi tehdä äitisi hyväksi mitään, ellei hän itse lopeta juomista. Itse halua sitä ja sitoudu siihen. Sinun tehtäväsi ei ole ylläpitää sitä sitoumusta, vaan se on hänen tehtävänsä. Sinuna minä tekisin niin, että menisin itse AAL:n - sieltä saa vertaistukea. Eli hyväksy tilanne, elä omaa elämääsi, nauti elämästä. Sitä äitisikin toivoisi sinulle syvälle sisimmässään, se on paras onni ja apu minkä voit hänelle antaa, kun kunnioitat sitä elämänlahjaa jonka itse häneltä sait - ja elät omaa elämääsi onnellisena. Hänellä on omansa.

Kaikkea hyvää sinulle.

Et pysty auttamaan äitiäsi mitenkään. Toivon, että pidät huolta itsestäsi ja nautit omasta elämästä.
Itse olen alkoholisti äiti ja vain minä voin itseäni auttaa.
Minunkin lapset jo aikuisia.

Voin kertoa asiasta kaikista mahdollisista kulmista. Ex-mieheni oli alkoholisti, tein kaikkeni, mutta ei auttanut. Kuinka ollakaan voimakkaan työstressi ja yksinäisyyden takia takerruin myös alkoholiin. Ihan helvettiä oli todeta, että olin yhtä heikko kuin exäni. Alkoholiin on helppo paeta ongelmia, mutta se ei todellakaan ratkaise niitä. Päinvastoin.

Ymmärrän tilannettasi myös sen kautta, että viikko sitten otin yliannoksen lääkkeitä ja alkoholia, koska halusin kuolla. Kun palasin takaisin sairaalasta, kotona odotti sinun ikäisesi nuori itkien, koska hän luuli, että äiti oli kuollut. Älkää edes ajatelko, ettei tämä näky olisi silmissäni joka hetki ja vastuu siitä, että itse aiheutin tämän. Ihan hirvittävää!

Kukaan ulkopuolinen ei edes tiedä, että minulla on kehittynyt alkoholi-ongelma, sitä ei ole jatkunut pitkään. Ongelmat elämässäni ovat liian suuria, etten kestä kohdata niitä selvin päin ja yksin. En voi pitää kotona alkoholia, koska illan mittaan sorrun siihen.

Tänään ajattelin, että menen A-klinikalle ja asennutan itseeni kapselin, joka estää minua juomasta. Rukoilen joka päivä, että ahdistus hellittäisi ja en joisi.

Tällä hetkellä olen täysin yksin ongelmieni kanssa ja en todellakaan halua kuormittaa sinua niillä.

Rakas nuori, ymmärrän tuskasi ja haluan sanoa sinulle: äitisi ongelmat eivät ole sinun ongelmiasi, jos äitisi ei itse halua hakea asiaan apua, et voi tehdä mitään muuta, kuin pelastaa itse itsesi.

ELI KESKITY SIIHEN, ETTÄ HAET ITSELLESI TUKEA! 

Alkoholismi on sairaus ja sinä et voi tehdä mitään parantaaksesi äitisi sairauden. Sairastut itse, jos et nyt näe tätä. Se ei tarkoita sitä, ettet rakastaisi äitiäsi, valitettavasti rakkautesi äitiisi, ei nyt auta häntä, vaikka kuinka haluaisit. Niin kamalaa kuin se on, niin kauan kuin hyväksyt äitisi juomisen, se on yksi syy hänellä olla lopettamatta juomista. Mitä tahansa tapahtuukin - SINÄ ET OLE VASTUUSSA!

Itse ajattelen, että huomenna en mene Alkoon. Pakotan itsen lopettamaan juomisen. Menen A-klinikalle.

Ihan hirveää tämä on.

Kiitos vastauksista. Ymmärrän etten voi mitään tehdä, vaan äitini on itse asiasta päätettävä, mutta kokoajan asia pyörii mielessä.. voi kun osaisi rauhottua vähän. Kiitos myös AAL vinkistä, täytyykin katsoa sitä.

Ap

Ymmärrän tuskasi. Isäni on alkoholisti, samoin ystäväpiiristä löytyy pari alkoholistia. Olen jo keski-ikäinen ja pitkään minäkin murehdin isääni. Murehdin ja suren välillä vieläkin, mutta muutama vuosi sitten päätin ottaa etäisyyttä. Keskityn omaan elämään ja lapsiini enkä ole juuri tekemisissä isäni kanssa. Aina jos olen, iskee suru ja ahdistus. On siis paras pitää etäisyyttä ja suojella itseään. Haluaisin lapsilleni läheiset välit vaariin, mutta heitäkin pitää suojella. Parempi ilman vaaria, kuin surua ja murhetta tuova, mahdollisesti pelottava, alkoholistivaari.

Nyt ystäväni on joutunut sairaalaan maksakirroosin takia eikä luultavasti selviä. Itkettää ja pelottaa.

Suojele itseäsi ja nauti elämästäsi!