http://www.iltalehti.fi/pinnalla/201803232200829447_iq.shtml
En ole koskaan tykännyt mistään piireistä ja pirtelöistä, olenko ihan normaali :D Tod.näk. EN, mutta ei se minua haittaa. Minä olen aina kahitanut kaikenmaailman piirejä ja pirtelöitä ja sellaista joukossa "tyhmyys tiivistyy", kun en kuulu mihinkään joukkoon. Olen aina ollut se omantienkulkija, tulen kaikkien kanssa toimeen, ja jos näen epäkohtia, pahoja sellaisia, puutun varmasti, oli ne sitten kenen tahansa piireistä tai pirtelöistä. Ei kiinnosta pätkääkään. Olen asiakeskeinen ja ratkaisunhaluinen, en mikään piirin pirtelö :D
Ehkä jotkut pitävät minua vaikeasti lähestyttävänä, ehkä jotkut ylpeänä tai monet varmasti jopa pelottavana, sitä olen joitakin kertaa kuullut. Mutta ei minulla ole koskaan kenenkään piirin tai pirtelön kanssa ollut mitään ongelmia. Olen, menen ja istahdan, jos istahdan ja se on siinä, fifty siksty. Jos on jotain sanottavaa, sanon ja jatkan matkaa, en jää pohdiskelemaan tai supisemaan tai sumplimaan, asiat asioina ja thats it!
Ei ikinä ole ollut missään henkilökohtaisia ongelmia, asiaongelmiin olen puuttunut ja ehkä kovallakin kädellä, koska reagoin voimakkaasti asioihin, jos näen vääryyttä, niin silloin ei ole väliä onko henkilö läheltä vai kaukaa.
Olen ehkä ihan itse ajanut itseäni ulos piireistä ja pirtelöistä, mutta se käy minulle paremmin kuin hyvin. Minkälaisia kokemuksia muilla on?
Kohtaan ihmisiä ihmisinä ja jatkan matkaa, minua ahistaa kaikenmaailman piirit ja pirtelöt.
En ole koskaan tykännyt mistään piireistä ja pirtelöistä, olenko ihan normaali :D Tod.näk. EN, mutta ei se minua haittaa. Minä olen aina kahitanut kaikenmaailman piirejä ja pirtelöitä ja sellaista joukossa "tyhmyys tiivistyy", kun en kuulu mihinkään joukkoon. Olen aina ollut se omantienkulkija, tulen kaikkien kanssa toimeen, ja jos näen epäkohtia, pahoja sellaisia, puutun varmasti, oli ne sitten kenen tahansa piireistä tai pirtelöistä. Ei kiinnosta pätkääkään. Olen asiakeskeinen ja ratkaisunhaluinen, en mikään piirin pirtelö :D
Ehkä jotkut pitävät minua vaikeasti lähestyttävänä, ehkä jotkut ylpeänä tai monet varmasti jopa pelottavana, sitä olen joitakin kertaa kuullut. Mutta ei minulla ole koskaan kenenkään piirin tai pirtelön kanssa ollut mitään ongelmia. Olen, menen ja istahdan, jos istahdan ja se on siinä, fifty siksty. Jos on jotain sanottavaa, sanon ja jatkan matkaa, en jää pohdiskelemaan tai supisemaan tai sumplimaan, asiat asioina ja thats it!
Ei ikinä ole ollut missään henkilökohtaisia ongelmia, asiaongelmiin olen puuttunut ja ehkä kovallakin kädellä, koska reagoin voimakkaasti asioihin, jos näen vääryyttä, niin silloin ei ole väliä onko henkilö läheltä vai kaukaa.
Olen ehkä ihan itse ajanut itseäni ulos piireistä ja pirtelöistä, mutta se käy minulle paremmin kuin hyvin. Minkälaisia kokemuksia muilla on?
Kohtaan ihmisiä ihmisinä ja jatkan matkaa, minua ahistaa kaikenmaailman piirit ja pirtelöt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kesän ensimmäinen jäätelö on aina mielenkiintoinen, en ole vielä päättänyt että minkähänlaisen.
Ei ainakaan joku jättisuuri vaaleanpunainen elefantti, jolla yritin jotain surullista tyttöä lohduttaa keksimällä jotain juttuja.