Mistä tiedät, että

Eihän ne olekkaan aitoja.koskaan ollutkaan.

hmm... ehkä itse sellaisen voi huomata jos alkaa huolehtimaan toisesta paljon.

En voi vastata tähän, koska minulla ei ole tunteita ketään kohtaan, eikä enää tunnu olevan mitään tarvetta löytää edes ystävää. Nuorempana minulla oli ystäviä, mutta nyt on monta vuotta ystäviä olleet omat lapset ja sisko ja se on minulle riittävä määrä.

Monestakin asiasta.
Tunteiden pitkäaikaisuudesta ja siitä etten ole pystynyt unohtamaan tai ihastumaan toisiin.

Pelkäsin joskus hakevani vain jotain lohtusuhdetta ja siksi häneen olisin ihastunut mutta kun kaikki niin pitkäaikaista eikä korvaajia ole ollut..

Ei mikään ns.” Eilen ”tykkäsin tuosta ja tänään olenkin hulluna sinuun. Vaan monien vuosien kestävä tunne josta olen yrittänyt eroonkin päästä joskus yrittämällä väkisin ihastua toisiin koska hän sanoi jotain asioita joista katsoin ettei tunteet olisi molemminpuolisia vaan hänellä joku muu mielessä

Tietysti tietty tunne joka tulee kun hän on läsnä, koskettaa, katsoo, suutelee siitäkin tiedän..

Kohta alkaa ilovisiosta taas suomen kirkuvin kuljettaja = Suomen surkein kuski.

Pääsin testaamaan erästä tyttöjen tekemää peliä, mutta, vähän oli enää tehtävissä ja pikku vilkaisulta ohjelmakoodiin näytti hyvälle.

Todellakin hyvälle näytti tuo peli, pikkuisia esineiden ja numeeristen juttujen tekemistä, joten minusta ei olisi ollut mitään apua, annoin kuitenkin sellaisen erään idean miten eräs juttu ehkä kannattaisi tehdä.

Määrittele aito tunne.

Mielestäni aito tunne on minkä itse aidoksi tällä hetkellä kokee.

Jokaiselta filosofilta kannattaa aina ensimmäisenä kysyä tämä kysymys: Miksi sinä luulet olevasi älykäs?

- Syytä omiin luuloihisi haetaan.

Tunnetko itse epäaitoja tunteita? Miten sellaisen saa tuotettua?