Ihmisoikeuksien alasajoa Euroopassa.

Lueskelinpa taas vähän muutakin, kun sattui mielenkiintoinen ketju https://keskustelu.suomi24.fi/t/14111506/antipsykoottien-aivotuho-tieteellisesti-todistettu tulemaan eteen luettuani itsekin vastaavasta.

Minulla ei ole kokemusta kuin Ixelistä, jonka jouduin lopettamaan puolen vuoden käytön jälkeen vuonna 2005 saatuani hirveät rytmihäiriöt, joihin en voi käyttää edes beetasalpaajia enää aikuisiän punkinpuremien vuonna 2012 ja 2014 pahennettua lapsuudesta asti vaivannutta Raynaudia niin paljon, ettei jalkojen ja käsien huonoa ääreisverenkiertoa voi beetasalpaajilla enempää heikentää.

Rytmihäiriöiden takia minulle oli nyt turhaa tuputtaa kipuihin vastaavalla tavalla toimivaa duloksetiiniakaan voidessani avittaa sydäntäni ainoastaan ravintolisillä kuten orapihlaja ja ubikinoni.

Samoin koska tasapainon kanssa on häikkää en syystäkään voinut aloittaa neurologin kipuihin kirjoittamaa Lyricaa murtaessani nilkkani viime syksynä jo ilman sitäkin.

Lähes ainoaksi avuksi onkin jäänyt kipujen hoitaminen lämmöllä, villalla ja alpakalla, joka suorastaan paahtaa lämpöä.



Lukiessani vaan alussa mainitsemaani ketjua kiinnitin huomiota viestiin https://goo.gl/fh8agT ja siinä olevaan https://goo.gl/Yx6Lfu linkkiin.

Mielenkiintoinen yhteensattuma kurjan kohtalon kokeneelle Ryke Geerd Hamerille, josta kirjoitan https://goo.gl/ffD7pU edellä, on se, mistä Auschwitzissä perheensä menettänyt neuropsykiatri Boris Cyrulnik tuossa Ylen jutussa kertoo:

"– Trauma tekee ihmisestä erittäin herkän, mutta se ei ole sairaus. Sen sijaan traumasta jää aivoihin jälki ja se voidaan havainnoida toiminnallisella magneettikuvauksella. Romanian orpolapsille ei kukaan puhunut, koskettanut heitä eikä leikkinyt heidän kanssaan. He vain heiluttivat ja purivat itseään. Kun kuvasimme heidän aivonsa toiminnallisella magneettikuvauksella, näimme aivojen etulohkojen surkastuneet. Siksi lapset eivät enää erottaneet hymyä aggressiosta. He pelkäsivät ja saattoivat hyökätä, purra itseään tai hakata päätään seinään, kun heille hymyiltiin tai puhuttiin, Cyrulnik toteaa.

Osa Romanian orpolapsista adoptoitiin Ranskaan ja heitä hoidettiin perheissä. Tulos oli yllättävä jo vuoden päästä.

– Etulohkot olivat palautuneet samanlaisiksi kuin muillakin saman ikäisillä lapsilla. Sitä kutsutaan neurologiseksi resilienssiksi. Nyt 30 vuoden kuluttua peräti 80 prosenttia näistä lapsista on kasvanut täysin normaaleiksi ja hyvin koulutetuiksi aikuisiksi, Cyrulnik avaa.

Traumatisoituneille lapsille pitää tarjota toisenlainen sensitiivisyys juttelemalla, hellimällä ja leikkimällä. Cyrulnik on muuttanut sekä hoitohenkilökunnan että päättäjien asenteita ja nykyään ymmärretään, että aivot, mieli ja ihmissuhteet ovat resilienssejä eli joustavia ja kehittyviä. Aiemmin esimerkiksi Romanian orvot olisi hylätty ja jätetty ilman hoitoa."



Siis edellä todetaan sama, mitä Hamer on tutkinut jo aiemmin, että henkisestä traumasta jää merkki aivoihin ilman, että Tübingenin yliopisto olisi suostunut oikeuden määräyksistäkään 1986 ja 1994 huolimatta testaamaan Hamerin tieteellistä työtä kokiessaan https://goo.gl/f3UiXy surullisen kohtalon ihmisoikeuksia polkevassa Euroopassa.