Tämä aika vuodesta meneitä aikoja ja muistoja mieleeni. Niin paljon tapahtui silloin, vaikkei sitten kuitenkaan. Niin paljon on tapahtunut sen jälkeenkin, ja olemme kumpikin kasvaneet sijoillamme. Jokin minussa on muuttunut - sinussakin, näen sen. Elämä on nyt parempaa, enkä ole samalla tavalla rauhaton kuin silloin. Sinäkään et näytä enää sellaiselta, joten luulen sinunkin vahvistuneen ja löytäneen rajasi paremmin. Sitä toivon, että olisit onnellinen. Kaikki oli silloin niin omituista, ristiriitaista. Tiesin vaikka en. Olin varma vaikka en. Enkä saanut sinusta selkoa, sillä vaikka paljon tunsin sinua niin en sitten kuitenkaan. Olit synkkä ja torjuva samalla kun kaunosieluinen. Koitkohan minut uhkana sisäiselle rauhallesi, kun olit valmiiksi niin levoton, onneton ja painuksissa? Tunsin silloin syvää samuutta.
Ajattelen koettua imperfektissä, kuten uskon sinunkin ajattelevan. Menneet eivät palaa, ja se on hyvä niin, koska moni asia on muuttunut parempaan suuntaan niiden vuosien takaisten aikojen jälkeen. Ajattelen sinua lämpimästi ja toivon sydämellesi levollisuutta, onnea ja mielenrauhaa. Joskus olin loukkaantunut, kun lipsuit kuin sammakonkutu sormista, mutta nyt ymmärrän sinun pelänneen minua, itseäsi ja koko tilannetta.
Ajattelen koettua imperfektissä, kuten uskon sinunkin ajattelevan. Menneet eivät palaa, ja se on hyvä niin, koska moni asia on muuttunut parempaan suuntaan niiden vuosien takaisten aikojen jälkeen. Ajattelen sinua lämpimästi ja toivon sydämellesi levollisuutta, onnea ja mielenrauhaa. Joskus olin loukkaantunut, kun lipsuit kuin sammakonkutu sormista, mutta nyt ymmärrän sinun pelänneen minua, itseäsi ja koko tilannetta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
En tiedä kenelle tämä on, mutta omasta puolesta hän voi kertoa ettei kyse ole ollut pelosta vaan siitä ettei jaksa ja halua aloittaa mitään, koska on voinut niin huonosti sen arjen pyörityksen takia monen vuoden ajan. Projektin toteutustapa on ollut väärä ihan alusta asti.
Voisi olla minun kirjoittamani ja voisi olla hänen kirjoittama. Sisälläni vain on suuri kaipuu, epäselvyys ja epävarmuus eli aika kaukana siitä mitä toivot hänen sisällään tuntevan.
En minä häntä tai itseäni pelännyt, mutta ehkä hän pelkäsi. Minäkään en ottanut selvää hänestä.
Olen muuttunut, mutta kuitenkin pysynyt paikallani.
Niin kuin sinä toivot hänelle onnea ja onnellisuutta, toivon samaa hänelle.
Toivon silti samalla, että kohtaisimme, koska tuntuu, etten pääse onnellisuuteen ilman häntä. Asioiden pitäisi olla selkeitä, vaan kun ei ole. Samalla nykyisin pelkään kohtaamistaan, koska hän löisi elämän realiteetit suoraan eteeni, vaikka sitä taitaisin eniten tarvita, jotta pääsisin eteenpäin.
Lyhyesti sanottuna tahtoisin kohdata nykyisen pelkoni, hänet ja elämän realiteetit. Pelkään tietoa: kukaan ei välitä minusta.
Lisään vielä varmuuden vuoksi. Tuskin on minulle tämä aloitus, kunhan oli samoja piirteitä ajatuksissani.
Jos hän kuitenkin sattumankaupalla lukisi tämän niin en haluaisi säikäyttää sinua ainakaan yhtään kauemmaksi, mutta saat olla sillä etäisyydellä kuin haluat.
Jos sattuisimme näkemään ja sattuisi olemaan niin että molemmat haluaisi puhua, puhuisin, puhuisin varovasti tunnustellen. Tai ainakin yrittäisin.
En ole tarkoittamasi. Kohtaan hänet useinkin, vaikka en kohtaakaan.
Säästä itseäsi: älä kuvittele mitään täällä. Todellinen elämä on muualla.
Voisikohan tämä olla minulle..? Oikeastaan kaikki täsmää, ja sen lisäksi myös kuulostat häneltä... Kaunis kirjoitus, mutta. En haluaisi puhua imperfektissä, koska samoin kuin edellinen kirjoittaja kirjoitti, niin en haluaisi, että tämä on mennyttä. Vaikka paljon on tapahtunut, niin silti haluaisin elää kanssasi. Tuntuu kuin kaikki olisi aina ollut niin pienestä kiinni. Se, että olisimme uskaltaneet kohdata toisemme ja luottaa siihen, että toinenkin välittää, tykkää ja haluaa. Siksi en haluaisi luovuttaa vieläkään. Sen verran voisin sanoa, että en oikeastaan koskaan pelännyt sinua, tätä tilannetta tai kohtaamistamme, vaan tarvitsin suojaa oman itseni takia siellä, missä näimme, menneisyydessä tapahtuneiden asioiden takia. Siksi toivoin niin usein, että voisimme joskus kohdata toisemme rauhallisemmassa paikassa ja tilanteessa.
Ei varmaan ollut minulle, mutta en voi luvata kenellekään mitään koska en tiedä kuinka kauan minulla kestää selvitä rankoista vuosista. Nyt haluan ettei enää missään "käsitellä" yksityiselämään liittyviä asioita. Yksikin lause on liikaa.
"Kaikki oli silloin niin omituista, ristiriitaista. Tiesin vaikka en. Olin varma vaikka en. Enkä saanut sinusta selkoa, sillä vaikka paljon tunsin sinua niin en sitten kuitenkaan. Olit synkkä ja torjuva samalla kun kaunosieluinen. Koitkohan minut uhkana sisäiselle rauhallesi, kun olit valmiiksi niin levoton, onneton ja painuksissa? Tunsin silloin syvää samuutta."
Erityisesti tämä oli niin hienosti ja osuvasti kirjoitettu. Juuri noin koen ja koin itsekin tilanteen silloin.
Vaikka saatan vaikuttaa reippaammalta ja rauhallisemmalta kuin tuolloin, sydämeni on oikeasti tuhantena palasena tällä hetkellä. Olen nykyään paljon enemmän rikki kuin tuolloin, vaikka ulkoisesti kaikki näyttääkin ehkä olevan paremmin. Kaivan itsestäni esiin sen reippauden, mutta en ole silloin aidoimmillani. Se on sellaista selviytymistä.
En voi sille mitään, mutta olet se ihminen, josta välitän kaikkein eniten ja joka on minulle kaikkein tärkein. Ihminen, jota rakastan koko sydämestäni ja ihminen, joka on minulle kaikkein ainutlaatuisinta maailmassa. En uskalla näyttää sitä, koska pelkään, että pelästyt tunteitani, ahdistut niiden voimakkuudesta ja paljoudesta. Silti tämä tunteiden jatkuva sisälle patoaminenkin saa minut hajalle. En tiedä, kauanko kestän, ennen kuin murrun täysin. Pelkästään tämä kirjoitus sai minut itkemään enemmän kuin aikoihin, kuin joku pato olisi murtunut. En osaa nyt kirjoittaa ajatuksiani paremmin.
Minulla on ollut samanlaisia ajatuksia, mutta ne ovat liittyneet suurimmaksi osaksi siihen kaikkeen mitä viime vuosina on tapahtunut töissä ja siihen on ollut osallisena iso määrä ihmisiä. Joka päivä töiden jälkeen olen ajatellut, että mitä pahaa minä olen tehnyt ja miksi minä en saa tehdä töitä rauhassa. Aina jonkinlainen "esitys" päällä olipa kyseessä minkä ikäinen tahansa. Se kaikki on rikkonut minut niin että ainoa mitä jaksan töiden lisäksi on olla yksin.
Älkää saatana arvelko, luulko ja ihmetelkö toisien puolesta.
Nii just näin. Tuolla deittipuolella nää asiat luulisi hoituvan
Miehellekö?
Tunniste puuttuu !
AP viesti on vapaa kaikille niin pitkään, kunnes jotkut vaihtoehdot suljetaan, esim. Miehelle? Naiselle? Montako vuotta sitten? ym.
Ei kannatta oletuksia tehdä!
Kaunis viesti .. ☕ 😊
On aika mennä eteenpäin. Sinä sen minulle ilmoitit hiljaisuudellasi. Mitä turhaa muistelemaan enää. Olin hukassa silloin ja en ole enää.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja hyvä että voit paremmin.
Muistan sinut aina. Olet uskomaton ihminen.
Rakkaudella, eräsN.
Niiloko se täällä kirjoittelee? Ootte te hupaisia anonyymipalstalla.
Kuin myös. Jatka samaan malliin varmasti menestyt vielä. Olen vain luultavasti yksi sivusta seuraajasi ja ihailijasi. Varmasti hyvin fiksu ja älykäs mies olet. Komeakin ja hyvin särmikäs. Minulla oli syyni ja siksi en toiminut mitenkään silloin. Ja nykyään se on jo myöhäistä tuli vain todettua, että nyt on aika jatkaa matkaa. On aika rakentaa oma elämäni ja seisottava omilla jaloilla. Yksin tänne tultu ja yksin täältä lähdetään. Olen onnellinen siitä mitä meillä oli ja vuodet ovat kuitenkin menneet eteenpäin. Aika kuluu ja itse on elettävä sen mukana. Ei voi jäädä murehtimaan menneitä vaikka kaihoisasti joskus muistelen niitä merkittäviä katseitamme.
Onko tämä naiselle vai miehelle? Olisiko mahdollista saada sen verran tunnisteita?
Kaunis aloitus kelle lie. Näitä olis niin kiva lähteä omimaan, mutta irl:hän ne asiat kertoo ja miksi imperfekti, jos on ollut hyvä olla.