Keittiöpsygologina lukemieni kirjojen perusteella uskaltaisin esittää näkemyksenäni seuraavaa persoonallisuuksista, niiden kehittymisestä ja tarvittaessa tukemisesta:
Erään persoonallisuusteorian mukaan meillä on ainakin kuusitoista enemmän tai vähemmän autonomista ja toistensa kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa olevaa mielen rakennetta, symbolia/kantakuvaa, joiden ympärille kaikki persoonallisuudet rakentuvat.
Omanarvontunnetta kannattelevat arkkityyppiset rakenteet, hyvä isä, hyvä äiti, prinssi, prinsessa, pappi, papitar, sankari ja amatsoni.
Omanarvontunnetta syövät rakenteet, paha isä, paha äiti, vaeltaja, viettelijätär, velho, noita, roisto ja kilpailija.
Edelliset on helpoimmin havaittavissa unissa, joita ihmiset muistavat.
Toimintamme tietoisessa elämässä on alisteinen kaikille elämämme aikana kertyneille kokemuksille, jotka joko kannattelevat omanarvontunnetta tai syövät sitä. (Anima/animus)
Mielen symbolijärjestelmän vastaanottama, ensisijaisen kiintymyssuhteen välittämä, psyykkinen energia sitoutuu yllä mainitsemiini valmiisiin symboliaihioihin jo varhaislapsuudessa ja siitä eteenpäin. Tässä mielessä terveen mielen kehityksen kannalta kriittinen kausi on 0-4v. Ikäkauden aikana mielen kantakuvia suojaavat mekanismit kehittyvät - defenssit.
Joskus, joillain ihmisillä saattaa olla poikkeavuuksia aivojen rakenteessa, jolloin jokin yksittäinen kantakuva hallitsee luonnetta sairaalloisella tavalla. Joissain tapauksissa, kuten skitsofrenia, luonnollinen vuorovaikutus kantakuvien välillä on häiriintynyt.
Jos ihminen on mieleltään terve, mutta kasvuympäristön myötä ei ole saanut riittävää sisältöä, esimerkiksi isän kantakuvaan, terapeutti voi täydentää puutteellista kantakuvaa ja siten tasapainottaa mieltä.
Sama mekanismi voi aiheuttaa myös haittaa elämään. Käytännössä elämällä ympäristössä, joka mitätöi kaikkia omanarvontunnetta tukevia kantakuvia ja tukee, virkistää, negatiivisesti omanarvontunteeseen vaikuttavia kantakuvia.
Psyykeen suojamekanismit ovat molemmissa tapauksissa tärkeässä asemassa. Tietynlainen luonnollinen vastustus, jonka raja-arvot ovat määrittyneet varhaislapsuuden kokemusten ja geneettisten mielen rakenteiden kautta, joka suojaa ihmistä ulkoisia annihilaatioahdistusta aiheuttavia tekijöitä vastaan.
Ainoastaan luottamuksellisen suhteen kautta edellisiin voidaan vaikuttaa -- esim. ystävyyssuhde. Silloin ihminen sijoittaa itsensä toisen ihmisen maailmankuvaan ja imee siitä vaikutteita kantakuviinsa luonnollisen vastustuksen ohi - kuin äidiltä ikään. Vastaavaa kiintymyssudetta käytetään joissain terapiamuodoissa. Kysymys on silloin narsistisesta symbioosista - transferenssista.
Rakkaussuhteissa useimmiten ovat vastakkain piilotajuiset kehittymättömät persoonallisuuden osat. Esim. vaeltaja rakastuu prinssin kanssa, vaikka tietoinen mieli kuvittelee jotain muuta - vastustuksen avustuksella heijastaa itsensä toiseen - sellainen jännä samaistuminen (projektio).
Näin selitän itseni Itselleni. Onko kellään vastaavia havaintoja?
Erään persoonallisuusteorian mukaan meillä on ainakin kuusitoista enemmän tai vähemmän autonomista ja toistensa kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa olevaa mielen rakennetta, symbolia/kantakuvaa, joiden ympärille kaikki persoonallisuudet rakentuvat.
Omanarvontunnetta kannattelevat arkkityyppiset rakenteet, hyvä isä, hyvä äiti, prinssi, prinsessa, pappi, papitar, sankari ja amatsoni.
Omanarvontunnetta syövät rakenteet, paha isä, paha äiti, vaeltaja, viettelijätär, velho, noita, roisto ja kilpailija.
Edelliset on helpoimmin havaittavissa unissa, joita ihmiset muistavat.
Toimintamme tietoisessa elämässä on alisteinen kaikille elämämme aikana kertyneille kokemuksille, jotka joko kannattelevat omanarvontunnetta tai syövät sitä. (Anima/animus)
Mielen symbolijärjestelmän vastaanottama, ensisijaisen kiintymyssuhteen välittämä, psyykkinen energia sitoutuu yllä mainitsemiini valmiisiin symboliaihioihin jo varhaislapsuudessa ja siitä eteenpäin. Tässä mielessä terveen mielen kehityksen kannalta kriittinen kausi on 0-4v. Ikäkauden aikana mielen kantakuvia suojaavat mekanismit kehittyvät - defenssit.
Joskus, joillain ihmisillä saattaa olla poikkeavuuksia aivojen rakenteessa, jolloin jokin yksittäinen kantakuva hallitsee luonnetta sairaalloisella tavalla. Joissain tapauksissa, kuten skitsofrenia, luonnollinen vuorovaikutus kantakuvien välillä on häiriintynyt.
Jos ihminen on mieleltään terve, mutta kasvuympäristön myötä ei ole saanut riittävää sisältöä, esimerkiksi isän kantakuvaan, terapeutti voi täydentää puutteellista kantakuvaa ja siten tasapainottaa mieltä.
Sama mekanismi voi aiheuttaa myös haittaa elämään. Käytännössä elämällä ympäristössä, joka mitätöi kaikkia omanarvontunnetta tukevia kantakuvia ja tukee, virkistää, negatiivisesti omanarvontunteeseen vaikuttavia kantakuvia.
Psyykeen suojamekanismit ovat molemmissa tapauksissa tärkeässä asemassa. Tietynlainen luonnollinen vastustus, jonka raja-arvot ovat määrittyneet varhaislapsuuden kokemusten ja geneettisten mielen rakenteiden kautta, joka suojaa ihmistä ulkoisia annihilaatioahdistusta aiheuttavia tekijöitä vastaan.
Ainoastaan luottamuksellisen suhteen kautta edellisiin voidaan vaikuttaa -- esim. ystävyyssuhde. Silloin ihminen sijoittaa itsensä toisen ihmisen maailmankuvaan ja imee siitä vaikutteita kantakuviinsa luonnollisen vastustuksen ohi - kuin äidiltä ikään. Vastaavaa kiintymyssudetta käytetään joissain terapiamuodoissa. Kysymys on silloin narsistisesta symbioosista - transferenssista.
Rakkaussuhteissa useimmiten ovat vastakkain piilotajuiset kehittymättömät persoonallisuuden osat. Esim. vaeltaja rakastuu prinssin kanssa, vaikka tietoinen mieli kuvittelee jotain muuta - vastustuksen avustuksella heijastaa itsensä toiseen - sellainen jännä samaistuminen (projektio).
Näin selitän itseni Itselleni. Onko kellään vastaavia havaintoja?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.