Henkinen väkivalta

No minulle kans on tehty väkivaltaa. On laitettu juoruja liikkeelle että olen muka narsisti ja sykopaatti. Että olen vokotellut naapurin ukkoa! Enhän minä tunne tuota turjaketta polttaa tupakkia ja on isomahanen, se on varmasti yks lyyti joka on hullu ja joka minua vainovaa aina kun saa tilasuuven.semmosta vainomista on mulla ollu

Nyttekki heräsin ja kuulin kun tuo sama ihimine haukku tuosa rapusa että oon ollu sen äijän kutaleen kanssa muka sängysä mennä yönä.minä en menis maksustakaa tuon räkäsen äijän kansa sammaan pettiin iki kuuna päivänä.eikä poliisit usko minua..ne uskoopi tuota akkaa joka minuva vainovaa

Se on koitunut siinä määrin ongelmalliseksi, että ilmiö suhteessa minuun on sen verran "massiivinen", että kuulija ei joko alkuun usko sitä, tai siinä vaiheessa kun hän alkaa uskoa, häntä alkaa pelottaa, eikä hän tpdella uskalla olla puolellani, jos todella näkee asetelman.

Asiasta on vaikea puhua selkokielellä koska s on hyvin monimutkainen, mutta kieleni on selkeää siinä mielessä että tarkoitan kirjaimellisesti mitä sanon.

Niin en kuulijoita enää taida tarvita, koska minulla on sen verran suuri näyteotos mitä se on.
Olen tullut johtopäätöksee, että puhuminen jotenkin auttaisi, on kertakaikkinen vale. Se vaan imee ihmisestä viimeisetkin mehut.

Tilanne on itseasiassa sitä hankalampi mitä enemmän väärinymmärtäneitä kuulijoita, koska jos jotakin on kerran ymmärretty väärin se mielellään ymmärretään väärin lopun ikää.. Kadun tosi paljon tilanteestani puhumista.

Siitä puhumisesta ei ole hyötyä ympäristössä jossa henkistä väkivaltaa pidetään hyväksyttävänä.

Käytännössähän se on hyväksyttävää, vaikka laki sen periaatteessa kieltää. Kuinka usein käydään Suomessa oikeudenkäyntejä henkisestä väkuvallasta suhteessa siihen mitä sitä tapahtuu ? Joten alkaa tuntua, että puhuminen ei kannata.

Enkä mä ole fyysisestäkään vammautumisesta saanut minkäänlaisia korvauksia. Sen avulla vaan helpotettiin tämän henkisen väkivallan toteuttamista.

Ja jos mä kerron kaiken, kukaan ei pysty ottamaan vastuuta mitä sitten tapahtuu, koska olen tahtomattani ja itsestäni riippumatta joutunut myös hankalan poliittisen kiistakysymyksen keskelle, josta koitan päästä eroon sillä etten puhu siitä sanallakaan mitään, jotta se ei liittäytyisi mitenkään minuun koska asia ei minua kiinnosta. .

Olisi vielä semmonen kysymys poliitikoille, että jos käy niin että on saanut toimeentulotukea jollekin kuulle, mutta silti raha jostakin syystä pääse loppumaan kesken, onko mitään laillista tapaa syödä ?
Jos siis ei ole esim. perhettä jonka luona vierailla päivällisellä ? Onko lupaa mihinkään omatoimisuuteen aterian saamiseksi vai onko paastottava ?

Roskiksia en olisi valmis penkomaan

Mutta onko lupaa ottaa vastaan kunnollista ruokaa, jos joku sitä antaisi ?
Olen sen verran fiksun oloinen nainen että jotkut varmasti antaisivat jos vaan saan ottaa vastaan.

Seurakunnilta voi kysyä. Joillain voi olla aterioita tarjolla, mutta useimmiten ne jakavat ruoka-apua ruokakassin muodossa. Joihinkin kuulemma tarvitaaan diakonin "lähete", mutta joissain pitäisi vaivautua varmaan jonottamaan, mikä tietysti saattaa olla ylivoimaista sinulle. En tiedä kuinka sosiaalitoimi suhtautuis akuuttiin hätään. Kannattaa sekin kysäistä.

Tilanteesi kuulostaa pelottavalta. Kunpa et olisi ihan yksin asiassasi.

Teen edes sen mikä on kohtuudella vallassani: vähennän sanani minimiin, jotta emootioitani ei enää sanojeni muodossa emootioiden nälkäisille ihmisille tirise. (en tarkoita edellistä kommentoijaa vaan ihan muita)

Hyvä päätös. Näissä asemissa ja oloissa kaivataan totisesti ennemmin sitä järkikultaa. Tietysti taas paradoksaalisesti siellä missä tunteet on varmaan vaikeimmat, ja ympäristössä ja asioissa, missä juuri tunteet vellovat valtoimenaan. Ja tietysti taas niiltä vaaditaan eniten, keille on vähiten annettu edellytyksiä.

Joo narsistit on niinkuin poranneet reiän päähän mistä pulputtaa emootioita joita sitten ovat monet kahmimassa kuka mihinkin tarkoitukseen.