Minkä ikäinen

Nuori tahtoisin olla.

Oikeastaan tykkään omasta iästäni.

Teininä oli raskasta kun oli uhma ja kapina. Kaikki muut määräsi asioistani ja olin monesti vastustavalla kannalla, koska mielestäni se oli mielivaltaista terroria minun ikää ja itsemääräämisoikeuksiani kohtaan.

18-29 v Aika oli rankkaa aikuistumisen aikaa. Itsenäistyminen, omilleen muutto,ammatinvalinta ja oman paikkansa etsiminen elämässä ja yhteiskunnassa, parisuhde, avoliitto ja niissä elämisen ja olemisen aakkosten opettelua, kavereiden ja suhteen välillä palloilua
Parisuhteen ongelmia, eroja ja sellaista itsensä hyväksymisen aikakautta jolloin joutui tutustumaan itseensä paremmin. Kuka olen pahimmillani ja parhaimmillani, sen kokonaisuuden kanssa elämisen opettelu ja itsensä hyväksyminen kaikkineen.

Minusta koko 20-29 Vuotis iät oli sellaista kasvua vielä vanhemmista riippuvaisesta uhmakkaasta itsestään epävarmasta tytöstä aikuiseksi itsenäiseksi oman elämän ja itsensä hallitsevaksi aikuiseksi naiseksi

Nyt kolmekymppisenä on jotenkin tasaisempi olo. Ei tarkoita ettei välillä tulisi epävarmuus notkahduksia tai taitaisin kaikki asiat jo mutta tarkoittaa sitä että minusta on tullut varmempi, tasapainoisempi ja tyynemmin itseeni ja elämään suhtautuva

Järkeäkin on tullut päähän kaiken kokemuksen kautta mitä imi itseensä 29-29 v iässä.

Ajattelen elämää rauhaisasti: mitä tahansa elämässä eteen tulee, selviä siitä. Luotan osaamiseeni ja pärjäämiseeni

No jos nyt oletetaan että saisin pitää kaikki tähän asti kertyneet muistoni niin sanoisin että noin 10vuotta (joo olen aika pettynyt elämääni 😸). Tietäisin olla varuillani ja tekisin toisenlaisia valintoja. Mutta näillä nyt on mentävä.

Ehkä jokusen vuoden nuorempi kuin nyt olen