En mä halua

T-naista.

ehkä teenaiksesta olisi mukava saada itsekin tuo asia tietoonsa.
vai meniköhän se tsugutsugu jo....

Koska näit hänet viimeksi?

Viime viikolla.

Etkä sanonut hänelle mitään?

Näin hänet myös tänään ja taisin mä jotain sanoakin..

Et ole. Usko pois.

Kyllä alan olla. Ei enää usko riitä itseni suhteen mihinkään. Lopullinen luovutus. Sitä jotkut odottaa. Viimeinen niitti on lyöty arkkuun. Sori, mä vaan yritin selviytyä ja tein sen väärin. En jaksa enää yrittää. Mun kohdalta kaikki kortit on käännetty. Kaikki torjutut muistot, vihjailut, naurut, pilkat... ansaitsin ne.

Tyhjääitkua kirjoitti:

Kyllä alan olla. Ei enää usko riitä itseni suhteen mihinkään. Lopullinen luovutus. Sitä jotkut odottaa. Viimeinen niitti on lyöty arkkuun. Sori, mä vaan yritin selviytyä ja tein sen väärin. En jaksa enää yrittää. Mun kohdalta kaikki kortit on käännetty. Kaikki torjutut muistot, vihjailut, naurut, pilkat... ansaitsin ne.

Tärkeintä on uskoa itseensä ihmisenä, että riittää ja kelpaa. Sellainen ihmissuhteilla pelailu ainakin on vihonviimeisintä pashaa, missä tekee väärin sekä itseään että muita kohtaan ja menettää myös sen luottamuksensa muihin ja on itsensäkin kanssa tuuliajolla. Että saisit omasta elämästä kiinni, on tärkeää pitää niistä omista lupauksista itseään kohtaan kiinni, eikä enää valehdella itselleen mistään. Siitä alkaa itseluottamus ja sitä kautta alat myös nauttia muiden luottamusta itseesi nähden.

Tyhjääitkua kirjoitti:

Kyllä alan olla. Ei enää usko riitä itseni suhteen mihinkään. Lopullinen luovutus. Sitä jotkut odottaa. Viimeinen niitti on lyöty arkkuun. Sori, mä vaan yritin selviytyä ja tein sen väärin. En jaksa enää yrittää. Mun kohdalta kaikki kortit on käännetty. Kaikki torjutut muistot, vihjailut, naurut, pilkat... ansaitsin ne.

Mä luovutin jo vuosia sitten. En jaksa enää piitata mistään, mikään ei kiinnosta eikä tunnu miltään. Odottelen vaan, että tulis joku sairaskohtaus tai syöpä tai saisin päähänpiston kävellä avantoon.

Sama. Kaikki vuodet, kaikki turhat yritykset, millään ei mitään merkitystä. Oon ollu pelle, jolle nauretaan. Olenko pelannut? En osaa vastata. Oon yrittäny piilottaa heikon itsetunnon ylemmyyden kuoren alle. Se on ollut muista hauskaa, kuittailu ihmiselle joka ei kykene sanomaan takas. Enää en yritä kontrolloida, en itseä enkä muitakaan. En syytä ketään, muahan piti kiusata ja romuttaa se huonosti rakennettu väärä ego. Minä en ole ansainnut yhtään mitään elämältä. En odottele sairauskohtausta enkä kävele avantoon. Jos lähden lopullisesti, niin suunnittelen sen onnettomuudeksi. Hoitakoon puoliso ja yhteiskunta lasten asiat. Annan hänelle vapautensa takaisin.

Vaik silleen että jos enempään ei ole mahdollisuutta mutta jatkan harrastusta niin näen häntä kuitenkin silloin tällöin :)

No koskas näit viimeks harrastuksen merkeissä? Aattelin vaan, kun tää jotenkin sopis oleen mulle...

Tässä pari päivää sitte. Outoa tuntuu ettö siitä olisi jo kauemmin :/

Sekin sopis muhun, mutta en kysy enempää, kun sitten menis varmaan taas jo pieleen. Haluan uskoa tähän. Näinhän tämä palsta toimii ja taas on hyvä mieli😊

Heh heh.. on tää niin ihana paikka :D

:)