Johan Raattamaa arkkitehtina

Lestadiolaisuuden nimellä kulkeva liike on paljon enemmän raattamalaisuutta, kun lestadiolaisuutta.

Lestadius eli vain 17 vuotta vuoden 1844 jälkeen.

Sen sijaan kategeetta Johan Raattamaalla oli 40 vuotta aikaa vääntää liike itsensä näköiseksi. Kun hän sitten menehtyi v. 1899 hajosi liike miltei välittömästi kolmeen osaan.

Liike on kaiken kaikkiaan hyvon henkilövetoinen ja siksi äärimmäisen altis valtataisteluille ja lähinnä saarnaajista koostuvien pienryhmien kähmimiselle toisten selkien takana.

Liike ei ole Kristus keskeinen, eikä serakunta kokonaisuudessaan ole ylin vsltaa käyttävä elin liikkeessä, kuten pitäisi. Niinpä joku vallanhimoo sairastunut saarnaajaksi aikanaan valittu henkilö nousee kukkona tunkion harjalle ja alkaa määräilemään muita ympärilleen koloamansa pikkupoppoon avulla. Esikoislestadiolaisilla tämä porukkaa kovalla kädellä hallitseva dynastia on Ruotsissa Jellivaarassa.

Tämä porukka ei nöyrtynyt seurakunnan palvelijaksi vaan ryhtyi röyhkeästi isännäksi. Sai lakihenkisillä vaatimuksillaan aikaan liikkeen hajaantumisen. Samalla kuitenkin vahvisti sairaan itsekeskeisen valtarakenteensa.
14484
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Niin olihan Raattamalla hyviä ja läheisiä apumiehiä,
kuten "parkaheikki" ja "meripietari"ja myöhemmin
"erkkiantinpoika" ym.
-

Äänestä

Sairasta jättää jälkikasvunsa KR33/38 varaan selkeä näyttö paikkansa pitämättömyys .

Äänestä
  • Pssst! Asioita voi tarkastaa myös Bibliasta ja vieraskielisistä luotettavista käännöksistä. Varmaa on, että kaikissa käännöksissä on virheitä. Jo LLL mainitsee yhden kohdan, joka on suomenkielisessä Bibliassa oikein, mutta ruotsinkielisessä väärin. Asia koski lihavia lampaita, jotka Isäntä teurastaa, koska ne puskevat heikkoja ja lahmaavat ja polkevat laidunta.

    Äänestä

#
"Lestadiolaisuuden nimellä kulkeva liike on paljon enemmän raattamalaisuutta, kun lestadiolaisuutta. "
#


Alotus täyttä skeidaa. VÄITÄN että suurimmalla osalla Lestadiolaisista ei ole juuri mitään tietoa Juhani Raattamaan opetuksista ja saarnoista.
Sen sijaan Rovasti Lars Levi Laestadiuksen saarnat, tunnetaan hyvin, ja niitä luetaan lähes jokaisissa seuroissamme. (Jollei lueta Luthria)

Tosin Raattamalla oli sama raamatullinen oppi, eikä hänen opetuksensa ole ristiriidassa Rovastin kanssa, että siinä mielessä, kutsukaa vaikka Raattamaalaisiksi.

Ei sillä ole mitään väliä mitä -läisia tai -laisia tässä ollaan, kunhan oppi on oikea ja usko elävä, sekä PyhäHenki pysyväinen.

Äänestä

Ei tarvitse paljoa ollakkaan tietoa, kun näkee mistä on kysymys. Esimerkiksi esikoislestadiolaisten "parannus" - kaulailuilla ei ole mitään teklemistä Lestadiuksen kanssa.

LAINAUS:

Vuodenvaihde 1853-1854:
Heräys oli alkanut 1845-46.

Silloin oli kauhean suuret seurat Sakon talossa. Matarengista, Tärännöstä, Jellivaarasta, Kittilästä oli ihmisiä Sakon talossa. Kolme riihtä lämmitettiin lämpimiksi, niissäkin oltiin yötä. Oli saarnamiehenä myös Parka-Heikki.

***) Ja täällä on silloin kristillisyys tutkittu, ja sitten on synnit julistettu anteeksi.
***) Raattamaa sen aloitti.
***) Laestadiuksella se on ollut semmoista papinhoitoa.
***) Mutta Kitkiöjoessa se tutkittiin sitten Sakon talossa ja kattottiin, jatkaa Hilta Parkajoki, että ihmisillä on oikeus Jumalan puolesta tojistaa synnit anteeksi.

-lainaus päättyy-

Parkajoki ja kumppanit on kovasti myöhässä väitteineen. Synnit on julistettu anteeksi kristinuskon alusta saakka Jeesuksen ja apostolien käskystä.
Puheet Lestadiuksen papinhdosta osoittavat missä tilassa nämä henkilöt jo silloin olivat kun tämä muistelus kirjoitettiin, eli 1853/1854 VUODENVAIHTEESSA.

MAALLIKKOJOHTOINEN liike, erittäin huono Raamatun ja kirkkohistorioiden tuntemus. puheet puhujien mielikuvitusten mukaan.

Hyvin vähän esikoislestadiolaisessa julistuksessa on raamatullista, koska sekaan sotketut ihmisopit tekevät tyjäksi senkin oikean mitä siellä julistetaan. Karmein tämä että Kristus on syrjäytetty kävelykepiksi ja seurakunta, (siis käytännössä liikettä Ruotsista johtavat henkilöt), on korotettu kaikkivaltiaaksi Jumalaksi.

1Äänestä
  • Vanhinten kirja 1 , kertoo vasta n. 1874 lähtien Esikoisista,
    Ei Esikoislestaadiolaista .
    Tarkatkaa kirjaa, sivua en nyt muista siellä se on.
    -
    Ei vielä noissa vuoden vaihteen seuroissa julistettu syntiä,
    anteeksi mutta Tärännön kesäseuroissa kyllä. 1854..
    --

    Äänestä

  • Ei se körtti ooperil.

    Äänestä

  • "siis käytännössä liikettä Ruotsista johtavat henkilöt), on korotettu kaikkivaltiaaksi Jumalaksi."

    Tätä asiaahan ei suoraan tunnusteta, mutta sanonta, - täytyy pitää kaksin käsin kiinni siitä, mistä on Hengen ja elämän saanut - pitää sisällään sen, että täytyy pitää kiinni Lapin Vanhimpien opetuksista, siksi, että he asuvat ja vaikuttavat juuri sillä alueella, jolla lestadiolainen herätys on alkanut.

    Tämä on hieman harmillista siksi, että sillä alueella vaikuttavat myös leeviläisyyden ja steeniläisyydenkin johtajat.

    Kolmanneksi tuollainen uskomus on Katekismuksen opetuksen vastaista, sillä Kristuksen seurakunta ei ole sidottu aikaan, ei paikkaan eikä tiettyihin ihmisiin. Ei edes Lapin Vanhimpiin.

    Raamattu kehottaa kyllä muistamaan vanhoja opettajia ja tarkkaamaan, millainen loppu heidän menollaan oli.

    Lisäksi kehotetaan rukoilemaan ja kannustamaan saarnaajia. Kuitenkin opetusta pitää arvostella sen mukaan, millaisia hedelmiä se tuottaa. Raattamaa pyrki kaikella tarmollaan pitämään laumaa koossa väheksymättä niitäkään, joita hän joutui ojentamaan.

    Nykyopetuksella pyritään hämärtämään sitä, että usko on tullut Jumalalta Jeesuksen kautta, eikä keneltäkään ihmiseltä. Ihmiset ovat vain välikappaleita Jumalan työssä. Kirkkohistoria osoittaa, etteivät samat johtajat ja johtajasuvut ole johtaneet kristillisyyttä satoja vuosia.

    Katolisuudesta nousivat ensin valdolaiset, (ehkä jo kataanit Ranskassa), sitten John Wychliff Englannissa. Böömin veljet saivat tsekkiläisten vaihto-oppilaiden kautta vaikutteita Wychliffiltä. Sitten nousi Jan Huss ja satavuotta myöhemmin Melancton ja Luther.

    Elävä usko kulki mm. herrnhutilaisuuden kautta lukijaisuuteen, jossa se leimahti seurakunnalliseen muotoon jo Pehr Brandellin toimesta, (mm. Lapin Maria). Sittemmin tulivat muut 1800-luvun heräykset. Lestadiolaisuus ehkä voimakkaimpana, mutta myös LLL:n aikkalaisen, Roseniuksen, ympärille syntyi herätysliike. Sen vaikutuksena Suomessa mm. SLEY.

    Äänestä

  • Ettsilleen kirjoitti:

    "siis käytännössä liikettä Ruotsista johtavat henkilöt), on korotettu kaikkivaltiaaksi Jumalaksi."

    Tätä asiaahan ei suoraan tunnusteta, mutta sanonta, - täytyy pitää kaksin käsin kiinni siitä, mistä on Hengen ja elämän saanut - pitää sisällään sen, että täytyy pitää kiinni Lapin Vanhimpien opetuksista, siksi, että he asuvat ja vaikuttavat juuri sillä alueella, jolla lestadiolainen herätys on alkanut.

    Tämä on hieman harmillista siksi, että sillä alueella vaikuttavat myös leeviläisyyden ja steeniläisyydenkin johtajat.

    Kolmanneksi tuollainen uskomus on Katekismuksen opetuksen vastaista, sillä Kristuksen seurakunta ei ole sidottu aikaan, ei paikkaan eikä tiettyihin ihmisiin. Ei edes Lapin Vanhimpiin.

    Raamattu kehottaa kyllä muistamaan vanhoja opettajia ja tarkkaamaan, millainen loppu heidän menollaan oli.

    Lisäksi kehotetaan rukoilemaan ja kannustamaan saarnaajia. Kuitenkin opetusta pitää arvostella sen mukaan, millaisia hedelmiä se tuottaa. Raattamaa pyrki kaikella tarmollaan pitämään laumaa koossa väheksymättä niitäkään, joita hän joutui ojentamaan.

    Nykyopetuksella pyritään hämärtämään sitä, että usko on tullut Jumalalta Jeesuksen kautta, eikä keneltäkään ihmiseltä. Ihmiset ovat vain välikappaleita Jumalan työssä. Kirkkohistoria osoittaa, etteivät samat johtajat ja johtajasuvut ole johtaneet kristillisyyttä satoja vuosia.

    Katolisuudesta nousivat ensin valdolaiset, (ehkä jo kataanit Ranskassa), sitten John Wychliff Englannissa. Böömin veljet saivat tsekkiläisten vaihto-oppilaiden kautta vaikutteita Wychliffiltä. Sitten nousi Jan Huss ja satavuotta myöhemmin Melancton ja Luther.

    Elävä usko kulki mm. herrnhutilaisuuden kautta lukijaisuuteen, jossa se leimahti seurakunnalliseen muotoon jo Pehr Brandellin toimesta, (mm. Lapin Maria). Sittemmin tulivat muut 1800-luvun heräykset. Lestadiolaisuus ehkä voimakkaimpana, mutta myös LLL:n aikkalaisen, Roseniuksen, ympärille syntyi herätysliike. Sen vaikutuksena Suomessa mm. SLEY.

    Ennen Wykliftiä oli Occamilainen ,
    muuten kyllä järjestys oli tuo.
    -

    Äänestä

  • Ettsilleen kirjoitti:

    "siis käytännössä liikettä Ruotsista johtavat henkilöt), on korotettu kaikkivaltiaaksi Jumalaksi."

    Tätä asiaahan ei suoraan tunnusteta, mutta sanonta, - täytyy pitää kaksin käsin kiinni siitä, mistä on Hengen ja elämän saanut - pitää sisällään sen, että täytyy pitää kiinni Lapin Vanhimpien opetuksista, siksi, että he asuvat ja vaikuttavat juuri sillä alueella, jolla lestadiolainen herätys on alkanut.

    Tämä on hieman harmillista siksi, että sillä alueella vaikuttavat myös leeviläisyyden ja steeniläisyydenkin johtajat.

    Kolmanneksi tuollainen uskomus on Katekismuksen opetuksen vastaista, sillä Kristuksen seurakunta ei ole sidottu aikaan, ei paikkaan eikä tiettyihin ihmisiin. Ei edes Lapin Vanhimpiin.

    Raamattu kehottaa kyllä muistamaan vanhoja opettajia ja tarkkaamaan, millainen loppu heidän menollaan oli.

    Lisäksi kehotetaan rukoilemaan ja kannustamaan saarnaajia. Kuitenkin opetusta pitää arvostella sen mukaan, millaisia hedelmiä se tuottaa. Raattamaa pyrki kaikella tarmollaan pitämään laumaa koossa väheksymättä niitäkään, joita hän joutui ojentamaan.

    Nykyopetuksella pyritään hämärtämään sitä, että usko on tullut Jumalalta Jeesuksen kautta, eikä keneltäkään ihmiseltä. Ihmiset ovat vain välikappaleita Jumalan työssä. Kirkkohistoria osoittaa, etteivät samat johtajat ja johtajasuvut ole johtaneet kristillisyyttä satoja vuosia.

    Katolisuudesta nousivat ensin valdolaiset, (ehkä jo kataanit Ranskassa), sitten John Wychliff Englannissa. Böömin veljet saivat tsekkiläisten vaihto-oppilaiden kautta vaikutteita Wychliffiltä. Sitten nousi Jan Huss ja satavuotta myöhemmin Melancton ja Luther.

    Elävä usko kulki mm. herrnhutilaisuuden kautta lukijaisuuteen, jossa se leimahti seurakunnalliseen muotoon jo Pehr Brandellin toimesta, (mm. Lapin Maria). Sittemmin tulivat muut 1800-luvun heräykset. Lestadiolaisuus ehkä voimakkaimpana, mutta myös LLL:n aikkalaisen, Roseniuksen, ympärille syntyi herätysliike. Sen vaikutuksena Suomessa mm. SLEY.

    Ennen Wykliftiä oli Occamilainen,
    .-

    Äänestä

  • Ettsilleen kirjoitti:

    "siis käytännössä liikettä Ruotsista johtavat henkilöt), on korotettu kaikkivaltiaaksi Jumalaksi."

    Tätä asiaahan ei suoraan tunnusteta, mutta sanonta, - täytyy pitää kaksin käsin kiinni siitä, mistä on Hengen ja elämän saanut - pitää sisällään sen, että täytyy pitää kiinni Lapin Vanhimpien opetuksista, siksi, että he asuvat ja vaikuttavat juuri sillä alueella, jolla lestadiolainen herätys on alkanut.

    Tämä on hieman harmillista siksi, että sillä alueella vaikuttavat myös leeviläisyyden ja steeniläisyydenkin johtajat.

    Kolmanneksi tuollainen uskomus on Katekismuksen opetuksen vastaista, sillä Kristuksen seurakunta ei ole sidottu aikaan, ei paikkaan eikä tiettyihin ihmisiin. Ei edes Lapin Vanhimpiin.

    Raamattu kehottaa kyllä muistamaan vanhoja opettajia ja tarkkaamaan, millainen loppu heidän menollaan oli.

    Lisäksi kehotetaan rukoilemaan ja kannustamaan saarnaajia. Kuitenkin opetusta pitää arvostella sen mukaan, millaisia hedelmiä se tuottaa. Raattamaa pyrki kaikella tarmollaan pitämään laumaa koossa väheksymättä niitäkään, joita hän joutui ojentamaan.

    Nykyopetuksella pyritään hämärtämään sitä, että usko on tullut Jumalalta Jeesuksen kautta, eikä keneltäkään ihmiseltä. Ihmiset ovat vain välikappaleita Jumalan työssä. Kirkkohistoria osoittaa, etteivät samat johtajat ja johtajasuvut ole johtaneet kristillisyyttä satoja vuosia.

    Katolisuudesta nousivat ensin valdolaiset, (ehkä jo kataanit Ranskassa), sitten John Wychliff Englannissa. Böömin veljet saivat tsekkiläisten vaihto-oppilaiden kautta vaikutteita Wychliffiltä. Sitten nousi Jan Huss ja satavuotta myöhemmin Melancton ja Luther.

    Elävä usko kulki mm. herrnhutilaisuuden kautta lukijaisuuteen, jossa se leimahti seurakunnalliseen muotoon jo Pehr Brandellin toimesta, (mm. Lapin Maria). Sittemmin tulivat muut 1800-luvun heräykset. Lestadiolaisuus ehkä voimakkaimpana, mutta myös LLL:n aikkalaisen, Roseniuksen, ympärille syntyi herätysliike. Sen vaikutuksena Suomessa mm. SLEY.

    Böömin veljet eli Lutherin aikaan. Ei satavuotta myöhemmin....

    Äänestä

Sama alaviivamies, ruotsi vihoissaan, suoltaa täällä, päivästä toiseen!!!

Kukas sun uskon kokemuksilles tänään on nauranut?

Äänestä
  • Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mistä tuollainen katkeruus kumpuaa?

    Äänestä

  • kjhjfjlöl kirjoitti:

    Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mistä tuollainen katkeruus kumpuaa?

    Samoin, Sinulla sitä on enemmän kuin kenelläkään muulla? Me vain päästään taivaaseen, mitä nuo muut nyt edes yrittää, ottaisivat kitarat esiin ja polkkatukkineen siellä sitten soittelisivat pitkällä matkalla tulivaatteissaan jos ovat edes ymmärtäneet niitäkään ottaa.
    Eikö sulla mikää kello soita....., eiku me vaan olaan oikeassa ja yksin??
    No ei varmaan ja pitkä aivopesu taustallasiihen siihen syynä, en sinua syytä., Vaikka et sitä tule ehkä ymmärtämään koskaan, mahdollisesti viimeisellä tuomiolla, en tiedä, siellä voi tulla iso pettymys? Vai onko mahdolllista?
    No samantekevää, mutta älä hyvä ihminen tuomitse noin ja kysele katkeruudesta.
    Ja tuollainen kjhjfjlöl kertoo epätoivostasi. Voimia kuitenkin toivotan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ihminen_ei_hallitse kirjoitti:

Lestadiolaisuuden nimellä kulkeva liike on paljon enemmän raattamalaisuutta, kun lestadiolaisuutta.

Lestadius eli vain 17 vuotta vuoden 1844 jälkeen.

Sen sijaan kategeetta Johan Raattamaalla oli 40 vuotta aikaa vääntää liike itsensä näköiseksi. Kun hän sitten menehtyi v. 1899 hajosi liike miltei välittömästi kolmeen osaan.

Liike on kaiken kaikkiaan hyvon henkilövetoinen ja siksi äärimmäisen altis valtataisteluille ja lähinnä saarnaajista koostuvien pienryhmien kähmimiselle toisten selkien takana.

Liike ei ole Kristus keskeinen, eikä serakunta kokonaisuudessaan ole ylin vsltaa käyttävä elin liikkeessä, kuten pitäisi. Niinpä joku vallanhimoo sairastunut saarnaajaksi aikanaan valittu henkilö nousee kukkona tunkion harjalle ja alkaa määräilemään muita ympärilleen koloamansa pikkupoppoon avulla. Esikoislestadiolaisilla tämä porukkaa kovalla kädellä hallitseva dynastia on Ruotsissa Jellivaarassa.

Tämä porukka ei nöyrtynyt seurakunnan palvelijaksi vaan ryhtyi röyhkeästi isännäksi. Sai lakihenkisillä vaatimuksillaan aikaan liikkeen hajaantumisen. Samalla kuitenkin vahvisti sairaan itsekeskeisen valtarakenteensa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu