Olen huomannut viimeaikoina että yksinäisyys on ollut nyt juttuna yleisesti , joten ajattelin kertoa omasta näkökannasta viimeaikana.
Vuoden alusta meni ihan hyvin vaikka oli silti yksinäistä. Kaikki kaverini ovat pääosin kadonneet elämästäni. Minulle kävi helmikuun aikana hyvin, kun löysin itselleni tyttöystävän, mutta se jäi lyhyeksi koska erosimme kuukauden jälkeen eräästä syystä. Nykyään ainoat sosiaaliset paikkani ovat musiikki terapia mitä käyn aina 2 kertaa viikossa terapeutin kanssa ja tietenkin työt. Aina töiden jälkeen kun olen kotona yleensä mietin aina kaikkea negatiivista kuten masennustani ja yksinäisyyttä. Välillä kun olen käynyt terapiassa Porissa saatan pysähtyä kahvilla tai burgerilla kitara selässä aina istun ja pysähdyn miettimään ja katsomaan kun suurin osa kävelevät ja liikkuvat porukoissa tai jonkun kanssa. Saatan olla katelinen muille , koska suurin osa nauttii elämästä ja ovat onnellisia, joka on hyvä heille. Tiedän etten varmastikaan elä kauaa , koska ajattelen itsetuhoisesti ja välillä saatan viillellä itseäni ja muutenkin satutan itseäni. Uskon kyllä että olen varmasti vasten mielinen persoona , koska pidän eri tyyleistä jne. Sen takia varmaan olen yksin , vaikka olisin kuinka ystävällinen, mutta se ei riitä. Jos olet ollut hyvin kauan yksin elämässä alat pakoilemaan ihmisiä etkä uskalla mennä minnekään vaikka kuinka haluiaisit, jota käy paljon itselleni. Mielestäni se on täyttä paska puhetta , että ``En tarvitse kavereita ja suhteita``. Jokainen haluaa jotain mihin kuuluu.
Vuoden alusta meni ihan hyvin vaikka oli silti yksinäistä. Kaikki kaverini ovat pääosin kadonneet elämästäni. Minulle kävi helmikuun aikana hyvin, kun löysin itselleni tyttöystävän, mutta se jäi lyhyeksi koska erosimme kuukauden jälkeen eräästä syystä. Nykyään ainoat sosiaaliset paikkani ovat musiikki terapia mitä käyn aina 2 kertaa viikossa terapeutin kanssa ja tietenkin työt. Aina töiden jälkeen kun olen kotona yleensä mietin aina kaikkea negatiivista kuten masennustani ja yksinäisyyttä. Välillä kun olen käynyt terapiassa Porissa saatan pysähtyä kahvilla tai burgerilla kitara selässä aina istun ja pysähdyn miettimään ja katsomaan kun suurin osa kävelevät ja liikkuvat porukoissa tai jonkun kanssa. Saatan olla katelinen muille , koska suurin osa nauttii elämästä ja ovat onnellisia, joka on hyvä heille. Tiedän etten varmastikaan elä kauaa , koska ajattelen itsetuhoisesti ja välillä saatan viillellä itseäni ja muutenkin satutan itseäni. Uskon kyllä että olen varmasti vasten mielinen persoona , koska pidän eri tyyleistä jne. Sen takia varmaan olen yksin , vaikka olisin kuinka ystävällinen, mutta se ei riitä. Jos olet ollut hyvin kauan yksin elämässä alat pakoilemaan ihmisiä etkä uskalla mennä minnekään vaikka kuinka haluiaisit, jota käy paljon itselleni. Mielestäni se on täyttä paska puhetta , että ``En tarvitse kavereita ja suhteita``. Jokainen haluaa jotain mihin kuuluu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omasta mielestä se johtuu vaan siitä, että olemme aluperinkin niin tuntemattomia itsellemme, emme osaa olla yksin, emme ole juurtuneita itseemme, emme tunne itseämme.
Sen tähden juoksemme yksinäisyyttä karkuun, etsimme ystäviä ja puolison ym. Mutta loppujenlopuksi yksinolo on todellinen luontomme.
En ymmärrä miksi haluaisin tai pitäisi kuulua jonnekin tai johonkin? En minä ole mikään esine, en kuulu kellekään tai minnekään! Kuulun elämälle itsessään. :)
Kelpaan itselleni, kaikki muuta mitä on ja tulee olemaan on vain bonusta. ;) Ei kukaan tai mikään muu voi täyttää tyhjiötäni, paitsi minä itse.
Koet olevasi onneton, koska alat ajattelemaan kaikkea negatiivista, mutta tiedän kyllä, että on haastavaa muuttaa ajatusmaailmaa. Mut on se mahdollista, kun tietoisesti alkaa miettimään, että mitä haluaisi tehdä ja minne mennä.
Meitä ei vaan kasvateta täällä länsimaissa varsinkaan kuuntelemaan omaa sisintä ja sydäntä, vaan me luovutamme vallan onnellisuudestamme toisille ihmisille ja alamme etsiä onnea toisista ihmisistä ja juuri tämän takia koemmekin itsemme niin onnetomiksi ja yksinäisiksi, kun emme saakaan ulkopuolelta ja toisilta sitä mitä kaipaamme.