Julkkikset laukovat totuuksia?
"Kaikilla maailmanympäripurjehduksilla ja muilla purjehdusreissuilla joilla olen ollut, ylivoimaisesti paras hetki on aina ollut se, kun pääsee helvettiin sieltä veneestä. Halusin nytkin helvettiin sieltä!" (Hjallis Harkimo)
"Kaikkien purjehdukselle osallistuneiden puheenvuorot noudattivat samaa kaavaa: reissu oli rankka, eikä kukaan jäänyt pahemmin kaipaamaan merille. Ei varsinkaan Suomen kaikkien aikojen kiekkopakkeihin lukeutuva Timonen."
https://www.seiska.fi/Telkkari/Jalleen-Atlantin-yli-purjehtinut-Hjallis-Harkimo-venyi-aarirajoille-purskahti-lopulta
"Kaikilla maailmanympäripurjehduksilla ja muilla purjehdusreissuilla joilla olen ollut, ylivoimaisesti paras hetki on aina ollut se, kun pääsee helvettiin sieltä veneestä. Halusin nytkin helvettiin sieltä!" (Hjallis Harkimo)
"Kaikkien purjehdukselle osallistuneiden puheenvuorot noudattivat samaa kaavaa: reissu oli rankka, eikä kukaan jäänyt pahemmin kaipaamaan merille. Ei varsinkaan Suomen kaikkien aikojen kiekkopakkeihin lukeutuva Timonen."
https://www.seiska.fi/Telkkari/Jalleen-Atlantin-yli-purjehtinut-Hjallis-Harkimo-venyi-aarirajoille-purskahti-lopulta
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse purjehtiminen on kivaa, kun purjehtii jollalla tai kilpaa köliveneellä.
Matkapurjehdus on kivaa, kun määränpää on lähellä. Purjehtiminen on ihan kiva tapa vaihtaa maisemaa verrattuna moottoriveneeseen tai autoon.
Matkapurjehduskin on perusluonteeltaan kuitenkin tympeää, jos sitä joutuu tekemään pitemmän aikaa.
Siksi perheveneen tärkeimmät ominaisuudet ovat suuri koko, säältä suojaava korkea ja suojaisa kansirakenne ja matala syväys. Näin matkapurjehduksen parhaimmat puolet pääsevät esiin.
Veneen nousukulmalla tai nopeudella on vain vähäinen merkitys kokemuksen kokonaisuuteen.
Harkimon veneestä haluaa pois itse Harkimokin
Jokseenkin juuri toisinpäin.
Lähellä merta, vakaa vene, hyvät nousuominaisuudet. Siinä avomeriveneen perusominaisuudet.
Miltähän tuntuis istua kolmeviikkoa auton ratissa...puhumattakaan vuodesta...vois haluta pois vaikka olis millainen Ferrari tahansa!!!
Veneilyn kannalta kaikki mielenkiintoinen tapahtuu lähellä rannikkoa. Avomeri on kaikenkaikkiaan supertylsä paikka. Ainoa ilo on, että voi kehuskella (sitten satamaan päästyään) purjehdituilla meripeninkulmilla ja kelin kovuudella.
Sitten kun siirrytte melontaan tai edes kevytvenepurjehdukseen, pääsette oikeasti sinne, missä on mukavinta.
Purjehdus on samanlaista kuin saisi katsoa kaunista naista kaukaa, kun meloessa taas naisen kanssa pääsee lähikontaktiin.
Ongelma meloessa on tietysti se, että se vaatii retkeilyhenkisyyttä. Ei ole suojaksi kiinteää koppia vaan on tyydyttävä telttaan.
Tokihan melonnan ja veneilyn voi yhdistää, jos yöpyy luonnonsatamissa ja tyytyy johonkin muuhun kuin merikajakkiin.
Hjallis sanoo viihtyvänsä maailmanympäripurjehduksilla paremmin yksin, ja jos vielä lähtisi niin lähtisi yksin. Lähteminenhän tottakai aina pelottaa, onhan siinä vaaroja edessä pitkäksi ajaksi mutta matkaan päästyään alkaa tottumaan ja sopeutumaan.
Tässä nyt hieman puhutaan eriasiasta, ainakin hieman. Avomeripurjehdus on yleensä varsin lyhyen matkan päässä rannikosta/ jostain saaresta. Kun taas valtameripurjehduksessa ollaan paljon pitempään merellä (omavaraisesti!)vaikka mieli matkalla muuttuisi. Siksi valmistautuminen, miehistö ja veneen varustus ja kunto (ehkä ominaisuudet) nousevat eri lailla esiin näissä. Kun asiat on hoidettu oikein (mitä sitten kenenkin mielestä on oikein?), on lähteminen kivaa ja myös merellä oleminen kivaa! Ja myös perille pääseminen (en nyt tarkoita perille selviytymistä) on sekin kivaa!
Mutta ei kaikki tykkää kaikesta ja hyvä niin!
Naulan kantaa - avomeripurjehdus on yleensä tunteja, max pari vuorokautta, kun taas aloituksen esimerkki oli valtameripurjehduksesta, jossa kesto on tuntien sijaan useissa päivissä, viikoissa ja jopa kuukausissa. Sattuneesta syystä vaatii paitsi erilaista luonnetta niin eri ominaisuuksia veneeltä ja kovempaa varustuksen tasoa jne. Ja toki asettaa ihan eri vaatimukset miehistölle ja kopparillekin.
Mikä sitten avomeripurjehduksessa on kivaa: yleensä saa mennä hyvin rauhassa, harvoin väisteltävää ja tuulikin tasainen. Usein avomerireitti on nopeampi kuin rantoja pitkin. Itämerellä avomeri on lopulta kovin rajallinen - taitaa joka paikasta pääsee rantaan/satamaan 12h sisään.
Entäs valtameripurjehdus? No siinä on seikkailun tuntua kun lähtee ylittämään valtamerta, vaikka vain osissa. Itse meno on tylsästä pelottavaan, upeasta tunteelliseen, mutta yleensä määränpäähän saapuminen on sen arvoista. Eräänlainen suoritus siis, mutta välissä monenlaisia hetkiä. Ei kaduta.
Ja se saaristopurjehdus: näkee hyvin etenemisen, on maisemia ja jatkuvasti tekemistä ja aina ranta lähellä, mutta vastaavasti olosuhteet vaihtelevat ja kokoajan pitää olla tarkkana jne.
Jokaisessa puolensa.