tähän elämään on mahtanut enemmän pahaa kuin hyvää. Paljon epäonnea, sairastuminen teininä, joka vei loputkin itseluottamuksesta kiusaamiskokemusten jälkeen. Jotenkin mennyt väkisin eteenpäin, hankkinut koulutuksen, tehnyt töitä. Rakastunut, masentunut ja lamaantunut. Jättänyt kaikki asiat hoitamatta, saanut häädön. Ollut asunnoton neljä vuotta, kokenut addiktiot, jotenkin noussut aina pinnalle. Palanut työkuvioissa monta kertaa loppuun, kokenut kiusaamista aikuisenakin.
Mahdollisuuksia ollut vaikka mihin ja naisetkin ovat osoittaneet kiinnostusta, mutta eihän onnettomalla itsetunnolla ja kokemuksella uskalla tehdä mitään asioiden edistämiseksi. Sitä miettii haluaako sitä edes tehdä mitään. Toivooko sitä vain elämäänsä normaaleita asioita, jotta näyttäisi muiden silmissä normaalilta.
Enkä minä itsekään mikään täydellinen ole, se pitää mainita. Olen tehnyt paljon asioita, joita kadun.
En ole tähän ikään mennessä koskaan seurustellut, oikeita todellisia kavereita ollut viimeksi joskus ala-asteella.
Aika parikymppisestä kolmikymppiseksi hurahti todella nopeasti, täydellisessä sumussa. Mielessä pyörii hukattu aika ja lapsuuden muistot, jolloin oli vielä jotenkin kiinni elämässä. Työttömänä olen tällä hetkellä, enkä rehellisesti sanottuna tiedä mitä alkaisin tekemään. Kestääköhän psyykkeeni edes mitään? Ja silti kaikesta epäonnesta huolimatta jaksan uskoa, että minullekin tapahtuu vielä jotain hyvää.
Mahdollisuuksia ollut vaikka mihin ja naisetkin ovat osoittaneet kiinnostusta, mutta eihän onnettomalla itsetunnolla ja kokemuksella uskalla tehdä mitään asioiden edistämiseksi. Sitä miettii haluaako sitä edes tehdä mitään. Toivooko sitä vain elämäänsä normaaleita asioita, jotta näyttäisi muiden silmissä normaalilta.
Enkä minä itsekään mikään täydellinen ole, se pitää mainita. Olen tehnyt paljon asioita, joita kadun.
En ole tähän ikään mennessä koskaan seurustellut, oikeita todellisia kavereita ollut viimeksi joskus ala-asteella.
Aika parikymppisestä kolmikymppiseksi hurahti todella nopeasti, täydellisessä sumussa. Mielessä pyörii hukattu aika ja lapsuuden muistot, jolloin oli vielä jotenkin kiinni elämässä. Työttömänä olen tällä hetkellä, enkä rehellisesti sanottuna tiedä mitä alkaisin tekemään. Kestääköhän psyykkeeni edes mitään? Ja silti kaikesta epäonnesta huolimatta jaksan uskoa, että minullekin tapahtuu vielä jotain hyvää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyyyllä vain...epäusko on "isästä perkeleestä"! Joten usko poika vaan että paistaa se päivä risukasaankin! Vaikka sinun kasa on aika laho...
En oikein ymmärtänyt "epäusko on isästä perkeleestä", mitähän tuo tarkoitti?
Aloittajalle sanoisin, että ei tämä elämä meille toisillekaan aina mikään unelma ole. Pitää vain ymmärtää, että elämä on yhtä vuoristorataa ja se on sitä kaikille. Totta kai näytämme ehkä ulospäin täydellisiltä, mutta ulos ei näy, jos sisällä kiehuu.
Usko vain itseesi äläkä muihin. Älä kuvittele olevasi mikään laho, kuten edellinen sanoi, vaan juuri sellainen kuin kaikki muutkin ovat. Sinun mahdollisuutesi ovat tulevaisuudessa, eivät menneisyydessä. Luota siihen.