En oo hurahtanut... Se vaan kulkee..syvällä sydämmes.. Ei sen kummempaa...🐥♥🌸
0Äänestä
ehtollinen
Jesse pelastaa joten kyllä.
0Äänestä
Katsontoisinsilmin
Onko tuo avauskysymys ilkeyttä, panettelua vai omaa toivottomalta tuntuvaa olotilan purkua? Kenties kaikkea näitä yhtäaikaa. Kauniisti sanottu tuossa Ellu..."syvällä sydämessä" "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" (Matt. 7:1).
0Äänestä
ylös6
kyllä vain, jeesus on rakkauteni johon sinä et valitettavasti kuulu.
Kyllä olen, Jeesus ei katso nenän vartta pitkin ja rakastaa epätäydellistäkin ihmistä <3 ja Jeesukselta löytyy aina mulle aikaa
0Äänestä
notmystylee
ei o oikeen koskaan kolahtanu... harva on, vaik joillekin antanu mahollisuutta mmmhuolimaton eiku avomielinen ku oon :D
0Äänestä
mäteillenäytän
Jeesus on mun, kun se on mun rakkaus, eikä kenkää muun...; =)...
0Äänestä
IhanaJee
En ole hurahtanut. Olen katsonut totuutta silmiin. Jeesus on mahti mies. Mieletön nöyryys, mieletön teko, upea ideologia. Hyvyyden sanoma on uskomaton. Pidän sitä mullistavana.
0Äänestä
testaan_menttaan_
Jeesus oli sen ihmisen nimi, joka joutui Veden Hengen valtaan. Veden Henki kurittaa meitä, ja sen Sininen sydän pusertaa voimaa rinnastamme. Toisaalta se on Totuus, ja Nöyryys kulkee kanssamme, koska sieltä me olemme lähtöisin. Veden Henki kulkee kanssamme, ja mikäli kunnioitamme sitä se siirtyy kauttamme luomakuntaan joka on ympärillämme ja suojelee sitä. Kuoltuani tahdon Kodin jota rakentaa, ja Ylösnoustuani tahdon muistaa.
0Äänestä
TestiSydänlaulaalujemmin
Vertauskuvassa Veden Hengen vallassa ei voi tietenkään erottaa kahta muuta, koska ei ole olemassa yhtä ilman toista ja kolmatta. Se on kaikki yhdessä -paketti: ota tai jätä. Ei tietenkään saa näin rajallisesti ajatella. Tarvitsee olla tilannetajua ja joustavuutta. Voihan olla ettei ole tietämystä muusta kuin Veden Hengestä. Tietämättömyydestä en usko kuitenkaan avauksen tehneen kärsivän vaan luulen hänen tarkastikin sanomansa harkinneen.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä, kuuluu sanonta. Elämässä voi tulla käännekohta jolloin tulee sisäinen pakottava tarve tutkailla elämäänsä. Mitä tälläisen ihmisen elämässä on tällöin tapahtunut arkipäivästä poikkeavaa, ei voi tietää. Taustalla on voinut olla hyvin pitkään leijunut ajatus asiasta tai toisesta, mutta elämässä on saavuttu pisteeseen vasta nyt, jolloin tämän tai näiden ”taustahäriköiden” on aika konkretisoitua. On siis katumuksen ja nöyryyden aika. Ja tietysti myöhemmin ajatus jostain paremmasta ajasta. Ei enään elämään ”heräteostoksia” vaan jotain paljon syvempää. Kevyelle pohjalle pintakiitona rakennettujen elämien jatkuvuus on hapero. Se nakertaa ihmistä, imee voimaa kuin pahin vampyyri, melkein tukahduttaen oman elämän, lamaannuttaa henkisesti. Kaikki voima menee arkeen ja siitä selviytymiseen. Mutta velvollisuus on kuitenkin aina hoidettava.
Onkohan kirjoittaja käsitellyt vertauskuvallisesti kuolemaa ja ylösnousemista, tarkoittaen niillä maallisia tapahtumia. Kuolemassa on toivo ja silloinhan voisi ajatella, että vanha poistuu ja tilalle tulee jotain uutta. Ylösnousussa olisi kuljettu uusi elämä, jota muistella. Avaaja on hyvä ja tarkentaa asiansa.
En usko täydelliseen ihmiseen. Uskon ihmisen kasvuun etapeissa, elämänkokemusten myötä. Virheitä tehden ja tärkeää on muistaen nöyrtyminen. Ei siis polvillaan kulkien vaan sellaisella raikkaalla itsetunnolla toiset huomioonottaen.
Toisilla niiden todellisten ja arvokkaiden asioiden huomaaminen ottaa vähän pitempään kuin toisilla, vaikka ovatkin olleet siellä aina. Niiden pintaan ponnahtaminen näin voimakkaasti vähän kummaksuttaa. Ovathan ne ikiaikaisia. Jotain on tapahtunut...Mutta matka on ollut kuljettava ennen kuin aika on tullut kypsäksi. Todellista Via Dolorosaa kulkien, ehkäpä muitakin kärsimyksille asettaen. Niin ja toisethan jäävät aina rannalle.
0Äänestä
Kiittistä
TestiSydänlaulaalujemmin kirjoitti:
Vertauskuvassa Veden Hengen vallassa ei voi tietenkään erottaa kahta muuta, koska ei ole olemassa yhtä ilman toista ja kolmatta. Se on kaikki yhdessä -paketti: ota tai jätä. Ei tietenkään saa näin rajallisesti ajatella. Tarvitsee olla tilannetajua ja joustavuutta. Voihan olla ettei ole tietämystä muusta kuin Veden Hengestä. Tietämättömyydestä en usko kuitenkaan avauksen tehneen kärsivän vaan luulen hänen tarkastikin sanomansa harkinneen.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä, kuuluu sanonta. Elämässä voi tulla käännekohta jolloin tulee sisäinen pakottava tarve tutkailla elämäänsä. Mitä tälläisen ihmisen elämässä on tällöin tapahtunut arkipäivästä poikkeavaa, ei voi tietää. Taustalla on voinut olla hyvin pitkään leijunut ajatus asiasta tai toisesta, mutta elämässä on saavuttu pisteeseen vasta nyt, jolloin tämän tai näiden ”taustahäriköiden” on aika konkretisoitua. On siis katumuksen ja nöyryyden aika. Ja tietysti myöhemmin ajatus jostain paremmasta ajasta. Ei enään elämään ”heräteostoksia” vaan jotain paljon syvempää. Kevyelle pohjalle pintakiitona rakennettujen elämien jatkuvuus on hapero. Se nakertaa ihmistä, imee voimaa kuin pahin vampyyri, melkein tukahduttaen oman elämän, lamaannuttaa henkisesti. Kaikki voima menee arkeen ja siitä selviytymiseen. Mutta velvollisuus on kuitenkin aina hoidettava.
Onkohan kirjoittaja käsitellyt vertauskuvallisesti kuolemaa ja ylösnousemista, tarkoittaen niillä maallisia tapahtumia. Kuolemassa on toivo ja silloinhan voisi ajatella, että vanha poistuu ja tilalle tulee jotain uutta. Ylösnousussa olisi kuljettu uusi elämä, jota muistella. Avaaja on hyvä ja tarkentaa asiansa.
En usko täydelliseen ihmiseen. Uskon ihmisen kasvuun etapeissa, elämänkokemusten myötä. Virheitä tehden ja tärkeää on muistaen nöyrtyminen. Ei siis polvillaan kulkien vaan sellaisella raikkaalla itsetunnolla toiset huomioonottaen.
Toisilla niiden todellisten ja arvokkaiden asioiden huomaaminen ottaa vähän pitempään kuin toisilla, vaikka ovatkin olleet siellä aina. Niiden pintaan ponnahtaminen näin voimakkaasti vähän kummaksuttaa. Ovathan ne ikiaikaisia. Jotain on tapahtunut...Mutta matka on ollut kuljettava ennen kuin aika on tullut kypsäksi. Todellista Via Dolorosaa kulkien, ehkäpä muitakin kärsimyksille asettaen. Niin ja toisethan jäävät aina rannalle.
En tahdo puuhun asumaan, en tahdo olla alasti muiden keskellä, en tahdo syntyä uudelleen eläimenä, en usko saatanan olemassaoloon, helvetti on ruumiin olotila jos se haudataan elävänä, tahdon syntyä uudelleen ja omistaa sen saman sielun kodin mikä minulla on nyt, en tahdo nimeä, en tahdo kenenkään nuuskivan väärin perustein, ei saatanaa
0Äänestä
T2Sydänlaulaalujemmin
Pääsiäinenhän on suurin kristillinen juhla vaikka se on muuttunutkin mämmijuhlaksi ihmisten maallistumisen myötä. Pitkäperjantaina Jeesus kuolee ja tänään sunnuntaina on ylösnousemuksen aika. Tärkeäähän siinä on se, että Jeesus sovitti kuolemallaan ihmisten synnit ja kuoleman, jonka ansiosta jokainen Jeesukseen Kristukseen turvautuva saa ikuisen elämän.
Ymmärrän niin että kirjoittaja ei halua palvella muita uskontoja ja niiden Jumalia kuin kristinuskon Jumalaa. Mainittakoon hindut ja eläimenä syntyminen. Eikä mitään suuria huomiotaherättäviä tempauksia tai erikoisuuksia elämään. Elävältä hautaamisen voisi ajatella olevan tilanne, jossa ei olla pyhittäydytty Jumalalle. Tuo Saatanan olemassaolo on hiukan ongelmallinen kun se kielletään tässä. Kyllä minun ajatukseni on se, että se hönkii koko ajan niskaan ja on oltava varuillaan ja tarvittaessa taisteltava.
Kysyisin vielä ketä tai mitä tässä tarkoitetaan Saatanalla, koska kirjoituksen lopussa on ”ei saatanaa”? Ajatellaan Saatanan perikuvaa, joka meille tulee eittämättä mieleen ensimmäisenä on sarvipäinen kippurahäntä hiilihanko kädessä. Paljon ovelampana se saattaa esiintyä ilmestyksenä, jota ei voi vastustaa, joka kietoo ihmisen pikkusormensa ympäri hetkessä. Tarkoittaneeko kirjoittaja tällaista seikkaa elämänsä risteyskohdassa? Kuinka sitten vakuuttua ettei kyseessä ole Saatanan juoni, joka tuhoaisi lopullisesti kaiken vaivannäön ja johtaisi loppuelämän kärsimykseen?
Eikö ole tapahtunut kastetta, tarkoitetaanko Pyhän Hengen vastaanottamista uudelleen syntymällä? Kirjoittaja sanataitavasti kuitenkin kirjoittaa hengen asioista -voihan sitä silti olla perehtynyt. Eikö sitten kasteen otettua ala uusi elämä samassa sielussa ikään kuin tyhjältä pöydältä, saaden myös iankaikkisen elämän maallisen elämän päätyttyä.
Kuinka hyvyyden ja pahuuden sitten voi ylipäätänsä erottaa toisistaan? Ihminenhän on vaistonvaraisesti utelias, jo pelkästään oma selviytyminen vaatii jonkin verran ympäristön tutkimista. Avuksi voi olla hyvä ihmistuntemus, motivaatio saavuttaa päämääränsä polttamatta siipiään eli terve itsesuojeluvaisto ja asioista selvää ottaminen. Ei kai siitä kukaan pahastu jos joku haluaa perehtyä tärkeään asiaan. Eikö se olisi enemmän anteeksiantamatonta kaikille osapuolille olla tarkentamatta mielen päällä olevia ajatuksia. Mielestäni jokainen ihminen henkilötasolla joutuu loppukädessä tekemään päätöksensä itse. Tuli pitkä kirjoitus. Piti vastata vain uudelleen syntymään. Selvennöksiä kaipaan. Onnea valitsemallesi tielle!
0Äänestä
Cu.ri.ous
Oon kiinnostunut
0Äänestä
Jokin_meidät_mahdollisti
En ole asiantuntija saati uskontojen tuntija, kaikki kertomani perustuu itse nähtyyn, koettuun ja luonnontieteisiin joita kunnioitan. Uskonnot perustuvat mielestäni kaikki ihmisen kykyyn ajatella olevansa myös jotain muuta kuin aistein havaittava olento, joka koostuu alkuaineista. En ole kommunisti, joten olen sitä mieltä että Ihmisen Keho on rajallinen, tärkeä, ainutlaatuinen ja samalla Koti sille aistein vaikeasti havaittavalle osallemme, joka saa aikaan yliluonnollisen kokemuksen ja tuntuman siitä että on olemassa meitä suurempi voima joka hallitsee maailmaa ja kaikkea siinä mutta joka toisaalta on mahdollistanut Elämän jota saamme elää. Saatana on mielestäni sama asia kuin Kuolema, eli kuollut ruumis joka mätänee haudassa ja jota hajottava pieneliöstö sekä hajoamisesta syntynyt lämpö pitävät Tulimeressä niin kauan kuin se on hajonnut alkuaineiksi ja on yhtä Maan kanssa. Kristus joka on Ihmisen muotoinen Veden Elementti, jota kala symboloi, on siinä vaiheessa jo kirkastunut pois ja ylösnoussut. Ylösnousemus tapahtuu ihmisen Kehon muodossa, ja Ylösnoussut voi ottaa Kehon muodon, mutta Saatana on silloin jo kadonnut Tulimeressä. On lohduttavaa ajatella, että on olemassa usko hyvyyteen, joka otti Jeesuksen 40 päivän kuluttua kuolemasta suoraan Taivaaseen, eikä hänestä koskaan muodostunut mätänevää ruumista. Ja on Äärimmäisen helpottavaa ajatella, että moni kristillinen kirkkomaa suostuu hautaamaan Ihmisen toisen päälle vasta 40 vuoden hautalevon jälkeen. Olen vakaasti päättänyt, että Sieluni, joka hallitsee Kehoani, on sidottu kiinni sen kromosomeihin, luihin ja jopa karvoihin niin tiukasti, että se Muistaa oman Kotinsa kun se 40 vuoden minimilevon jälkeen nousee ylös ja etsii uuden asuinsijan. Voi olla että jään hautausmaalle asumaan, ja kun kuljet kauniina Kesäiltana hautojen välissä, tunnet lempeän käden kosketuksen olkapäälläsi, tai hautausmaan portti liikkuu kuin huomaamatta, itsekseen, ja se olen Minä, Ylösnoussut.. loppuelämäni mietin, kuinka voin sovittaa kehoni johonkin mittaan tai ajatukseen, jotta voin mahdollisesti syntyä myös uudelleen Elämään, jossa aion olla mahdollisimman hiljaa, ja korkeintaan Anonyymisti lohduttaa ihmisiä jotka kipuilevat ja pelkäävät. Aurinko on Päivä ja Valo, Vesi on Elämä ja Kuu on Vettä nostava Yö, mutta pelottavin niistä on Aurinko, jolla on valta kuivattaa Vedet ja näyttää silmillemme kuinka mitättömiä ja avuttomia me olemme.
0Äänestä
T3Sydänlaulaalujemmin
Onko Aurinko tässä se kohde, jota palvotaan, koska sen lämpöenergia voi kuivattaa tai haihduttaa veden? Eli Aurinko on kaikkivoipa, verrattavissa Jumalaan. Elävä eliö tarvitsee vettä solujen toimintaan, muuten se kuolee. Vesihän on elämän peruspilareita aurinkoenergian kanssa, jotka yhdessä antavan yhteyttäville kasveille niiden tarvitseman energian, jotka vuorostaan tuottavat fotosynteesin tuloksena meille happea ilmakehään. Ihmisessähän on yli puolet vettä. Ruumiin hajotessa siitä tietysti jossain vaiheessa haihtuu vettä ilmakehään. Mutta sama vesihän kiertää ilmakehässä loputtomiin. Alkuaineet jäävät päasiassa maahan. Saatana eli Kuolema eli ihmisen fyysinen kuolema on yhtä kaikki. Mätänevä ruumis on Tulimeressä kunnes on tapahtunut energian uudelleenjärjestyminen. Eikö tässä ole samankaltaisuutta kristilliseen ruumiinsiunaukseen ”...maaksi pitää sinun jälleen tuleman”! Kun mikrobit ovat tehneet työnsä, voi alkuaineiksi ja vedeksi muuttunut ruumiis kokea ylösnousemuksen ihmisen hahmossa. Tällöin myös Saatana on poistunut. Ihmishahmoinen Veden Elementi, jota kala symboloi, on Kristus, on jo aiemmin saavuttanut kirkkauden ja ylösnousemuksen. Viittaatko tässä juuri Jumalan hyvyteen Jeesuksen Kristuksen kirkastuessa 40 pv kuolemansa jlkn? Miten ajattelet tuon hautaamisen, jos kaksi ruumista haudattaisiin kerralla samaan hautaan vieretysten, entä polttohautaus? Ajattelen vain näitä alkuaineita ja vettä. Olisin kyllä itse mielelläni samassa haudassa puolisoni kanssa –jos olisin ollut sovussa hänen kanssaan maallisessa elämässä. DNA on myös koostunut alkuaineista. Samalla lailla hajaoavaa kuin muukin orgaaninen aines. Minun on nyt äkkiseltään vaikea saada tästä kohdasta kiinni, että ihminen voisi palata aineettomassa muodossa, mutta olla kuitenkin kuin entinen itsensä koostuen vanhasta perimästään. Kloonaustahan on varmasti saatavilla tulevaisuudessa, ainakin raharikkaille. Ainoa mitä voisin ajatella, on aineen uudellen muotoutuminen vanhaan muotoonsa. Tässä tapauksessa DNA:n järjestäytyminen ko. henkilön mukaisesti. Silloinhan olisi joku valtava, tuntematon voima. Sielun mainitset olevan se hyvämuistinen, joka saattaisi ne yhteen. Mutta ei kai kristityllä ole aikomusta tulle maan päälle takaisin ja kuljeskella, sanotaan nyt vaikka, aaveena tai haamuna. Sinulla on kuitenkin paljon viittauksia kristinuskoon, käytät myös termistöä, jolla on suora yhteys krist.uskoon. Ajatuksesi on hyvää tekevä kun ajattelet lohdutta sitä kaipaavia. Sitä en ymmärtänyt mitä tarkoitat " loppuelämäni mietin". Koska tulee sitten lopullinen loppu?
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ai miäkö??
En usko et hänon täällä.
En oo hurahtanut...
Se vaan kulkee..syvällä sydämmes..
Ei sen kummempaa...🐥♥🌸
Jesse pelastaa joten kyllä.
Onko tuo avauskysymys ilkeyttä, panettelua vai omaa toivottomalta tuntuvaa olotilan purkua? Kenties kaikkea näitä yhtäaikaa.
Kauniisti sanottu tuossa Ellu..."syvällä sydämessä"
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" (Matt. 7:1).
kyllä vain, jeesus on rakkauteni johon sinä et valitettavasti kuulu.
Rakkaus odottaa ja voittajan kruunu 👑
https://youtu.be/7uIFISklvXY
Ihan vaan tulin perimään saataviani, ketään loukkaamatta.:)
Olipas se...tällä meneekin loppupääsiäinen rattosasti. Sopiikin hyvin viikon teemaan...onhan se elämä antamista ja ottamista. <3
Tsiisas
En ole
Kyllä olen, Jeesus ei katso nenän vartta pitkin ja rakastaa epätäydellistäkin ihmistä <3 ja Jeesukselta löytyy aina mulle aikaa
ei o oikeen koskaan kolahtanu... harva on, vaik joillekin antanu mahollisuutta mmmhuolimaton eiku avomielinen ku oon :D
Jeesus on mun, kun se on mun rakkaus, eikä kenkää muun...; =)...
En ole hurahtanut. Olen katsonut totuutta silmiin. Jeesus on mahti mies. Mieletön nöyryys, mieletön teko, upea ideologia. Hyvyyden sanoma on uskomaton. Pidän sitä mullistavana.
Jeesus oli sen ihmisen nimi, joka joutui Veden Hengen valtaan. Veden Henki kurittaa meitä, ja sen Sininen sydän pusertaa voimaa rinnastamme. Toisaalta se on Totuus, ja Nöyryys kulkee kanssamme, koska sieltä me olemme lähtöisin. Veden Henki kulkee kanssamme, ja mikäli kunnioitamme sitä se siirtyy kauttamme luomakuntaan joka on ympärillämme ja suojelee sitä. Kuoltuani tahdon Kodin jota rakentaa, ja Ylösnoustuani tahdon muistaa.
Vertauskuvassa Veden Hengen vallassa ei voi tietenkään erottaa kahta muuta, koska ei ole olemassa yhtä ilman toista ja kolmatta. Se on kaikki yhdessä -paketti: ota tai jätä. Ei tietenkään saa näin rajallisesti ajatella. Tarvitsee olla tilannetajua ja joustavuutta. Voihan olla ettei ole tietämystä muusta kuin Veden Hengestä. Tietämättömyydestä en usko kuitenkaan avauksen tehneen kärsivän vaan luulen hänen tarkastikin sanomansa harkinneen.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä, kuuluu sanonta. Elämässä voi tulla käännekohta jolloin tulee sisäinen pakottava tarve tutkailla elämäänsä. Mitä tälläisen ihmisen elämässä on tällöin tapahtunut arkipäivästä poikkeavaa, ei voi tietää. Taustalla on voinut olla hyvin pitkään leijunut ajatus asiasta tai toisesta, mutta elämässä on saavuttu pisteeseen vasta nyt, jolloin tämän tai näiden ”taustahäriköiden” on aika konkretisoitua. On siis katumuksen ja nöyryyden aika. Ja tietysti myöhemmin ajatus jostain paremmasta ajasta. Ei enään elämään ”heräteostoksia” vaan jotain paljon syvempää. Kevyelle pohjalle pintakiitona rakennettujen elämien jatkuvuus on hapero. Se nakertaa ihmistä, imee voimaa kuin pahin vampyyri, melkein tukahduttaen oman elämän, lamaannuttaa henkisesti. Kaikki voima menee arkeen ja siitä selviytymiseen. Mutta velvollisuus on kuitenkin aina hoidettava.
Onkohan kirjoittaja käsitellyt vertauskuvallisesti kuolemaa ja ylösnousemista, tarkoittaen niillä maallisia tapahtumia. Kuolemassa on toivo ja silloinhan voisi ajatella, että vanha poistuu ja tilalle tulee jotain uutta. Ylösnousussa olisi kuljettu uusi elämä, jota muistella. Avaaja on hyvä ja tarkentaa asiansa.
En usko täydelliseen ihmiseen. Uskon ihmisen kasvuun etapeissa, elämänkokemusten myötä. Virheitä tehden ja tärkeää on muistaen nöyrtyminen. Ei siis polvillaan kulkien vaan sellaisella raikkaalla itsetunnolla toiset huomioonottaen.
Toisilla niiden todellisten ja arvokkaiden asioiden huomaaminen ottaa vähän pitempään kuin toisilla, vaikka ovatkin olleet siellä aina. Niiden pintaan ponnahtaminen näin voimakkaasti vähän kummaksuttaa. Ovathan ne ikiaikaisia. Jotain on tapahtunut...Mutta matka on ollut kuljettava ennen kuin aika on tullut kypsäksi. Todellista Via Dolorosaa kulkien, ehkäpä muitakin kärsimyksille asettaen. Niin ja toisethan jäävät aina rannalle.
Hyvä kirjoitus!
Kristus nousi ylös pääsiäisenä.
https://youtu.be/rkVZtZuMd8Y
En tahdo puuhun asumaan, en tahdo olla alasti muiden keskellä, en tahdo syntyä uudelleen eläimenä, en usko saatanan olemassaoloon, helvetti on ruumiin olotila jos se haudataan elävänä, tahdon syntyä uudelleen ja omistaa sen saman sielun kodin mikä minulla on nyt, en tahdo nimeä, en tahdo kenenkään nuuskivan väärin perustein, ei saatanaa
Pääsiäinenhän on suurin kristillinen juhla vaikka se on muuttunutkin mämmijuhlaksi ihmisten maallistumisen myötä. Pitkäperjantaina Jeesus kuolee ja tänään sunnuntaina on ylösnousemuksen aika. Tärkeäähän siinä on se, että Jeesus sovitti kuolemallaan ihmisten synnit ja kuoleman, jonka ansiosta jokainen Jeesukseen Kristukseen turvautuva saa ikuisen elämän.
Ymmärrän niin että kirjoittaja ei halua palvella muita uskontoja ja niiden Jumalia kuin kristinuskon Jumalaa. Mainittakoon hindut ja eläimenä syntyminen. Eikä mitään suuria huomiotaherättäviä tempauksia tai erikoisuuksia elämään. Elävältä hautaamisen voisi ajatella olevan tilanne, jossa ei olla pyhittäydytty Jumalalle. Tuo Saatanan olemassaolo on hiukan ongelmallinen kun se kielletään tässä. Kyllä minun ajatukseni on se, että se hönkii koko ajan niskaan ja on oltava varuillaan ja tarvittaessa taisteltava.
Kysyisin vielä ketä tai mitä tässä tarkoitetaan Saatanalla, koska kirjoituksen lopussa on ”ei saatanaa”? Ajatellaan Saatanan perikuvaa, joka meille tulee eittämättä mieleen ensimmäisenä on sarvipäinen kippurahäntä hiilihanko kädessä. Paljon ovelampana se saattaa esiintyä ilmestyksenä, jota ei voi vastustaa, joka kietoo ihmisen pikkusormensa ympäri hetkessä.
Tarkoittaneeko kirjoittaja tällaista seikkaa elämänsä risteyskohdassa? Kuinka sitten vakuuttua ettei kyseessä ole Saatanan juoni, joka tuhoaisi lopullisesti kaiken vaivannäön ja johtaisi loppuelämän kärsimykseen?
Eikö ole tapahtunut kastetta, tarkoitetaanko Pyhän Hengen vastaanottamista uudelleen syntymällä? Kirjoittaja sanataitavasti kuitenkin kirjoittaa hengen asioista -voihan sitä silti olla perehtynyt. Eikö sitten kasteen otettua ala uusi elämä samassa sielussa ikään kuin tyhjältä pöydältä, saaden myös iankaikkisen elämän maallisen elämän päätyttyä.
Kuinka hyvyyden ja pahuuden sitten voi ylipäätänsä erottaa toisistaan? Ihminenhän on vaistonvaraisesti utelias, jo pelkästään oma selviytyminen vaatii jonkin verran ympäristön tutkimista. Avuksi voi olla hyvä ihmistuntemus, motivaatio saavuttaa päämääränsä polttamatta siipiään eli terve itsesuojeluvaisto ja asioista selvää ottaminen. Ei kai siitä kukaan pahastu jos joku haluaa perehtyä tärkeään asiaan. Eikö se olisi enemmän anteeksiantamatonta kaikille osapuolille olla tarkentamatta mielen päällä olevia ajatuksia. Mielestäni jokainen ihminen henkilötasolla joutuu loppukädessä tekemään päätöksensä itse.
Tuli pitkä kirjoitus. Piti vastata vain uudelleen syntymään.
Selvennöksiä kaipaan.
Onnea valitsemallesi tielle!
Oon kiinnostunut
En ole asiantuntija saati uskontojen tuntija, kaikki kertomani perustuu itse nähtyyn, koettuun ja luonnontieteisiin joita kunnioitan. Uskonnot perustuvat mielestäni kaikki ihmisen kykyyn ajatella olevansa myös jotain muuta kuin aistein havaittava olento, joka koostuu alkuaineista. En ole kommunisti, joten olen sitä mieltä että Ihmisen Keho on rajallinen, tärkeä, ainutlaatuinen ja samalla Koti sille aistein vaikeasti havaittavalle osallemme, joka saa aikaan yliluonnollisen kokemuksen ja tuntuman siitä että on olemassa meitä suurempi voima joka hallitsee maailmaa ja kaikkea siinä mutta joka toisaalta on mahdollistanut Elämän jota saamme elää. Saatana on mielestäni sama asia kuin Kuolema, eli kuollut ruumis joka mätänee haudassa ja jota hajottava pieneliöstö sekä hajoamisesta syntynyt lämpö pitävät Tulimeressä niin kauan kuin se on hajonnut alkuaineiksi ja on yhtä Maan kanssa. Kristus joka on Ihmisen muotoinen Veden Elementti, jota kala symboloi, on siinä vaiheessa jo kirkastunut pois ja ylösnoussut. Ylösnousemus tapahtuu ihmisen Kehon muodossa, ja Ylösnoussut voi ottaa Kehon muodon, mutta Saatana on silloin jo kadonnut Tulimeressä. On lohduttavaa ajatella, että on olemassa usko hyvyyteen, joka otti Jeesuksen 40 päivän kuluttua kuolemasta suoraan Taivaaseen, eikä hänestä koskaan muodostunut mätänevää ruumista. Ja on Äärimmäisen helpottavaa ajatella, että moni kristillinen kirkkomaa suostuu hautaamaan Ihmisen toisen päälle vasta 40 vuoden hautalevon jälkeen. Olen vakaasti päättänyt, että Sieluni, joka hallitsee Kehoani, on sidottu kiinni sen kromosomeihin, luihin ja jopa karvoihin niin tiukasti, että se Muistaa oman Kotinsa kun se 40 vuoden minimilevon jälkeen nousee ylös ja etsii uuden asuinsijan. Voi olla että jään hautausmaalle asumaan, ja kun kuljet kauniina Kesäiltana hautojen välissä, tunnet lempeän käden kosketuksen olkapäälläsi, tai hautausmaan portti liikkuu kuin huomaamatta, itsekseen, ja se olen Minä, Ylösnoussut.. loppuelämäni mietin, kuinka voin sovittaa kehoni johonkin mittaan tai ajatukseen, jotta voin mahdollisesti syntyä myös uudelleen Elämään, jossa aion olla mahdollisimman hiljaa, ja korkeintaan Anonyymisti lohduttaa ihmisiä jotka kipuilevat ja pelkäävät. Aurinko on Päivä ja Valo, Vesi on Elämä ja Kuu on Vettä nostava Yö, mutta pelottavin niistä on Aurinko, jolla on valta kuivattaa Vedet ja näyttää silmillemme kuinka mitättömiä ja avuttomia me olemme.
Onko Aurinko tässä se kohde, jota palvotaan, koska sen lämpöenergia voi kuivattaa tai haihduttaa veden? Eli Aurinko on kaikkivoipa, verrattavissa Jumalaan. Elävä eliö tarvitsee vettä solujen toimintaan, muuten se kuolee. Vesihän on elämän peruspilareita aurinkoenergian kanssa, jotka yhdessä antavan yhteyttäville kasveille niiden tarvitseman energian, jotka vuorostaan tuottavat fotosynteesin tuloksena meille happea ilmakehään. Ihmisessähän on yli puolet vettä. Ruumiin hajotessa siitä tietysti jossain vaiheessa haihtuu vettä ilmakehään. Mutta sama vesihän kiertää ilmakehässä loputtomiin. Alkuaineet jäävät päasiassa maahan.
Saatana eli Kuolema eli ihmisen fyysinen kuolema on yhtä kaikki. Mätänevä ruumis on Tulimeressä kunnes on tapahtunut energian uudelleenjärjestyminen. Eikö tässä ole samankaltaisuutta kristilliseen ruumiinsiunaukseen ”...maaksi pitää sinun jälleen tuleman”! Kun mikrobit ovat tehneet työnsä, voi alkuaineiksi ja vedeksi muuttunut ruumiis kokea ylösnousemuksen ihmisen hahmossa. Tällöin myös Saatana on poistunut. Ihmishahmoinen Veden Elementi, jota kala symboloi, on Kristus, on jo aiemmin saavuttanut kirkkauden ja ylösnousemuksen.
Viittaatko tässä juuri Jumalan hyvyteen Jeesuksen Kristuksen kirkastuessa 40 pv kuolemansa jlkn? Miten ajattelet tuon hautaamisen, jos kaksi ruumista haudattaisiin kerralla samaan hautaan vieretysten, entä polttohautaus? Ajattelen vain näitä alkuaineita ja vettä. Olisin kyllä itse mielelläni samassa haudassa puolisoni kanssa –jos olisin ollut sovussa hänen kanssaan maallisessa elämässä.
DNA on myös koostunut alkuaineista. Samalla lailla hajaoavaa kuin muukin orgaaninen aines. Minun on nyt äkkiseltään vaikea saada tästä kohdasta kiinni, että ihminen voisi palata aineettomassa muodossa, mutta olla kuitenkin kuin entinen itsensä koostuen vanhasta perimästään. Kloonaustahan on varmasti saatavilla tulevaisuudessa, ainakin raharikkaille. Ainoa mitä voisin ajatella, on aineen uudellen muotoutuminen vanhaan muotoonsa. Tässä tapauksessa DNA:n järjestäytyminen ko. henkilön mukaisesti. Silloinhan olisi joku valtava, tuntematon voima. Sielun mainitset olevan se hyvämuistinen, joka saattaisi ne yhteen. Mutta ei kai kristityllä ole aikomusta tulle maan päälle takaisin ja kuljeskella, sanotaan nyt vaikka, aaveena tai haamuna. Sinulla on kuitenkin paljon viittauksia kristinuskoon, käytät myös termistöä, jolla on suora yhteys krist.uskoon.
Ajatuksesi on hyvää tekevä kun ajattelet lohdutta sitä kaipaavia. Sitä en ymmärtänyt mitä tarkoitat " loppuelämäni mietin". Koska tulee sitten lopullinen loppu?