Jostain tulvahtivat mieleeni sanat tästä biisistä. Piti googlettaa, kun en muistanut nimeä.
https://youtu.be/MTIOSSDrD-U
Ihmiset ja tapatumat olivat totta. Mutta hamassa menneisyydessä.
Ehkä sinä et kuljekaan enää niin kuin silloin. Ehkä työympyräsi ovat kaventuneet. Ehkä joku on saanut sinut jäämään aloilleen. Ehkä sinun ei tarvitse lähteä enää. Tai ehkä sinä pidät kulkemisesta. Jätät jälkeesi kaipaavia, osaa jäät itsekin kaipaamaan. Liioittelenko.
Rakas olen tehnyt paljon tiliä menneiden kanssa, ajatustyötä. Et olisi jättänyt minua niin tylyyn hiljaisuuteen, jos olisin merkinnyt enemmän. Sinulla oli elämässäsi jotain, mikä merkitsi enemmän. Näin olen ymmärtänyt asian. Vastauksitta voi ymmärtää väärin. Mutta tuskin tässä tapauksessa. Ei rakkaus ole koskaan mahdotonta, jos sitä on, sitä ei olisi, jos se olisi mahdotonta.
Menneisyys, virheet ja muistot voivat olla taakka. Täytyy antaa itselle anteeksi, muuten ei jaksa. Näissä muistoissa on paljon kaikkea. Sinussa on paljon kaikkea. Joskus antaudun yhä tunteelle ajatuksissani. Muistot voivat olla lohduttavia, suloisia...
Lohduttavaa olisi nähdä sinut, helliä mielessään pehmeitä hiuksia, katsella silmiin, joissa joskus ehti nähdä monenmoista. Niitä ikäviäkin asioita.. Lohduttavinta olisi nähdä. Kuvitella sitten mielessään halausta, käsiesi lujuutta ympärilläni, poskeasi poskeani vasten.
Totuus on satumainen, totuus on elämää. Mitäpä sitä muuta, totuudessa on hyvä elää.
Sinä, rakkauteni siellä jossain.
https://youtu.be/MTIOSSDrD-U
Ihmiset ja tapatumat olivat totta. Mutta hamassa menneisyydessä.
Ehkä sinä et kuljekaan enää niin kuin silloin. Ehkä työympyräsi ovat kaventuneet. Ehkä joku on saanut sinut jäämään aloilleen. Ehkä sinun ei tarvitse lähteä enää. Tai ehkä sinä pidät kulkemisesta. Jätät jälkeesi kaipaavia, osaa jäät itsekin kaipaamaan. Liioittelenko.
Rakas olen tehnyt paljon tiliä menneiden kanssa, ajatustyötä. Et olisi jättänyt minua niin tylyyn hiljaisuuteen, jos olisin merkinnyt enemmän. Sinulla oli elämässäsi jotain, mikä merkitsi enemmän. Näin olen ymmärtänyt asian. Vastauksitta voi ymmärtää väärin. Mutta tuskin tässä tapauksessa. Ei rakkaus ole koskaan mahdotonta, jos sitä on, sitä ei olisi, jos se olisi mahdotonta.
Menneisyys, virheet ja muistot voivat olla taakka. Täytyy antaa itselle anteeksi, muuten ei jaksa. Näissä muistoissa on paljon kaikkea. Sinussa on paljon kaikkea. Joskus antaudun yhä tunteelle ajatuksissani. Muistot voivat olla lohduttavia, suloisia...
Lohduttavaa olisi nähdä sinut, helliä mielessään pehmeitä hiuksia, katsella silmiin, joissa joskus ehti nähdä monenmoista. Niitä ikäviäkin asioita.. Lohduttavinta olisi nähdä. Kuvitella sitten mielessään halausta, käsiesi lujuutta ympärilläni, poskeasi poskeani vasten.
Totuus on satumainen, totuus on elämää. Mitäpä sitä muuta, totuudessa on hyvä elää.
Sinä, rakkauteni siellä jossain.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvåå huomenta
Yö on mennyt ja
pääsiäisaamu koittanut
Eräälle Hienoa päivää.
vanhaa ketjua
Miten niin?
Voisin samaistua tähän hieman.
Kysyn kuitenkin, entäs jos se kulkuri tuntee ettei kukaan häntä ole oikeasti kaivannut ja vaikka häntä ei heti unohdettaisi niin hän on silti useimmiten ollut ihmisille yhdentekevä?
Jos sitä kaipausta tai välittämistä ei näytä sanoin ja teoin niin eikö se silloin ole täysin joutavaa sen toisen osapuolen kannalta?
Hän tiesi silloin ja tietää yhä.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi.
Kirjoitun on kovin tulkinnanvarainen ja luultavasti sitä yrittää sovittaa omaan kokemukseensa myös. Silti jättäminen hiljaisuuteen on aina ikävä teko. Omat syyt lähtemiselle ovat jokaisen omia, mutta hiljaisuuteen jättäminen ilman selitystä voi tuntua julmalta. Ja onhan sellaisia ihmisiä, myös ajattelemattomia ja toisten tunteista piittaamattomia. Selityksen voi aina antaa, varsinkin jos sitä pyydetään.
Sitten siihen anteeksiantoon... jokainen tekee virheitä ja on syytä olla myös itselleen armollinen, mutta... asioita voi aina yrittää korjata, jos se on mahdollista. Aina ei enää ole. Sitäkin kannattaa miettiä. No man is an island.
Ei hän pyydellyt anteeksi, ei hän tarvinnut anteeksiantoani. Mutta annoin anteeksi -pyytämättä -itseni vuoksi.
Joskus mietin, inhosiko hän minua, ahdistinko häntä. Siitä on liian kauan, niin kauan, että ikävä on jopa noloa. Tavoitin minä hänet, tavalla, joka hänelle sopi. Jotta hän sai tarvitsemansa etäisyyden minuun, turvan ja rauhan. Eikä tätä kannata käsittää väärin, ei tulkita, ei mitään. Tiedän, mitä välillämme oli ja senkin, mikä väliimme tuli.
Tulkitsin ja analysoin ja mietin ja pohdin, kuvittelin, epäilin ja rakastin. Ehdoitta, täysin ja uskollisesti. Hän ei ymmärrä sitä, hän ei voi, sillä hän ei tiedä. Vaikka tietää.
Se on hullua ollakseen totta mutta totta se hulluus. Totta kuin rotta.
Sanasoppa.
Hän voisi ottaa minuun yhteyttä mutta koskaan hän ei sitä tee. Hänen tunteensa ovat kuolleet, ennen kuin ne kai syntyivätkään. Häntä ei kiinnosta, hän ei kaipaa.
Miksi minusta silti nytkin tuntuu, että jos hän olisi tuossa, jos näkisin hänet, jos kuulisin hänen äänensä.. en olisi hänelle yhdentekevä. Mutta so what. Hän ei ole täällä, en näe enkä kuule. On vain pelkät muistot. Ei mitään muuta ei kerta kaikkiaan.
Tämä hänelle -hurmurilleni rakkaudella. (Käytin ed. Tuota nimimerkkiä) Vaikka nyt on kevät ja muistot lämmittävät.
https://youtu.be/ansHX0GohoY
kulkee huomenissa
pitkää
Ootko sinä ehkä rekkakuski? Hän ei ole.
Suren täällä, en saa unta, kun itken. En juuri nyt hänen takia. Muun elämän vain. Kävin ajelulla ja kuu oli aivan julmetun kaunis, loisti ja hehkui kuin tulessa. Mietin, että tuonkin sain nähdä. Nyt kuitenkin itken peittoni alla.
Menee tämä ohi. Yö kuivaa kyyneleet tyynyltä ja uni hellii läpi yön. Aamu on aina iltaa viisaampi.
Nyt täytyy sanoa että kaunis aloitus. Se on tärkeää tuo toisten ihmisten arvostus ja nähdä mitä joku tarvitsisi. Monet on varsin itsekkäitä.