En tiedä johtuuko pääsiäisestä ku pitäs olla vapaata, vai keväästä kun kesä saapuu ja se saa ihmisen vain kaipaamaan jotain, vai enkö vain pääse asioiden yli ja olen jäänyt tarpomaan paikallani.
Muistan kun asuntoni oli täynnä elämää, pienten jalkojen läiskettä lattialla, koiran tassujen kopsetta, elämän ääntä joka välillä äityi kovaksikin viiden ihmisen taloudessa. Lapsiperheen kiire, en kyllä koskaan siihen kyllästänyt.
Jotenki tää vuoroviikkoisänä olo ei maistu, ei. Elämä tuntuu niin turhalta niinä viikkoina kun lapset on äitillään. Hyvä niillä on äitinsä kanssa olla enkä sitä aikaa heiltä haluisi pois mutta jotenkin on vaan niin vaikeeta istua itekseen tyhjässä kämpässä. Sitä voisi keskittyä varmaan itteensä mutta se ei tunnu miltään.
Muistan kun asuntoni oli täynnä elämää, pienten jalkojen läiskettä lattialla, koiran tassujen kopsetta, elämän ääntä joka välillä äityi kovaksikin viiden ihmisen taloudessa. Lapsiperheen kiire, en kyllä koskaan siihen kyllästänyt.
Jotenki tää vuoroviikkoisänä olo ei maistu, ei. Elämä tuntuu niin turhalta niinä viikkoina kun lapset on äitillään. Hyvä niillä on äitinsä kanssa olla enkä sitä aikaa heiltä haluisi pois mutta jotenkin on vaan niin vaikeeta istua itekseen tyhjässä kämpässä. Sitä voisi keskittyä varmaan itteensä mutta se ei tunnu miltään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
koira on kadonnut, vai onko sekin vuoroviikoin siellä äidillä. Koirasta on seuraa ja iloa.
Se vie aina aikaa että ihminen tottuu uuteen elämäänsä. Muutokset vie aikaa.
Muistan itse että kun tuli avoliitosta ero minulla oli suuria vaikeuksia tottua yksin asumaan. Ahdisti ja oli yksinäistä. Meni paniikkinappula pohjaan ja mietin jo että peruutan koko jättämisen ja haluun exäni takasin. Samalla käsittelin eroa ja sydänsurujani.
Se vei aikansa kun helpotti ja arki alkoi sujua yksinkin, mutta vaati laastarisuhteita.
Lohtusuhdetta eivät olleet järkevä juttu mutta monet juuri eronneet jotka pakenee tunteitaan siihen sortuu kun pelkää olla yksin.
Ne suhteet eivät perustu aitouteen eikä aitoihin tunteisiin useinkaan ja siksi eivät kestä
Jos nyt voisin palata menneeseen jättäisin kolme laastarisuhdetta käymättä läpi ja vain itsekseni totutellen uuteen elämääni
Suhteet vasta kun taas olisin tuntenut että yksin on hyvä olla ja eron ja vanhan suhteen kanssa on sujut eikä niiden ajattelu enää tunnu pahalta.
Se on niin hassua miten asiat kääntyy aivan päinvastoin kun aikaa kuluu.
Silloin en tiennyt miten osaisin elää ja asua ihan yksin ja nyt en tiedä enää miten tottuisin taas uudelleen jakaan asuintilani ja elämäni. Varmaan harjoittelulla se uudelleen onnistuisi mut näin ne tilanteet muuttuu sen mukaan mihin tottunut
Ikävä sitä, mitä ei koskaan ollutkaan, eikä koskaan voi enää tullakaan... En ole eronnut, mutta kylmää tajuta, että ne vuodet meni kaikkeen paskaan.
Onko aloittajalla ystäviä, joiden kanssa jutella näistä? Se voisi tuossa auttaa. Itselläni ei oikein ole sellaisia, joiden kanssa näistä osaisin jutella.
Ymmärrän, sillä olen kokenut jotakin samaa. Oma syy osittain, mutta kyllä siihen liittyy muitakin ihmisiä, jotka olisivat voineet tehdä jotain. Kärsimyksen määrä oli suuri... Luottamus ihnisiin on ohut nyt....
Mitä sinä olisit halunnut kokea, mikä jäi kokematta?
Mikä aiheutti kärsimystä? Mikä vei luottamuksen?
Samoja teemoja liittyy omaankin tarinaani...
Rakkauden tuhoaminen. Petos. Ei vain yksi, vaan monta. Pahantahtoisuutta.
En oke enää sama ihminen, eivätkä täysin onnistuneet rakkaudenkaan tuhoamisessa.
Vaikka ymmärränkin ihmisen inhimillisyyden, niin pahuuden ymmärtämisessä on vaikeuksia. Sen olemassaolon tunnustaminen ja tunnistaminen tekee luottamisesta vaikeaa.
Ap,
Rakkauden tuhoaminen, petos.. noi oli asioita mitä eron jälkeen kävin. Syytin kaikesta exää, sehän lähti ja mä jäin tänne lasten kanssa eikä missää ollu järkeä. Ei se helppoa ole ollut sillon exällekkää, meil oli periaattees kaikki kunnos ja yhtäkkiä sen piti alkaa ettii sydäntään, oliko meil kaikki ok jos sen piti lähteä?
Mä oon periaattees jo menny tosta eteenpäin, tai ainaki luulin niin. Erosta on aikaa jo vyosia mutta viime aikoina mulla on ollu kamalan vaikeeta. Lasten kanssa pidän yhtä ja olen vuoroviikoin isänä. En tiedä onko mun henkinen kantti vaa loppu purskahtelen vähän välii itkuun ja liikutun kaikista muistoista tuon tuosta.