Guardianissa oli tänään, 1.4.2018, juttu eräästä kirjailijasta, Lauren Slaterista, joka aikanaan julkaisi vuonna 1998 kirjan "Prozac diaries", jossa hän kehui masennuslääke Prozacia kuinka lääke muutti hänen kaoottisen elämänsä parempaan. Vaikka kirjassa jo silloin mainittiin lääkkeen negatiivisia vaikutuksia häneen, kuten libidon heikkeneminen, kirjassa oli silti havaittavissa hehkuttava ote Prozacia eli fluoksetiinia kohtaan. Lääke oli koonnut hänet takaisin eheäksi ihmiseksi.
Nyt vuonna 2018 hän on kirjoittanut uuden kirjan nimeltä "The Drugs That Changed Our Minds", minkä arvostelun the Guardian -lehti julkaisi siis tänään. Nyt hän on päälle viisikymppinen nainen, joka on napsinut pilleriä jos toista ja on polyfarmasian kuluttaja eli päällekkäin syöty lääkemäärä on kasvanut. Hän on käyttänyt Prozacin lisäksi vuosien aikana venlafaksiinia, olantsapiinia, Abilifytä, klonatsepaamia näin muun muassa. Kirjan sävy lääkkeitä kohtaan on muuttunut erilaisemmaksi, pessimistisemmäksi. Hän kokee, että pillerinpopsinta on heikentänyt hänen fyysistä terveyttään mutta myös vaikuttanut negatiivisesti henkiseen puoleen.
Hän aloitti ensimmäiset masennuslääkkeet 19 vuotiaana. 35 vuotta ja 12 lääkettä myöhemmin, hänellä on munuaisongelmia, ylipainoa, diabetes ja hän kokee muistinsa heikentyneen. Hän on alkanut yhä enemmän nähdä, että hänen napsimansa psyykenlääkkeet voivat tulevaisuudessa olla syynä lyhentyneeseen elinaikaan, eikä vain psyykenongelmat, joiden nähdään olevan yhteydessä lyhentyneeseen elinajanennusteeseen. Slaterin seksuaalipuoli on enemmän tai vähemmän pysyvästi kadonnut. Traagista kyllä, Slater lisäksi koki käyttämänsä Prozacin eli fluoksetiinin vaikuttaneen heikentävästi myös omaan luovuuteen, millä hänen urallaan oli suuresti merkitystä.
Hän käsittelee kirjassa psyykenlääkkeitä ja psyykenongelmien lääkitsemistä - kuinka vähän me tiedämme ihmisaivojen toiminnasta. Mielen sairauksien etiologia on edelleen mysteeri, lääkehoidon toimintaperiaate yhtä epämääräinen ja vaikeaselkoinen." Silloin kun Prozac tuli markkinoille ei ollut kunnon ymmärrystä, eikä edelleenkään ole, miksi ja miten masennuslääkkeet toimii." Slater kuvaa kirjassaan lisäksi masennuslääkkeiden markkinoiden syntymistä ja lääkeyhtiöiden ahneutta.
Kirjassa on paljon shokeeraavilta vaikuttavia "tietoiskuja" Muun muassa, että 30 prosenttia mieleltään sairaat eivät vastaa mihinkään hoitoon, että fluoksetiini eli Prozac hyväksyttiin Yhdysvaltain lääkeviraston, FDAn toimesta vain 6-8 viikon lääketutkimuksen pohjalta, ja on ollut vain vähän tutkimuksia sen pitkäaikaisen käytön turvallisuudesta. Myöskin masennuksen esiintyminen on kasvanut paljon Yhdysvalloissa masennuslääkkeiden markkinoilletulon myötä.
Linkki englanninkieliseen artikkeliin:
https://amp.theguardian.com/books/2018/apr/01/the-drugs-that-changed-our-minds-lauren-slater-review?CMP=share_btn_tw&__twitter_impression=true
Artikkeli pistää miettimään. Kuinka moni lääkkeisiin pitkäaikaisesti turvaava joutuu kokemaan samanlaisia kokemuksia? Tuovatko psyykenlääkkeet pitkällä tähtäimellä lisää hyvinvointia ihmisille vai kääntyvätkö ne loppupeleissä henkilölle painolastiksi?
Onko sinun kokemuksesi lääkkeistä pitkällä käytöllä muuttunut erilaiseksi kuin kokemukset alussa?
Nyt vuonna 2018 hän on kirjoittanut uuden kirjan nimeltä "The Drugs That Changed Our Minds", minkä arvostelun the Guardian -lehti julkaisi siis tänään. Nyt hän on päälle viisikymppinen nainen, joka on napsinut pilleriä jos toista ja on polyfarmasian kuluttaja eli päällekkäin syöty lääkemäärä on kasvanut. Hän on käyttänyt Prozacin lisäksi vuosien aikana venlafaksiinia, olantsapiinia, Abilifytä, klonatsepaamia näin muun muassa. Kirjan sävy lääkkeitä kohtaan on muuttunut erilaisemmaksi, pessimistisemmäksi. Hän kokee, että pillerinpopsinta on heikentänyt hänen fyysistä terveyttään mutta myös vaikuttanut negatiivisesti henkiseen puoleen.
Hän aloitti ensimmäiset masennuslääkkeet 19 vuotiaana. 35 vuotta ja 12 lääkettä myöhemmin, hänellä on munuaisongelmia, ylipainoa, diabetes ja hän kokee muistinsa heikentyneen. Hän on alkanut yhä enemmän nähdä, että hänen napsimansa psyykenlääkkeet voivat tulevaisuudessa olla syynä lyhentyneeseen elinaikaan, eikä vain psyykenongelmat, joiden nähdään olevan yhteydessä lyhentyneeseen elinajanennusteeseen. Slaterin seksuaalipuoli on enemmän tai vähemmän pysyvästi kadonnut. Traagista kyllä, Slater lisäksi koki käyttämänsä Prozacin eli fluoksetiinin vaikuttaneen heikentävästi myös omaan luovuuteen, millä hänen urallaan oli suuresti merkitystä.
Hän käsittelee kirjassa psyykenlääkkeitä ja psyykenongelmien lääkitsemistä - kuinka vähän me tiedämme ihmisaivojen toiminnasta. Mielen sairauksien etiologia on edelleen mysteeri, lääkehoidon toimintaperiaate yhtä epämääräinen ja vaikeaselkoinen." Silloin kun Prozac tuli markkinoille ei ollut kunnon ymmärrystä, eikä edelleenkään ole, miksi ja miten masennuslääkkeet toimii." Slater kuvaa kirjassaan lisäksi masennuslääkkeiden markkinoiden syntymistä ja lääkeyhtiöiden ahneutta.
Kirjassa on paljon shokeeraavilta vaikuttavia "tietoiskuja" Muun muassa, että 30 prosenttia mieleltään sairaat eivät vastaa mihinkään hoitoon, että fluoksetiini eli Prozac hyväksyttiin Yhdysvaltain lääkeviraston, FDAn toimesta vain 6-8 viikon lääketutkimuksen pohjalta, ja on ollut vain vähän tutkimuksia sen pitkäaikaisen käytön turvallisuudesta. Myöskin masennuksen esiintyminen on kasvanut paljon Yhdysvalloissa masennuslääkkeiden markkinoilletulon myötä.
Linkki englanninkieliseen artikkeliin:
https://amp.theguardian.com/books/2018/apr/01/the-drugs-that-changed-our-minds-lauren-slater-review?CMP=share_btn_tw&__twitter_impression=true
Artikkeli pistää miettimään. Kuinka moni lääkkeisiin pitkäaikaisesti turvaava joutuu kokemaan samanlaisia kokemuksia? Tuovatko psyykenlääkkeet pitkällä tähtäimellä lisää hyvinvointia ihmisille vai kääntyvätkö ne loppupeleissä henkilölle painolastiksi?
Onko sinun kokemuksesi lääkkeistä pitkällä käytöllä muuttunut erilaiseksi kuin kokemukset alussa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
On joo. Masis oli päällä ja koko elämä yhtä harmaata p*skaa. Onneksi mut saatiin patisteltua lekurille ja sain venla-lääkityksen. Nyt elämä on elämisen arvoista; on työpaikka ja eläkepäivät parin vuoden päästä koittaa!
Huumeet ja kemialliset myrkyt tuhoavat aina aivojen toiminnan.
"Artikkeli pistää miettimään. Kuinka moni lääkkeisiin pitkäaikaisesti turvaava joutuu kokemaan samanlaisia kokemuksia? Tuovatko psyykenlääkkeet pitkällä tähtäimellä lisää hyvinvointia ihmisille vai kääntyvätkö ne loppupeleissä henkilölle painolastiksi? "
Miksikähän minun kohdalla toimivat...taidan olla mutantti...
Voihan ne joillakin toimia mitä ikinä se tarkoittaakaan. Oletko huomannut mitään haittaa niistä?
Sehän riippuu täysin siitä mitä tarkoittaa toimimisella. Ei siinä mutantti tarvitse olla. Määrittelee vaan toimisen siten, että tykkää vaikutuksesta.
omalla työnteollasi ?
Kyllä vaan. Sivuvaikutuksia? No ei ole ollut. Jaa. Aluksi oli turhan iso annos, oli yöhikoilua. Annostus titrattiin sopivaksi. Korostan että toimii minulla. Ei juuri haluta palata aikaan, jolloin elämässä ei ollut ei iloa ei murhetta. Yhtä tasaista harmautta kaikki.
Kyllä elätän. Sivuvaikutuksena oli aluksi yöhikoilua, mutta annostusta laskettiin.
Korostan että toimii minulla. Syöpäkontrollien vuoksi otetaan säännöllisellä seurannalla verikokeet vatsanuä mm. Kaikki on ok.
Niin. Puistattaa ajatuskin, että palaisin siihen harmaaseen putkeen, jossa ei ollut ei iloa ei surua.
vastaus tuli, ei elätä.. ja vielä väittää olevansa terve...
terve on siinä vaiheessa kun pystyy huolehtimaan kokonaan
omista perustarpeista... niinhän se normnaalisti on ollut ja on...
tuo täytyy muistaa kun miettii erilaisia paranemismuotoja ja tuloksia...
sen vuoksi luontaistuotteet ovatr ylivoimaisia tapoja parantua,
ihan kjokonaan...
jo moneen kertaan on todistettu ja vaikka miten että
synteettiset masennuslääkkeet invalidisoivat aivot joko
nopeasti tai hitaasti, joka tapauksessa invalidisoivat
ja käytännössä estävät ihmisiltä työnteon...
No minä olen sitten se poikkeus, kun käytän venlaa ja voin hyvin. Jos joku voi hyvin luontaistuotteilla, niin hyvä niin. Eikö pääasia ole se, että on tyytyväinen elämäänsä? On sosiaalisia suhteita, nauttii elämän pienistä iloista ja sopeutuu vastoinkäymisiin, joita minullakin on ollut? Ilman lääkkeitä tai lääkkeitä käyttäen. Jokainen meistä on oma persoona ja hyvä niin. Aurinkoista kevättä!
outoa... väittävät olevansa kunnossa, vaikka eivät pysty tekemään edes töitä.
jo on aikoihin eletty, ei ihme että homma on perseessä....
Koko porukka niin sekaisin...
On tullut oltua essitalopraamikuurilla opiskelujen aikana, kun stressi alkoi kasvaa liian suureksi. Alkuun oli hyvä vaikutus. Älytön stressaantuminen väheni selvästi ja pystyi keskittymään asioihin yksi kerrallaan, mikä oli mahdotonta ennen kuurin aloitusta. Mitä pitempään lääkettä nappasi, alkoivat huonot puolet tulla esiin. Lääke ilmeisesti rauhoitti liikaa, sillä alkoi tuntua siltä, että asiat vain tapahtuivat eikä niihin voinut vaikuttaa millään lailla. Tuntui siltä kuin olisi tarkastellut maailmaa kiikareiden läpi ja vielä väärinpäin. Kuurin edetessä alkoi esiintyä yhä enenevässä määrin öisiä painajaisunia, jossa jouduin puolustamaan itseäni väkijoukkoa vastaan, joka halusi pieksää minut. Kerran heräsin painajaiseen lyömällä otsani sängyn reunan yli lattiaan. Tuloksena naama veressä ja verilammikko lattialla. Tuon kokemuksen jälkeen käytännössä lopetin kuurin välittömästi, vaikka ohjeiden mukaan niin ei missään nimessä saa tehdä. Onneksi ei tullut mitään vieroitusoireita. Käytön lopettamisen jälkeen mieli kirkastui selvästi ja pollakin tuntui pelaavan normaalisti.
Tuon essin kans mulle kävi samoin. Söin työym sterssiin sitä kuukauden. Näin painajaisia, että olin muka sodassa. Kerran heräsin ja olin lyönytkäteni seinään. Vihollisen kaa olin muka lähitaistelussa ollu. Ja k***ä ei kunnolla ottanut eteensä. Lopetin äkkiä myrkyn syönnin.