Onko kenelläkään kokemuksia samantapaisista asioista? Mieheni väittää välillä minun sanoneen joitakin asioita, joita hän on hetki sitten itse sanonut.Joitakin päiviä sitten esim. kun olimme kokoukessa työkavereiden kanssa,(joita työmme laadun vuoksi näemme vain pari kertaa vuodessa palavereissa)jossa Hän alkoi moittia toista kaveria jonkun asian takia niin kiihdyksissä, että meni kasvoiltaan ihan valkoiseksi, ja minusta tuntui, että menee kohta tämän toisen kurkkuun kiinni.Mutta kun kotiin tulimme,ja keskustelimme ihan rauhassa ensin kokouksen kulusta, ja mainitsin hänelle, että vähän meinasit hermostua kun keskustelit,niin hän sanoi, että minähän se en osaa olla yhteistyökykyinen ihmisten kanssa.Tosiasia on kuitenkin, kun hän alkaa arvostelemaan yhteisiä työkavereitamme,niin silloin en tiedä miten toimisin. Jos en puhu mitään, tai varovasti puolustan muita,olen hänen mielestään työkavereiden takapuolta nuoleva ja jos olisin samaa mieltä, niin hän yltyy vaan haukkumaan lisää heitä,ja lopulta minä olen niissä asioissa se syntipukki. Minun on kamalan vaikea olla Hänen kanssaan samassa työpisteessä,mutta on pakko.Koskaan ei vahingossakaan saa antaa mitään positiivista palautetta näistä etätyökavereista hänen kuultensa. Kuitenkin työkavereissamme ei minun mielestäni ole mitään sellaista arvosteltavaa kuin hän väittää. Ja yleensä aina kaikki ne asiat,
jotka eivät ole menneet hyvin, ovat hänen mielestään minun takiani meenneet vikaan. Hän löytää aina sellaisia asioita joka asiasta, että hän saa itsensä ulkopuoliseksi, eli voi sanoa että en minä mutta pojat. Ja se asia mielestäni on ihan kummallista, ja josta ensisjaisesti ajattelen, että ovatkohan asiat kohdallaan, on, että hän tosiaan väittää hetki aikaisemmin sanomaansa, ja yleensä joku paha asia on aina kyseessä, minun sanomakseni. Sitten jossain vaiheessa hetken päästä Hän ei muistakaan sanoneensa mitään sellaista mitä Hän on sanonut, ja väittää kivenkovaa että minä olen väärässä,mutta en ole, koska aikuinen poikamme on todennut ihan samanlaisia asioita Hänessä.Asumme maalla ja kaikki naapurimme hänen mielestään ovat sairaita ja hän ei ole kenenkään kanssa väleissä. Juuri koskaan Hän ei ohi autolla ajaessaan tervehdi naapureita, ja vaan toteaa että naapurit ovat niin olevinaan etteivät tervehdi häntä. Minua kyllä tervehtivät, kun heilautan kättäni ajaessani ohi. Mitä minun pitäisi tehdä? Onko Hän mieleltään sairas, vai onko se ohimenevää(ikänsä 55v.)vai onko se jotain muuta. Pyydän kommentteja.
jotka eivät ole menneet hyvin, ovat hänen mielestään minun takiani meenneet vikaan. Hän löytää aina sellaisia asioita joka asiasta, että hän saa itsensä ulkopuoliseksi, eli voi sanoa että en minä mutta pojat. Ja se asia mielestäni on ihan kummallista, ja josta ensisjaisesti ajattelen, että ovatkohan asiat kohdallaan, on, että hän tosiaan väittää hetki aikaisemmin sanomaansa, ja yleensä joku paha asia on aina kyseessä, minun sanomakseni. Sitten jossain vaiheessa hetken päästä Hän ei muistakaan sanoneensa mitään sellaista mitä Hän on sanonut, ja väittää kivenkovaa että minä olen väärässä,mutta en ole, koska aikuinen poikamme on todennut ihan samanlaisia asioita Hänessä.Asumme maalla ja kaikki naapurimme hänen mielestään ovat sairaita ja hän ei ole kenenkään kanssa väleissä. Juuri koskaan Hän ei ohi autolla ajaessaan tervehdi naapureita, ja vaan toteaa että naapurit ovat niin olevinaan etteivät tervehdi häntä. Minua kyllä tervehtivät, kun heilautan kättäni ajaessani ohi. Mitä minun pitäisi tehdä? Onko Hän mieleltään sairas, vai onko se ohimenevää(ikänsä 55v.)vai onko se jotain muuta. Pyydän kommentteja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pyysit kommentin ja sen saat.
Miehen näkökannasta katsottuna maailmassa ärsyttävintä on se, että naisihminen pohtii henkistä hyvinvointia ja tasapainoisuutta ja tempperamenttisuutta. Miehellä on normaalisti taluodellinen ja fyysinen vastuu itsestään ja perheestään ja ajatus liikkuu mitä varmemmin jossakin konkreettisemmassa asiassa kuin henkisessä hyvinvoinnissa. Miehet eivät ole kiinostuneita naapurus-suhteista taikka ihmis-suhteista. Mikäli esim. auton rengas on puhki ja miehellä kiire, niin hieman kiireisenä tämä sitten vaihtaa vararenkaan ja nainenhan voi todeta siihen, että kylläpäs sinä pikastuit, jolloin keskustelu konkreettisesta rengas vahingosta onkin muuttunut ihmisviaksi. Pidemmän päälle näitä hämärän rajamailla liikkuvat ihmisvikakeskustelut muuttuvat miehenkin suussa naapurin taikka työnantajan ihmisviaksi. Tuolloin suusta sanottu asia ei ole se jota tarkoitetaan, mutta asia vain lipsahtaa suusta ja tuolloin ihminen vaikuttaa todella sairaalta.
Erikoisesti huolestuttavaa on tuo aggressiivisuus niin työtovereita kuin muitakin ihmisiä kohtaan. Kaikissa on vikaa ja kaikki ovat väärässä, sinäkin.
Oikein sieluni silmillä näen miehesi ajaa porhaltamassa hapan ilme naamallaan naapureiden ohi.
Häntä lienee vaikea saada mihinkään psykologin puheille, mutta yritä.
Hän käskee minun mennä psykiatrille, koska ei hänessä ole mitään vikaa kuulemma.Olen luvannut mennäkin, varmuuden vuoksi. Ehkä sieltä saan jotain tukea itselleni. Mutta ei se Häntä taida auttaa. Hän on nytkin puhumattomana ollut otsa oikein rypyssä monta päivää, vaika itse olen yrittänyt olla ihan kuin ei olisi mitään sattunutkaan.
Yleensä pyydän anteeksi,jos jotain eripuraa on välillämme, vaikka en omasta mielestäni ole mitään väärin häntä kohtaan tehnytkään. Ei hän kuitenkaan mitään anteeksipyyntöjä ota vastaan, eikä itse ole koskaan pyytänyt mitään anteeksi yli 25 v. avioliiton aikana.
Sinulla on todella hyviä mielipiteitä. Jotain tuon tapaista olen mielessäni myös ajatellut, ja toivonut ettei mitään pahempaa olisi takana.
Meillä on niin, että yritys jota pyöritämme yhdessä, on alunalkujaan ollut pelkästään minun pyöritettävänäni.Ehkä Hän tuntee olevansa siinä kakkos asemassa. Mitenkähän voisin Häntä auttaa. Päämiehemme ei halua,että mieheni olisi heillepäin yhteysihmisenä, koska minun kanssani kuulemma tulevat hyvin toimeen. Eivät ole suoraan sanoneet etteivät miestäni sinne halua. Olen itse nimittäin yrittänyt häntä siihen parempaan asemaan, että hän voisi suunnitella ja pitää yrityksemme päällikön asemaa.
Olisiko Sinulla hyviä neuvoja. Itselleni en tarvitse mitään parempaa asemaa yrityksessämme.
Maalikon on vaikeata lähteä auttamaan ja mt-hoidossakin käsitteet mielestäni kieroutuneita ja valitettavan moni alan ammattilainenkin hunostiuvoiva taikka nainen, jolloin ei haluttua apua ei saa.
Voi hyvinkin olla, että miehesi tuntee olonsa alistetuksi ja kakkosmieheksi. Itseluottamus toimiviin ihmis-suhteisiin ja käsillä olevaan työhön puuttuu. Aluksi pitäisikin saada miehesi vakuuttuneeksi siitä, että työ on kaikipuolin hallinnassa. Mikäli ei ole, niin "treeni" ajatuksella käydä läpi ongelmakohtia. Negatiivisen palautteen antamista kannattaa välttää. Voi mennä joitakin aikoja kunnes itseluottamus ihmis-suhteisiin palautuu. Mielestäni sinun pitäisi selväkielisesti ilmoittaa miehellesi, että haluat tämän pääliköksi ja että tämä ottaisi homman hallintaan ja että siksi pitäisi löytää keinot jolla kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa tasoittuisi ja rauhoittuisi.
Kaljat ja viinakset pois.
Miehesi kuullostaa isältäni..Isänikään ei ole koskaan myöntänyt että hänessä ois mikään pielessä.Luin eräs päivä narsistisesta luonnehäiriöstä ja se sopi isääni. En voi tietenkään sanoa miehestäsi mitään lyhyen tekstin perusteella, mutta jotain luonnevikaa voisi hänessä olla..
Kyllä minäkin sain sellaisen vaikutelman, että luonnehäiriöisestä on kyse. Jos henkilön persoona on ollut jo pitkään samanlainen, kannattaa miettiä hyvin tarkkaan, antaako hänelle lisää valtaa yrityksessäsi. Jos päämies ei halua häntä yhteyshenkilöksi, siitä kannattaa vetää johtopäätöksiä. Jos henkilöllä on luonnehäiriö, ei henkilö sitä itse tiedosta eikä myönnä, muut ovat syyllisiä ja väärässä, jne.
Aikuista ihmistä ei tarvitse käsitellä kuin pikkulasta.
Vaikeasti luonnehäiriöinen ei muutu, monta kertaa tulee vaikeammaksi vanhetessaan.
Meillä on sellainen naapurissa, joten kokemusta on. Edes 'enkeli' ei ole riittävän hyvä luonnehäiriöisen mielestä, koska vain hän itse on
'riittävän hyvä'.
Niin, vuosi vuodelta ja oikeastaan kuukausi kuukaudelta se vain pahenee. Kohta en tiedä oikein mitä uskallan Hänelle puhua, ettei vaan sano jotain väärin tai vääriä sanoja. Tosiaan päivittäin tulee asioita ,joita Hän tuo esille siten, että mollaa toisia ihmisiä ja kahdestaan ollessamme halveksii ja alentaa minua ja Hän käyttäytyy siten, että itse Hän on vain oikeassa ja osaa kaiken sataprosenttisesti ja ylikin ja muut eivät osaa mitään. Minäkin olen vain vanha paha akka. En osaa mitään. Ja tosiaisia on , että Hän on minua kohtaan niin tosi ilkeä, että tuntuisi, jos itse olisin niin ilkeä jotain toista ihmistä kohtaan, en voisi Hänen kanssaan elää.Mutta minä vaan kärsin, enkä osaa lähteä pois. Täytyy tapahtua jotain aika kauheata, että lähtisin. Hän ei halua halauksia, ei suukottelua, ei mitään lähellä olemista.Juoksee karkuun, kun joskus haluaisin kietoa kädet kaulalleen ja suukotella. Tuntuu joskus, että hän inhoaa minua.
Saattaa olla kyse jonkinlaisesta persoonallisuuden häiriöstä, kannattaisi varmaan käydä jutteleen ihan ammatti-ihmisen luona, he varmaan osaisivat sanoa siihen oikean syyn. En usko, että kyse on mielisairaudestakaan vaan jostakin muusta häiriöstä. Vanhuuteen varmasti kuuluu aika paljon epäluuloisuushäiriöitä toisia ihmisiä kohtaan jotka menevät vähän nk. jo sairauden puolelle. Ja vihamielisyyttä. Vanhoista ihmisistähän tulee monesti tällaisia. Mutta varmasti on jotain nyt kuitenkin pielessä??