itsensä tappaminen ois aivan ihanaa..se kuullostas niin kauniita asialta sillon ei ainakaan tarviis kärsii tätä paskaa..masennusta, ahistusta ja syömishäiriöö...
tekoilen kaikille et kaikki ois hyvin mut asiat ei todellakaan sitä oo..hymyilen mut sekin sattuu aivan helvetisti..lukiossa ku rupee ahistamaan aivan helvetisti niin painan kynällä ihoon niin kovaa et sattuu ja joskus et tulee verta..ihan mitä vaan et saisin vaan tän paskan olon pois...elkää vaan sanoko et oot sairas paska et mee hoitoon..mut oon ollu jo hoidossa kaksi kertaa ja onko ne auttanut, no ei..mikään ei tuu ikinä parantuu eli parenpi varmaan ois vaan kuolla...ku käyn nukkuu niin toivon etten heräis mut ku sitten herään niin rupee itkemään..miksi aina miulle käy näin?:(
tekoilen kaikille et kaikki ois hyvin mut asiat ei todellakaan sitä oo..hymyilen mut sekin sattuu aivan helvetisti..lukiossa ku rupee ahistamaan aivan helvetisti niin painan kynällä ihoon niin kovaa et sattuu ja joskus et tulee verta..ihan mitä vaan et saisin vaan tän paskan olon pois...elkää vaan sanoko et oot sairas paska et mee hoitoon..mut oon ollu jo hoidossa kaksi kertaa ja onko ne auttanut, no ei..mikään ei tuu ikinä parantuu eli parenpi varmaan ois vaan kuolla...ku käyn nukkuu niin toivon etten heräis mut ku sitten herään niin rupee itkemään..miksi aina miulle käy näin?:(
Vastaukset 5
Vanhimmat
No kai sun sit vaan täytyy tappaa ittes jos siltä tuntuu.
Itsekin sitä yritin mutta tässä sitä taas ollaan.
Ei auta kuin yrittää jaksaa vaan, vaikkei millään jaksaisi.
No on siihen sun pahaan oloon joku syy pakko olla.Kumma jos ei siellä hoidossa oo pystytty yhtään valottamaan mistä se vois johtuu tai sit siihen ei oo ees perehdytty kunnolla.Tommoset ei varmaan oo helppoja juttuja,mut ei ehkä aivan ylitsepääsemättömiäkään,toivottavasti ei.
vielä kerran sä tulet voimaan paremmin. aina on uskottava siihen. masentunut itse ei näe omaa tilaansa realistiseksi eikä läheinen, jolle teeskentelet, voi auttaa. kerro jollekulle aidosti miltä tuntuu. jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, kuten ilmiselvästi on, muutama päivä sairaalassa valvotuissa oloissa saattaisi olla juuri se oikea ratkaisu. on vaikeaa hyväksyä sitä, että tarvitsee apua, mutta eikö se kannata kokea, jotta voi tulla 'terveeksi' taas. olen varma, että sinäki haluat mielummin olla elävä ja rakastettu kuin kuollut ja unohdettu? oma rakkaani pääsee pois suljetulta osastolta huomenna, oltuaan siellä neljä päivää. hän on uusi, valoisampi ihminen, joka pikkuhiljaa kokeilee taas elämää. pikkuhiljaa- ei kiirettä. mutta vielä joskus. koeta kestää!
Mulla on auttanut ajatella itsetuhoisten ajatusten aikana seuraavasti: "jos minulla kerta ei ole mitään menetettävää, niin miksen sitten ennen kuin yrittäisin itseni tappamista - tekisi asioita, joita en normaalisti ole uskaltanut tehdä"
Unelmoin lähes tulkoon päivittäin kuolemasta, siitä ettei tarvi enää miettiä miten jaksaa taas yhden päivän lisää. Tai toisaalta, tahtoisin pois niin, että vielä joskus voisin palata takasin. Sillee että kaikki ois unohtunu ja vois alottaa ihan alusta uutena ihmisenä. Otin lääkkeiden yliannostuksen, en halunnu kuitenkaan kuolla, vaan päästä hetkeksi pois. Ajattelin kai että ne vaikuttais jollakin muulla tavalla... Sairaalassa sitten puhuttiin myös siitä että voin kuolla. Pelästyin, koska elämässäni on ihmisiä jotka halusin nähdä vielä kerran...
Mutta selvisin kaikesta ja tässä mä taas olen. Romahdan edelleen todella pienistä asioista. En pysty hillitsemään itseeni oikein kunnolla... Heti kun on paha olla, niin lievitän henkistä tuskaani viiltämällä. Se on kai jokin pakokeino... En tiedä.
Psykologi on sanonu että joudun käymään hoidossa ainakin vuoden verran. En ole ajatellu kuitenkaan elämääni juurikaan päivää pidemmälle. Pelkään esim. tulevaa työtä, koska voin romahtaa ihan milloin vaan. Niinä pahoina päivinä voin vain rukoilla että pääsisin pois. Hyvinä päivinä saatan haluta elää ikuisesti... Mielialat vaihtelee tosi pahasti. Saatan nauraa ja olla iloinen, mutta yhtäkkiä itkeä ja olla surullinen. Kaiken lisäks siitä kärsii muut ihmiset ympärilläni...
Mutta kai mä vielä jotenkin jaksan toivoa että vielä joskus kaikki vois olla kunnossa...
Mutta kyllä, ymmärrän kyllä sen halun kuolla...